Uutta kevätmuotia

Kiiran kevään tuote on uusi pinkki hihna- ja pantasetti. Feel merkki on minulle uusi tuttavuus. Tähän asti olen luottanut Hurttaan ja Ratiaan, ja kaverini tuntevat minut yleensä todella tapoihini kangistuneena, joten uuteen merkkiin siirtyminen on suorastaan repäisy. Ihastuin kuitenkin tähän kangaspantaan ja kallis pinkki nahkahihna tuntuu hyvältä kädessä. Näillä mennään siis!

Ostin muuten Tommy Wirenin luennon yhtydessä Turid Rugaasin koirapiiriklassikon Rauhoittavat signaalit. Kirja on luettu aikoja sitten, mutta kuuluuhan se nyt koiraharrastajan kirjahyllyyn ihan oleellisesti, joten ostaminen on ihan perusteltua. Ainakin niin minä väitin itselleni tuhlatessani ruokarahoja jälleen yhteen kirjaan jonka olen jo lukenut.

Jos joku lukijoista ei tiedä mitä tarkoitetaan käsitteellä rauhoittavat signaalit, suosittelen tutustumaan tähän teokseen. Lyhyesti kerrottuna ne ovat koiran tekemiä eleitä, joilla koira pyrkii lisäämään etäisyyttä uhkaavaan asiaan tai rauhoittamaan kiihkeäksi mennyttä tilannetta. Koiralla on todella monia tällaisia sovintoon pyrkiviä eleitä. Näistä eleistä käytetään muitakin nimityksiä ja niitä jaotellaan hieman eri tavoilla, mutta tämä Rugaasin lanseeraama käsite on terminä aika yleisesti käytetty.

Rauhoittuminen

Me kaikki olemme nähneet niitä agilitykentän laidalla haukkuvia koiria, joiden kierrokset ovat katossa pelkästä esteiden näkemisestä. Samanlaisia tilanteita näkee muidenkin harrastusten parissa. Harrastaminen on niin kivaa, että koira ei millään malta odottaa omaa vuoroaan. Tällaisten tapausten taustalla on usein yhtälö erittäin herkästi kuumuvaa koiraa ja huolimattomasti opetettua taukokäyttäytymistä. Kykyä rauhoittua tarvitaan toki muuallakin kuin treeneissä, mutta niiden tilanteiden pohtiminen jääköön johonkin toiseen kertaan. Nyt mielessäni pyörii pääasiassa ajatuksia treenien tauoilla rauhallisesta oman vuoron odottamisesta.

Monet koirayksilöt ovat toki luonnostaan hyvin rauhallisia, jolloin rauhoittumiseen ei tarvitse panostaa mitenkään erityisesti, sillä se tuntuu tulevan niiltä kuin luonnostaan. On myös muistettava, että monesti treenirytmin lomassa jonkin asteen rauhoittuminen tulee helposti opetettua koiralle ihan huomaamattaan; kentän laidalla ollaan rennosti ja kentän keskellä tehdään töitä. Ole tosi onnellinen, jos tämä on riittänyt sinun koirallesi, sillä monet muut joutuvat painimaan ihan hulluna, että koira oppii rentoutumaan häiriössä! 

Ja nimenomaan harrastuskoiralle taito rauhoittua on mielestäni todella tärkeä. Sen lisäksi, että harrastuskoiraksi valitaan usein luonnostaan herkästi kuumuvia rotuja, elävät nämä koirat melko stressaavaa elämää kaikkine kisoineen ja treeneineen. Ihan jo koiran hyvinvoinnin kannalta pitäisi eläimen osata levätä silloin kun mitään ihmeellistä ei tapahdu. Sen lisäksi se, että koira osaa rauhoittua tauoilla, parantaa suoritusta. Tuskin kukaan meistä haluaa koiraa, joka väsyttää itsensä treeneissä haukkumalla ja riehumalla ennen omaa vuoroaan. 

Rauhoittumisenhan voi opettaa monellakin tavalla ja treenirutiineja on todella monenlaisia. Mitään yleispäteviä ohjeita en siis ala jakelemaan tälläkään kertaa. Luulen kuitenkin, että meidän kaikkien ihannetilanteessa koira menisi käskystä häkkiin, kentän laidalle tai muuhun taukopaikkaan, ja sen kierrokset laskisivat saman tien. Koirahan on kohtalaisen helppo opettaa menemään käskystä jonnekin ja pysymään siellä paikoillaan, mutta ongelma tulee vastaan siinä, kun sen eläimen pitäisi rauhoittuakin. Taukopaikkaan pitäisi toisin sanoen saada ehdollistettua rauhallinen mielentila.

Itse olen esimerkiksi onnistunut kyllä saamaan hyvin yleistyneen häkkikäytöksen; Kiira menee käskystä häkkiin ja asettuu sinne makaamaan. Se ei kuitenkaan ole siellä rauhassa rentoutuneena vaan se odottaa malttamattomana lisäohjeita. Olenkin hölmönä temputtanut sitä siellä häkissä ja palkannut epähuomiossa kaikenlaisesta pöllöilystä. Tyhmä minä! Jatkossa minun on oltava tarkempi siitä että varmasti vahvistan rauhallisesta käytöksestä rauhallisilla vahvisteilla.

Minulla taisi kadota punainen lanka jossain vaiheessa. Pointti oli kuitenkin se, että taukorauhoittuminen (edes jonkin asteinen) on mielestäni tärkeä taito, jonka jokaisen harrastuskoiran pitäisi osata. Koirat ovat yksilöitä siinä miten vaikeaa tämä niille on. Millaisia teidän koirat ovat rauhoittumaan treeneissä? Millaisia taukorutiinja te käytätte ylipäätään?

Kiira 5 kk treenaa matolla rauhoittumista kävelytien häiriössä

Kaunis koira

Virikeluolastossa

Kiira pääsi tänään käymään virikeluolastossa. Aikaisemmin taisinkin jo kertoa, että kävin siellä Prinssin ja Samban kanssa, mutta silloin Kiira jäi kotiin. Olin aivan varma että Kiiraa ei mokoma luolasto kiinnostaisi. Prinssin ja Samban seikkailuja katsoessani päätin kuitenkin ottaa seuraavalla kerralla myös Kiiran mukaan. Eihän siitä haittaakaan olisi. Tänään sitten otettiin tuumasta toimeen ja vuokrattiin meidän porukalle luolasto puoleksi tunniksi. Tänään tosin Samba ei päässyt, sillä sille tuli äkillisiä vatsaongelmia.

Yllätyksekseni Kiira innostui luolastosta saman tien. Aluksi se katseli tunneleita hieman jännittyneenä, ja vain kuikuili sisään pimeään onkaloon, mutta melko nopeasti se uskalsi tutkimaan. Ja sitten sitä vauhtia riittikin! Etenkin Kiirasta oli huippuhauskaa etsiä lihapullaa heinäisistä onkaloista. Ei se niinkään niistä hajuista välittänyt, mutta tutkiminen oli selvästi todella hauskaa. 

Heti alusta Kiira myös haistoi pöydällä odottavat riistanpalat ja vaikutti olevan niistä todella kiinnostunut, mutta kun niitä myöhemmin sille näytettiin, ei se niistä sitten välittänytkään sen erityisemmin. Se haisteli kaikkia nopasti ja totesi ne sitten tylsiksi. Ainoa, josta se kiinnostui, oli hirvensorkka, jossa näkyi luuta, sillä luu tarkoitti sille selvästi ruokaa. Olen ilmeisesti sen verran syöttänyt riistanluita. Toinen mikä kiinnosti Kiiraa kovasti oli kanin jalka. Reaktio tosin oli aivan päinvastainen kuin reaktio sorkkaan. Kaninjalkaa Kiira tökki leikkisästi häntä heiluen. Tuttu haju?

Prinssi oli taas aivan niin kuin ennenkin. Supikoirassa oli ihana kieriä, tunneleissa oli ihana haistella ja kaikkein ihaninta oli paikalla ollut ohjaaja. Sen häntä heilui koko puoli tuntisen ajan. Luolasto ei menettänyt lainkaan mielenkiintoaan vaikka tämä oli jo Prinssin toinen kerta. Ilmeisesti hajut kuitenkin sen verran kiertävät, että aina on jotain uutta haisteltavaa. Yksi kerta ei sitä paitsi ainakaan meidän koirille riittänyt kaikkien onkaloiden perusteelliseen tutkimiseen.

Voin oikeasti suositella luolastoa lämpimästi. Se on kallista lystiä (30 euroa puolelta tunnilta), mutta jos lähtee muutaman kaverin voimin, hinta naamaria kohden muuttuu ihan siedettäväksi. Eihän se kummoista touhua sinänsä ole: omistaja saa katsella puoli tuntia kun koira haistelee heinää. Koirat tuntuvat saavan tästä kuitenkin ihan käsittämättömän paljon irti. Hajumaailma on niille niin tärkeä. 

Rodunomaisten käytösten muokkaaminen

Toissapäivänä istuin koko päivän Tommy Wirenin luonneolla "Koiran rodunomaisten käytösten muokkaaminen". Nämä kiinteät lajityypilliset käytösmallit ovat aina itseään palkitsevia mitkä tekevät niistä vaikeita kouluttaa pois. Sammuttaminen ei auta mitään, eikä rankaisuillakaan yleensä pääse kovinkaan pitkälle, sillä tekeminen itsessään on niin palkitsevaa. Ratkaisu onkin siis puuttua yksittäisten ongelmien avainärsykkeisiin ja ruveta vastaehdollistamaan ja siedättämään. Luennolla ei niinkään käyty läpi yksityiskohtaisia koulutussuunnitelmia vaan enemmän yleispätevästi mitä kaikkea tulisi ajatella.

Ihan hirveästi mitään uutta luennolta ei tullut, mutta rupesinpa ainakin taas miettimään, että voisi joihinkin pikkuongelmiin puuttua. Kiiralla tällaisista vaistoista tulevista itseään ylläpitävistä käytöksistä pahin on varmaankin tuo vartioiminen. Pahimmillaan käytös on aina mökillä, koska siellä mökkipihan ohi menee tuon tuostakin vaarallisia vesihirviöitä (veneitä) ja viereisessä metsässä mekastaa peikkoja (naapurit). Vartioimista esiintyy myös autossa. Autoiluun on helppo puuttua, sillä tiedän melko tarkkaan missä tilanteissa vartioimista esiintyy, mutta mökkeily onkin sitten vaikeampi.

Veneisiin siedättäminen aloitettiin jo viime kesänä ja siinä tulikin muistaakseni nopeasti edistystä. Ohiajava moottorivene on ärsykkeenä vielä selkeä ja helppo. Mutta naapurit aiheuttavat minulle edelleen päänvaivaa. Vaikea vastaehdollistaa, kun en aivan tiedä mikä se ensimmäinen ärsyke on. Mihin Kiira oikein reagoi ensimmäiseksi? Naapureiden hajuun ehkä? 

Yllä olevissa kuvissa on Kiira ja Kiiran keväinen hymy. Ihanaa kun lumet ovat sulaneet! Nyt toivotaan vain, että takatalvi ei pääse yllättämään, sillä minä haluaisin kaivaa lenkkarit jo esiin. Ja tahtoisin päästä sinne mökille. Sen takia minä varmaan koko tämän päivän lenkin mietinkin miten saisin parannettua Kiiran käytöstä mökillä.

Rallykokeet lähestyvät

Kiira on ilmoitettu rally-tokokisoihin 8.3 Karjaalle. Sitä ennen pitäisi saada voittajaluokan liikkeet hiottua siihen kuntoon, että ei tulisi taas hylättyä tai keskeytettyä suoritusta. Oikealla puolella seuraaminen, puolen vaihtaminen ja oikean puolen perusasento alkavat olla hallussa. Yllä olevista kuvista näkee, että puolen vaihtaminen jalkojen välistä on selvästi vaikeampaa meille ihmisille kuin koiralle. Yritä siinä nyt pysyä pystyssä! Kiira sen sijaan on oppinut tämän tempun tosi hyvin. Ja se on sen mielestä hurjan hauska temppu!

Jossain määrin pitäisi hioa vielä istumisen, makaamisen ja seisomisen ärsykekontrollia, sillä ne menevät satunnaisesti sekaisin. Etenkin Kiiran mielestä näitä on vaikea erotella sivulla ollessaan. Makaamisesta ja istumisesta on hämmentävää nousta seisomaan. Olen kuitenkin ihan positiivisin mielin, että tämä ongelma saadaan parissa viikossa hiottua kuntoon, sillä muistelisin Kiiran joskus osanneen tämän kyllä. Kaikkiin näihin tarvittaisiin myös käytösruutua varten lisää kestoa. 

Ja nimenomaan tuo käytösruutu on se mikä minua hirvittää. Kesto makaamisessa ja istumisessa on tällä hetkellä 30 sekuntia ja sen pitäisi muutaman viikon päästä olla mielellään vähintään 2 minuuttia. En ole kauhean vakuuttunut, että saan sen tässä ajassa opetettua, mutta mikäli kaikki muu menee hyvin, käytösruudun sössimisen ei pitäisi haitata. Seisominen tulee käytösruutuun vasta mestariluokassa, joten siitä en ole huolissani, vaikka sen kesto on korkeintaan jotain 10 sekunnin luokkaa. 

Tämän kaiken lisäksi pitäisi tietenkin saada ratatreeniä. Se kun ei riitä, että temput osataan tehdä yksitellen, vaan ne täytyy osata tehdä peräjälkeen. Siitä on pitkä tovi, kun Kiira on nähnyt rally-tokoradan, joten se tosiaan tarvitsisi kunnolla treeniä. En halua virhepisteitä jostain niin turhasta kuin kylttien haistelusta. Omaa laiskuutta se vain on, että en millään ole jaksanut väsätä rataa tuonne loskaan. Nyt tosin lumet ovat sulaneet, että ehkä tällä viikolla saan jo aikaiseksi. 

Hyvää ystävänpäivää!

Kohdentaminen

© Tiina Silventoinen (Ihmekoirat)

Saan yllättävän paljon kysymyksiä liittyen kohdentamisen käyttöön. Ihmiset kyllä tuntuvat tietävät mikä kosketuskeppi tai kosketusalusta on, mutta heillä ei ole aavistustakaan siitä mitä sillä voisi tehdä tai minkä takia mokoma kannattaisi edes opettaa. Pakko myöntää, että kohteiden käyttö ei välttämättä aukeakaan ihan ensimmäisellä vilkaisulla, mutta ei niiden käyttäminen silti erityisen vaikeaa ole. Se näyttää kummalliselta ja kuulostaa ihmeelliseltä, mutta sen oppii kyllä nopeasti. Oman kokemukseni mukaan suurin vaikeus on olla kompastumatta kosketuskeppiin.

Kaikessa yksinkertaisuudessaanhan eläimen koulutus menee niin, että haluttua käytöstä vahvistetaan eli kun eläin tekee jotain oikeaa, sille annetaan siitä palkka. Paras tapa opettaa uusi käytös on vain odottaa koiran tekevän haluttua ja palkata sitä sitten siitä. Mutta mitä sitten jos halutaankin opettaa jotain monimutkaisempaa? Joutuu odottamaan aika kauan ennen kuin eläin itsekseen tarjoaa vaikkapa valokatkaisian painamista tai tiivistä takaakiertoa. Toiminto on toisin sanoen saatava aikaan jollakin tavalla ennen kuin siitä voidaan lähteä vahvistamaan.

Toiminnon aikaansaamiseen on monia keinoja. Ehkä tunnetuin ja useimmiten käytetty tapa on namilla houkuttelu. Me kaikki olemme varmasti joskus opettaneet koiralle jotakin houkuttelemalla sitä namilla haluttuun suuntaan. Kohteiden käyttö on myös tällainen tapa saada eläin tekemään haluttu asia. Sivustakatsojan silmään se muistuttaa varmasti aika paljon houkuttelemista. Koira ohjataan jonkin välineen avulla menemään tiettyyn suuntaan tai koskemaan tiettyä asiaa. Ero on kuitenkin siinä, että sen sijaan, että eläin opetettaisiin menemään vahvisteen perässä, se opetetaankin ensin seuraamaan kohdetta ja tämän kohteen avulla se sitten ohjataan tekemään tietty toiminto.

Opetin itse esimerkiksi Kiiran koskettamaan kosketuskepin päätä kuonollaan. Sen piti tehdä tämä vaikka keppi liikkuisikin kauemmas siitä. Kun se osasi seurata keppiä hyvän matkan, rupesin ohjaamaan keppiä pyörivään liikkeeseen, joten Kiira joutui pyörähtämään itsensä ympäri voidakseen seurata keppiä. Kohteen avulla ohjasin Kiiran tekemään haluamani toiminnon. Jo saman illan aikana sain häivytettyä koko kepin pois ja jäljelle jäi vain pieni käden ojennus. 

Moni varmaan miettii, että eikö se nyt ole ihan sama ohjataanko se koira pyörimään namin vai kepin perässä? Itse asiassa se ei ole ihan sama. Ei ainakaan mikäli tarkoituksena on, että koira oppii tekemään toiminnon lopulta ilman muuta vihjettä kuin käskysana. Näkyvillä oleva palkka on nimittäin todella työläs häivyttää pois. Houkutellessa koira harvoin ajattelee mitä se tekee, se vain seuraa herkulliselta tuoksuvaa namia. Sen lisäksi koira tarkkailee todella paljon kehoamme ja ottaa siitä enemmän vihjeitä kuin mistään muusta. Mitä enemmän teemme liikettä omalla vartalollamme, sitä enemmän meillä on häivytettävää. Kohteen avulla meidän ei itse tarvitse liikkua niin paljon. 

Kohteita on monenlaisia ja niitä voi käyttää monin eri tavoin. Kosketuskepin ja kosketusalustan lisäksi Kiira on myös opetettu kohdentamaan käteen eli se on opetettu koskettamaan avointa kämmentä kuonollaan. Kiiran kanssa olen käyttäyt käsikosketusta hyödyksi useammassa kuin yhdessä tempussa. Noudon palautus opetettiin esimerkiksi siten, että koiran piti kohdentaa käteen. Tervhtimiskäytös on myös opetettu alunperin käsikohteen avulla.

Itse en ole vielä ihan hirveästi perehtynyt kohteiden käyttämiseen, sillä minustakin ne kuulostivat aluksi jotenkin vaikeilta. Sitä paitsi oli tosi hankalaa pitää kädessä kosketuskeppiä, naksutinta ja hihnaa samalla kun olisi vielä pitänyt tarkkailla koiraa ja palkata sitä sujuvasti. Loppujen lopuksi aika nopeasti siihen kuitenkin sitten tottui ja oppi. Ja nyt minulla on käytössä todella hyödyllinen työkalu. Suosittelen kaikkia vähintäänkin kokeilemaan!

Tavallista koirailua kuvin

Yllä olevat kuvat on ottanut ja teksittänyt Tiina Silventoinen (Ihmekoirat). Ja pakkohan ne oli täällä blogissa jakaa kun kuvaavaat arkea Kiiran kanssa niin hyvin. Kiira on aina rikkomassa oksia aivan kuin sillä olisi nälkä tai aivan kuin se yrittäisi rakentaa patoa. Se onkin sisäisesti vähän tollanen majava.

Ninja ja sen puolisisko majava

Katsokaa nyt yllä olevaa kuvaa! Minkä takia minun koirani aina näyttää tuolta muiden koirien posettaessa niin kauniina? Omani on tuollainen möhköfantti. Näimme siis tosiaan Kiiran kanssa lähellä asuvia sukulaiskoiria eilen aamupäivällä. Ninja ja tämän tytär Chida ovat molemmat samalta kasvattajalta kuin Kiira. Alla video ja kuvia möhköfanttini leikkimisestä. Anteeksi videon laatu. En tajua mitä sille tapahtui.

Ninja, Kiira ja Chida

Pikkueläimiä ja tolkieninpalvontaa

Nyt on hyvä viikonloppu takana. Sellainen tavallinen puuhakas viikonloppu jollaisia toivoisi kaikkien perusviikonloppujen olevan. Lauantaiaamusta lähdin kaverin seuraksi tutustumaan viettitestauksen ihmeelliseen maailmaan. Eipä siinä loppujen lopuksi paljoa katseltavaa ollut ja vietinkin suurimman osan ajastani viereisessä koiratarvikeliikkeessä. Ostin lisää turhia treenileluja. 

Lauantai-iltana olikin sitten todella kiva tapaaminen Virikkeessä kouluttajien kesken. Nyyttärihengessä keskustelimme kanien ja jyrsijöiden kouluttamisesta. Itselläni oli Esme mukana. Yllttävän nätisti Esme oli vaikka annoin sen hyppiä melko vapaasti ympäriinsä. Tosin sille pitäisi ehdottomasti opettaa luoksetulo mikäli jatkan sen roudaamista tällaisiin tapahtumiin. Nyt se tulee kyllä luokse, kun ojennan kättä, koska se arvaa siinä olevan nami, mutta etäisyys tälle toiminnolle on todella lyhyt.

Ja hyvään viikonloppuun kuului myös mahtava kevättä lupaileva sää. Märkäähän tuolla on ja tosi liukasta, mutta eipä se minua haittaa, kun tiedän sen olevan merkki siitä, että kohta on kevät. Kiiraahan nyt ei  mikään sää koskaan haittaa. Sille on aivan sama paistaako aurinko lämpimästi vai sataako taivaalta pään kokoisia rakeita. Ei se huomaa mitään.

Viikonloppuun on kuulunut myös kavereita. Olen päässyt pariinkin otteeseen harjoittelemaan naksuttelutaitojani naapurin villakoirien kanssa. Opetin muun muassa Loltsille yhden maailman tärkeimmistä taidoista. Tämä taito on tolkieninpalvonta. Katsokaa nyt tuota kuvaa! 

tolkieninpalvontaa © Tiina Silventoinen (Ihmekoirat)

Koirakirjoja ja silmätarkkeja

Onko teilläkin aina tusina kirjaa kesken yhtä aikaa? Minulla on tällä hetkellä kesken vaikka kuinka monta kirjaa, enkä saa niitä luettua loppuun, kun koko ajan aloitan jonkun uuden. Tällä hetkellä sängyn vieressä lattialla on Älykäs eläin (Jussi Viitala) ja Kun norsut itkevät (Jeffrey Masson). Molemmat jo myöhässä kirjastosta, molemmat jo aloitettu, mutta kumpikaan ei vielä lähelläkään loppua.

Luultavasti en nyt tule hetkeen saamaankaan näitä loppuun sillä ostin vähän aikaa sitten taas uuden kirjan.  John Bradshawin Koiruus - Tiede auttaa ymmärtämään koiraasi on uusi koiratieteitä käsittelevä kirja. Odotan tältä kirjalta paljon. Minua nimenomaan kiinnostaa koiran mielenkiintoinen asema meidän yhteiskunnassamme. Koiran ja ihmisen suhde.

Tänään Kiira kävi myös silmäpeilauskessa Mevetissä tarkastamassa mihin suuntaan katarakta epäily oli kehittynyt. Pieni sumea piste vasemmassa silmässä oli kasvanut ja muuttanut muotoaan sen veran, että enää eläinlääkäriä ei epäilyttänyt ollenkaan, vaan hän totesi suoraan koiralla olevan kaihi. Harmi. Onneksi kuitenkin vuoden aikana tapahtunut kasvu on ollut pientä, joten Kiira ei oletettavasti ehdi elinaikanaan koskaan sokeutua, eikä kaihista pitäisi koitua mitään muutakaan haittaa Kiiralle.