Taas on mediassa ollut pinnalla koiran vaarallisuus lemmikkinä ja tiettyjen taistelurotujen kieltäminen.
Summanmutikassa ja
Luuhullut blogit kirjoittivatkin jo erittäin hyvin aiheesta, mutta nyt maanantaina ilmestynyt Boris Salomonin toimittama MOT -dokumentti
Ihmisen vaarallisin ystävä (nähtävissä
Areenassa vielä kuukauden) sai minutkin pohtimaan aiheitta. Kyseinen dokumentti ei ollut erityisen hyvä. Oikeastaan siinä oli pielessä kaikki rotujen nimistä lähtien. Se kuitenkin teki tehtävänsä siinä että rupesin miettimään aihetta.
Dokumentissa haastateltiin taistelukoirarotuisten koirien hyökkäysten uhreiksi joutuneita ihmisiä, ja pohdittiin sitä vähenisivätkö tällaiset hyökkäykset sillä, jos Suomessa kiellettäisiin osa roduista. Tällainen kiellettyjen rotujen lista on käytössä jo monissa muissa maissa. Toinen esitetty vaihtoehto oli jonkinlainen koira-ajokortti, joka takaisi, että tällaisen vaaralliseksi luokitellun rodun haluavalla olisi tarpeelliset taidot kouluttaa koiransa.
Koiramaailmassa tällaiset ajatukset ovat saaneet todella kovan vastalauseen. Oma facebook sivuni räjähti maanantai-iltana dokumentin jälkeen. Ärsyyntyneitä kommentteja sateli sieltä ja täältä. Henkilökohtaisestikaan en usko tällaisten kieltojen auttavan mitään, sillä se, että media raportoi tietynrotuisten koirien puremisesta, ei tarkoita sitä, että tämän rotuiset koirat purisivat enemmän kuin muut. Muut puremat vain jätetään raportoimatta. Ainoastaan isojen, pelottavan näköisten, koirien puremista kannattaa kirjoittaa, sillä uutiset kääpiökoiran näykkäisyistä eivät myy. Ongelma ei siis ole yhdessä rotutyypissä.
On tietenkin täysin totta, että koiraroduissa on eroja, jotka on ehdottomasti otettava huomioon. Taistelukoirarotujen kynnys aggressiiviselle käytökselle on jalostettu matalaksi, useat palveluskoirat on jalostettu erittäin teräviksi ja laumanvartijat on jalostettu puolustamaan reviiriään tarvittaessa aggressiivisesti. Nämä ovat vain esimerkkejä mahdollisesti vaarallisista ominaisuuksista. Yksikään ei kuitenkaan ole sitä välttämättä. Kun omistaja ottaa huomioon koiransa rodussa olevat ominaisuudet, ei yleensä mitään sen ihmeempiä ongelmia tule. Nämä piirteet ovat vaarallisia vasta sitten kun omistaja piittaamattomuuttaan, tietämättömyyttään tai osaamattomuuttaan ei kasvata koiraansa, siten että näistä ominaisuuksista ei koidu vaaraa ympäristölle.
Koira on siitä hassu eläin, että sitä ei enää pidetä eläimenä. Se on ihmisen paras ystävä ja ihmisen uskollinen palvelija. Näin ollen nimenomaan koiranpuremat otetaan hyvin henkilökohtaisesti. Ketään ei kiinnosta kuinka monta kertaa naapurin mummon kissa on purrut ihmistä. Kukaan ei myöskään tule väittämään, että minulla on johtajuusongelma, kun kanini Esme puree reviirilleen tunkeutuvia vieraita. Kaikkien muiden eläinten käytös selitetään sillä että ne ovat eläimiä. Kaikkien paitsi koiran. Koiran pitäisi synnynnäisesti ymmärtää miten ihmisten maailmassa käyttäydytään.
Koiran täytyy tänä päivänä elää hyvinkin haastavassa ympäristössä. Sen pitää osata koiraeläimelle hyvin epätyypillisiä käytöksiä kuten tervehtimättä ohittaminen, ruuhkassa kulkeminen ja julkisissa matkustaminen. Sen pitää myös olla kaikkien ihmisten käsiteltävissä, sen pitäisi suhtautua avoimesti kaikkeen uuteen ja sen täytyyy tulla toimeen vieraiden koirien kanssa. Koska koiralta vaaditaan tänä päivänä tällaisia käytöksiä, korostuu kouluttamisen tärkeys.
Yritän sanoa, että en usko ongelman koskevan tiettyä rotua vaan uskon ongelman enemmänkin olevan ihmisen suhde koiraan. Ihminen ei jaksa muistaa kyseessä olevan eläin. Kaikki koiran käytös otetaan henkilökohtaisena loukkauksena ihmisyyttä kohtaan. Totuus on kuitenkin se, että koirat eivät pure ihmisiä pahuuttaan vaan ainoastaan, koska kuvittelevat sen olevan välttämätöntä. On ihmisen tehtävä opettaa koiralleen, että pureminen ei ole välttämätöntä ja on ihmisen tehtävä estää koiraa joutumasta tilanteeseen, jossa sillä ei ole muuta vaihtoehtoa.
Omasta mielestäni koiran ei pitäisi tarvita sietää ihan mitä tahansa. Joskus puremien takana on puhdas tietämättömyys siitä kuinka eläimiä tulisi käsitellä. Ihmisen hyvääkin tarkoittava käytös (esimerkiksi halaaminen) voi koirasta olla todella uhkaavaa. Ihminen on melko vieraantunut luonnosta tänä päivänä, eikä kovinkaan moni tunnu ymmärtävän edes perusteita siitä kuinka eläimiä käsitellään. Lemmikki- ja kotieläimiä on kuitenkin kaikkialla, joten pitäisi sitä jonkinlaisena yleissivistyksenä, että jokainen tietäisi perussäännöt siihen kuinka eläinten kanssa kommunikoidaan.
Mediassa on myös ollut paljon puhetta koira-ajokortista. Sen avulla ajatellaan, että tieto koirasta lajina lisääntyisi, omistajat osaisivat käsitellä koiriaan paremmin ja näin ollen myös omistajien piittaamattomuudesta johtuvat ongelmat vähenisivät. Itse asiassa ajatuksena tämä ei ole kovinkaan huono. Parhaimmillaanhan kortti lisäisi koirien hyvinvointia oleellisesti. Tällainen kortti tosin pitäisi kattaa kaikki eläimet eikä vain yhtä tai kahta rotua koirista. Kyynisenä totean kuitenkin, että vaikka ajatus periaatteessa kuulostaa ihan hyvältä, käytännössä siitä ei välttämättä olisi mitään apua. Tyhmät ihmiset ovat tyhmiä oli heillä ajokortti taskussa tai ei.
Koira ja ihminen elävät tässä yhteiskunnassa rinnakkain. Satunnaiset konfliktit ovat välttämättömiä. Itse en koe ratkaisuksi tiettyjen rotujen kieltämisen vaan yleisen tiedon lisäämisen sekä koiran omistajien että koirattomien ihmisten keskuudessa. Vaikka koira on koulutettavissa pitkällekin ja se on hyvin sopeutunut elämään ihmisen kanssa, se on kuitenkin eläin. Koira ei ole vaarallinen sen takia että se on tietyn näköinen, tietyn rotuinen tai tietyn luonteinen. Se on vaarallinen ihmisen ymmärtämättömyyden takia.