Viimeinkin viileää

Kiirassa tapahtui ihan välitön muutos maanantain ja tiistain välillä, kun yön aikana lämpötila oli laskenut 30°C helteestä 8°C sateeseen. Se heräsi virkeänä, tunki kainaloon hetkeksi aamurapsutuksille ja lähti sitten herättämään kämppistä koirineen. Aamukahvin aikana se jaksoi painia Vienan ja Neiran kanssa. Kiira oli siis oma itsensä. Kuumuus oikeasti vaikuttaa siihen todella paljon; se muuttuu ihan lahnaksi.

Nyt onkin sitten kesähelteiden kunniaksi ollut sosiaalisessa mediassa pinnalla pitkäkarvaisen koiran kaljuksi ajeleminen. Oletteko huomanneet? Ihmiset kinastelevat siitä onko tuplaturkkisen koiran ajeleminen oikein vai väärin. Ilmeisesti tästäkin asiasta voi olla kiihkeitä mielipiteitä. Koiramaailmassa ei kyllä ole mitään niin pientä asiaa etteikö siitä voisi riidan vääntää...

Itse asiassa olen kuullut ihan järkeviä argumentteja puolin ja toisin. En tiedä koiran ihosta oikeastaan mitään, mutta ihan järjellä ajatellen, kyllähän turkki ihoa suojaa kaikenlaiselta. En kuitenkaan olisi ihan niin varma siitä että tuo suoja on läkähtymisen arvoinen. Tai ainakaan en usko, että koiran turkin ajelemisesta olisi niin suuri vaara koiralle, että siitä pitäisi laittaa sota pystyyn keskustelupalstoilla.

Kiira nyt kuitenkin saa pitää turkkinsa. Tai sen mitä siitä karvanlähdön jälkeen on jäljellä. Viikon päästä meillä on viimeinen näyttely, ja sen jälkeen minä luultavasti harjaan tuon pohjavillan pois, mutta muuten Kiira saa pärjätä helteistä siestan avulla. Enpä minä itsekään jaksa liikkua kun lämpötila nousee hellelukemiin. Mitenkä te muut selvisitte helteistä? Kuinka monen pitkäkarvainen koira pääsee turkistaan kesäksi?

Selkäkipuja ja hoitokoiria

Koko viikon on ollut ihanan kesäinen sää, mutta minun viikkoni meni pilalle jo maanantaina, kun selkäni meni sanomaan sopimuksensa irti. Selkääni iski vanhan muummon tauti (noidannuoli) ja jouduin viettämään koko viikon vaakatasossa. Onneksi minulla on kämppis vielä pari viikkoa. En olisi mitenkään selvinnyt Kiran kanssa ilman häntä.

Selkä on nyt paljon parempi, mutta kävelylle ei ole vieläkään asiaa. En päässyt lauantaina näyttelyyn tai tänään rally-tokokokeisiin, mutta Erica lähti ilman minua, mikä on tietenkin ihan huippua. Mitään ihmeellistä menestystä ei tosin ole tullut. Osa syynä on varmasti kuumuus. Lauantain näyttelyissä Kiira oli ravannut kuin rannalle ajautunut valas. Se tosin ei ollut tuomaria haitannut. Tuomaria haittasi Kiiran liian pitkä selkä. Tulokseksi siis EH.

"Good size. Could be more square in build. Strong head, ears could be smaller, good bite. Strong back, good angulation & bone. Acceptable tail carriage. Prefer more warm color. Good movement and character."

Tämän päivän rally-tokokokeissa jatkui valaslinja. Kiira kuulemma heitti hanskat tiskiin jo lähtöruudussa, eikä suostunut tekemään yhtään liikettä. Erica keskeytti suorituksen sitten siihen. Eli nyt Kiiralla on yksi keskeytetty tulos lisää. Se selvästi keräilee niitä. Tänäänkin varmaan kuumudella oli paljon tekemistä Kiiran huonon jaksamisen kanssa. Se on koko helteisen viikon ollut melko vaisu.

"Pyh mitään kisoja! Mä olen kesälomalla!"

En minäkään tosin toimeettomana ole viikonloppua ollut vaikka selkä onkin verottanut reippaasti liikkumiskykyäni. Minulla on ollut hoitokoiria. Eilen kaunis kaunis kaunis malinoistyttö Aruy tuli päiväksi hoitoon. En tunne Aruyta ihan hirveän hyvin, mutta ainakin hoitopäivän aikana se osoitti olevansa kiltti pieni kainalokoira, joka suhtautui kaikkeen hyvin rauhallisesti. Ihastuttava otus. Vähän tuli malikuume. Mutta sitten lupasin kyllä Neiralle, että se tulee aina olemaan elämäni paras nahkakoira.

Tänään minulla puolestaan on ollut hoidossa Laika ja Loltsi - koska niiden omistaja lähti auttamaan Ericaa rallykisoihin Kiiran ja Vienan kanssa. Lainakiharoiden kanssa käytiin tapaamassa varsinaisia kiharoita porukoillani.. Hauska oli muuten huomata, että Samba, joka yleensä ujostelee kaikkia peruslauman ulkopuolisia koiria, rrrrrrakastaa näitä villiksiä. Oli kuitenkin hieman liian kuuma riehumiseen, joten kukaan ei oikein alkanut leikkiä, eikä ulkona voinut olla läkähtymättä, joten palasimme kotiin aika pian.

Täällä me nyt odottelemme, että Kiira ja Viena palaavat kisoista. Loltsi on nyt toista tuntia tuijottanut häkissä olevaa kania. Laika puolestaan yrittää parhaansa mukaan osallistua tämän blogitekstin kirjoitukseen tunkeutumalla näppäimistölle. Loppuun vielä kuvat Sambasta ja Loltsista ruusupensaassa. Ihan vain koska pikkukiharat ovat suloisia.

Riihimäki RN

Jee! Kiira tänään Riihimäellä ERI1 SA PN2 VASERT! Ihan ei saatu sitä toista sertiä, jota toivoin, mutta olen tosi tyytyväinen. Harvoinpa tuo Kiira SAta saa. Tänään Kiira myös ravasi hyvin ja antoi käsitellä hyvin. Ainoastaan seisominen meni vähän sähläykseksi. Joka tapauksessa tuomari kuitenkin tykkäsi Kiirasta ja kirjoitti sille oikein kivan arvostelun. 

"Erinomainen narttu. Hyvä koko ja mittasuhteet. Kaunis narttumainen pää, elegantti kaula, hyvä selkälinja. Hyvät kulmaukset edessä ja takaa. Liikkuu hyvin. Hyvä tempperamentti."

Näyttelyiden jälkeen suuntasimme sitten kaveriporukalla uimaan. Eli luultavasti viimeisetkin karvat jäivät sinne veteen ja ensi viikonloppuna katsellaan kehässä karvatonta koiraa, mutta voivoi. Tänä viikonloppuna on ollut ensimmäiset hellepäivät pääkaupunkiseudulla, joten uimassa on käyty sekä tänään ette eilen, sillä oikein muuta lenkkeilyä ei tuolla auringossa voi tehdä. Tsekatkaa kuvat kiharagalleriasta.

Arvaatkaa mun lempiväri!

Anteeksi taas hiljjaisuus, mutta kiirrettä pitää. Minun kämppikseni valmistuu ja muuttaa opiskelija-asunnosta, joten itselläkin on tässä asunnonhankintahommat käynnissä, eikä se mene ihan niin kuin olin toivonut. Saas nähdä minne pääsen muuttamaan. Pakkaaminen on kuitenkin aloitettu. Hauskasti tajusinkin tuossa tavaroita laatikoihin järjestellessä, että minulla on selkeät lempivärit Kiiralle. Kaikki on pinkkiä tai violettia tai jotakin siltä väliltä.

Kiirrettä pitää myös koira-aiheisten kurssien muodossa. Olen jatkanut eläinkoulutuksekuksella syventäviin opintoihin. Erikoistun hajuhommiin. Koska minusta on ihana nähdä koira tekemässä sitä mikä on sille niin luontaista. En ole vielä ihan varma millaiseen hajutyöskentelyyn aion suuntautua, mutta tällä hetkellä mielessä pyörii id-jälki, jota lähdenkin opiskelemaan syksyllä JobsforDogsin kurssien avulla.

Kursseista puheen ollen olen myös läsnä kotieläintieteiden järjesteämällä erikoiskurssilla koirista. Kurssi menee avoimessa yliopistossa. Sen aiheena on pääasiassa koirien jalostus ja ruokinta. Kolmella luennolla olen jo käynyt ja kurssi on toistaiseksi osoittautunut todella mielenkiintoiseksi. Torstaina esimerkiksi Hannes Lohi kävi luennoimassa koirien DNA tutkimuksesta. Onneksi luentojen taso on sellainen, että jopa tällainen lukiobilsan varassa roikkuva humanisti pystyy ymmärtämään geenijutut. Missään nimessä kurssi ei kuitenkaan ole liioitellun yksinkertainen.

Kiira muuten kävi tässä mätsäreissä alkuviikosta ja sijoittu pitkästä aikaa. Se oli PUN2 hienolla käytöksellä. Huomenna me suuntaammekin näyttelyihin, joten on ihan kiva huomata, että se yhä muistaa miten kehässä käyttäydytään. Kilo sillä on liikaa painoa, mutta karvaa kerrankin on, joten toivottavasti huomenna tuomari suosisi meitä.

Kiira PUN2

Agilitysekoilua

Sekoilua ennen kisailua

Kevät on ehdottomasti lempivuodenaikani. Etenkin toukokuu. Koska valkovuokot, hiirenkorvat ja auringonsäteet. Toukokuu on ihana. Olenkin viettänyt vapusta lähtien päiväni pääasiassa ulkona treenaamassa. Treeneissä ei sinänsä ole ollut paljoakaan järkeä. Mutta välillä on mukava puuhata jotain erillaista. Jotain missä ei ole mitään erityisiä tavoitteita. Olen muun muassa pelleillyt agilityn parissa ja tutustunut pk-esteisiin.

Keskeisenä teemana meillä on ollut hyppiminen. Hyppiminen pk-esteillä ja hyppiminen agility-esteillä. Hyppytekniikka Kiiralla on edelleen todella huono, mutta se on kyllä parantunut tämän kevään hyppytreenien myötä. Enää se ei kävele agilitypuomien läpi. Enää se ei myöskään jännitä umpinaista pk-estettä. Itse asiassa se jopa noutaa esteen yli!

Tänään Kiira kävi rally-tokokokeissa. Kyseessä oli ensimmäiset viralliset kokeet, sillä 1.5 peruuntui juoksujen takia, mutta saimmepa ainakin lisää aikaa treenata. Tosin kuten yllä mainitsin olen treenannut kaikkea muuta paitsi rally-tokoa. Heh. Onneksi Kiira tänään kuitenkin viimeinkin sai ensimmäisen hyväksytyn tuloksen voittajaluokasta pistein 71/100. Ihan hilkulle meni. Suurimmat virheet olivat houkuttimien haistelu (-10) ja maahan menossa kyynärpäät eivät osuneet maahan (-10). Parissa kohtaa meno meni haahuiluksi ja loppua kohti alkoi palkattomuus vaikuttaa. Hyväksytty on kuitenkin hyväksytty.