Toivepostauskyselyn voitti mielipidekirjoitus koirarotujen näyttö- ja käyttölinjoista. Se ei olekaan ihan helposti käsitelty aihe. Tällä kertaa kyseessä on myös sellainen aihe, josta minulla ei ole hirveän paljon tietoa, eikä siksi kovinkaan vankkaa mielipidettä. En suhtaudu tähän asiaan siis mitenkään intohimoisesti. Olisinkin tosi iloinen mikäli tämä postaus saisi keskustelun käyntiin. Otan tässä esiin jotain ajatuksiani... ja mahdollisia virheitä tekstissä saa mielellään korjata.
Näyttelylinjaisen ja käyttölinjaisen koiran erottaa toisistaan suku. Näyttelylinjaisella koiralla tarkoitetaan koiraa, joka polveutuu sellaisista sukulinjoista, joissa suurin osa koirista on näyttelyssä menestyneitä. Työlinjaisen koiran taustalla puolestaan on jossakin rodulle tyypillisessä työssä menestyneitä koiria. Ero on siis siinä onko suvussa enemmän sellaisia koiria, jotka on valittu ensisijaisesti ulkonäkönsä takia vai sellaisia koiria, jotka on valittu työominaisuuksiensa takia.
Tavallaan hyvin yksinkertaista; kyseessä ei tosiaan ole mikään muu ero kuin se, että kenen suvussa on mitäkin koiria. Ja mitä pitemmälle linjajako etenee, sitä selkeämmin tulee esiin se, että vain tietyistä kantavanhemmista polveutuvat koirat ovat näyttely- tai käyttölinjaisia riippumatta koiran ominaisuuksista. Näyttelylinjaisesta koirasta ei tule käyttölinjainen koira vaikka mitä tekisi. Näyttely- ja käyttölinjaisten jälkeläisetkin ovat sekalinjaisia.
Itse en pidä linjajakoa kovinkaan hyvänä asiana vaikka en tosin myöskään vastusta sitä viimeiseen asti. Minusta on ihan hyvä, että jokainen kasvattaja tekee itse päätöksensä siitä millaisia koiria haluaa kasvattaa ja valitsee koirien suvut sen mukaan, mutta en pidä siitä, että sukulinjoista ei jousteta. Geenipooli kapenee vain entistä enemmän tällaisen linjajaon myötä. Silti mielestäni linjajako ei tosiaan ole mikään rotujalostuksen perisynti. Koira tuskin kärsii siitä onko se jalostettu työominaisuudet vai päänmuoto mielessä, kunhan kummatkaan näistä ominaisuuksista eivät ole liioiteltuja ja aiheuta siten koiralle kärsimystä.
Koiran rodunomaisuus ei mielestäni ole kovinkaan hyvä argumentti. Näyttelypuolen ihmiset ovat sitä mieltä, että täytyyhän koiran näyttää rodunomaiselta ja käyttöpuolen ihmiset ovat sitä mieltä, että koiran rodunomaisen käyttötarkoituksen pitää säilyä. Molemmat tukevat väittämänsä rotumääritelmään - joka siis on aikaan sidonnainen ympäripyöreä sepustus siitä miltä jonkun rodun kuuluisi näyttää ja mihin käyttöön sen kuuluisi soveltua. En väitä, että mitään näkemyksiä ei voisi perustaa rotumääritelmään, yritän vain sanoa, että kovinkaan jyrkkiä mielipiteitä ei kannata rakentaa ihan niin huteralle pohjalle. Se, mitä jonkun rodun täytyy olla, on subjektiivinen käsitys. Rotumääritelmää tulkitaan koko ajan uudestaan ja tuo tulkinta vaihtelee ajan mukana.
Aika usein käyttölinjaa puolustetaan sillä, että koiran pitää soveltua alkuperäiseen käyttötarkoitukseensa. Itse en kaikkien rotujen kohdalla oikein ymmärrä tätä. Mitä väliä on alkuperäisellä käyttötarkoituksella, kun sitä käyttöä ei enää tässä yhteiskunnassa ole? On huomattavasti järkevämpi tukea jalostuksessa sellaisia ominaisuuksia, jotka auttavat koiraa selviytymänä tämän päivän elämässä kuin pitää tiukasti kiinni joistakin sellaisista ominaisuuksista, joita koirat eivät enää tarvitse. Toki käyttökoirille on edelleen kysyntää, eivätkä kaikki koiralle kuuluneet työt ole hävinneet, mutta suurin osa koirakysynnästä tulee seura- tai harrastuskoiraihmisiltä.
Toisaalta taas koira elää varmasti täysin onnellista koiranelämää vaikka sen kulmaukset eivät olisi täydelliset tai sen päänmuodossa olisi toivomisen varaa. Itse koen, että koiran luonne on parempi mittari jalostuskoiria valitessa kuin sen ulkonäkö, joten tavallaan kuitenkin kallistuisin työkoirapuolelle. Liika ulkonäön jalostaminen on monilla roduilla johtanut liioitelluihin piirteisiin. Mielestäni on naurettavaa hylätä koira jalostuksesta sen värivirheen takia ja vielä naurettavampaa suosia epäkäytännöllisiä ulkonäköpiirteitä.
Sukusiitosta sinänsä näkee oman käsitykseni mukaan yhtä paljon niin näyttely- kuin työkoirapiireissäkin. Jotain tiettyjä hyväksi koettuja ominaisuuksia halutaan korostaa ns. linjasiitoksella. Yleensä käyttökoirien puhutaan olevan terveempiä, mutta eivät nekään perinnöllisiltä sairauksilta suojattuja ole, sillä yhtälailla sukusiitoksen rasita vaivaa niitäkin. Tosin rakenneongelmia ei ole puoliksikaan niin paljon käyttöpuolella kuin näyttelykoirilla, ihan sen takia, että sairas rakenne ei toimi työkäytössä.
Itse näen linjajaossa sekä hyviä että huonoja puolia. Jako takaa jokaiselle mahdollisuuden hankkia omiin tarpeisiinsa sopiva koira, mutta rotukoirien geeniperinä olisi kyllä ihan tarpeeksi kapea ilman tällaista jyrkkää jakoakin. En oikein osaa puoltaa kumpaakaan mitenkään erityisen paljon. Jotenkin näen enemmän järkeä käyttökoirajalostuksessa, mutta olen kuitenkin itse valinnut näyttelylinjaisen, että mitäpä minä olen sanomaan. Mitä mieltä te muut olette?
Kiira on näyttelylinjainen.
