Ei mitään asiaa

Koska koolla on väliä....

Kesä on tullut. Kaikkialla on vihreää ja valoisaa, eikä ulos mentäessä tarvitse heittää kuin kengät jalkaan, joten sanomattakin varmaan selvää, että Kiira on ulkoillut paljon. Mitään erikoista emme kuitenkaan ole tehneet. Treenaaminen on jäänyt selvästi vähemmälle. Tosin ne muutamat kerrat kun olemme treenanneet, niin Kiira on ollut aivan unelmainnokas. Tauko tekee sille selvästi hyvää. Ja koska inspiraatio on edelleen melko vähäinen, jatkuu taukomme oletettavasti vielä jonkin aikaa. 

Uimassa olemme käyneet monta kertaa. Kiira onkin osoittautunut tänä kesänä paljon rohkeammaksi uimariksi kuin viime kesänä, mutta esimerkiksi rohkeaan pikku Vienaan verrattuna se ei ole mikään vesipeto. Kiira suostuu hakemaan vedestä vain parhaat kepit. Näytän varmaan aika mielenkiintoiselta, kun viskon koiralle veteen metrin halkoja, kun mikään pienempi keppi ei kelpaa.  

Kiiran juoksut aiheuttavat minulle tällä hetkellä päänvaivaa. Se tiputti yhtenä iltana - tai paperilla tutkiessa huomasi sen tiputtavan - pari viikkoa sitten, joten peruin kaikki kisat ja tapaamiset, mutta sen jälkeen juoksuista ei ole kuulunut mitään. Kaikki muut merkit viittaavat kyllä juoksuun. Kiira merkkailee ulkona, haistelee poikkeuksellisen paljon, on hellyydenkipeä kotona ja kärttyinen ulkona ja kaiken lisäksi alapää oli pitkään turvonnut. Varmuuden vuoksi olen pitänyt matalaa profiilia, emmekä ole tavanneet poikakavereita, mutta olen kyllä vähän pihalla nyt, että ovatko nämä sellaiset hiljaiset juoksut vai kiusaako Kiira minua vain. 

Joku lukijoista voisi ehkä auttaa minua ymmärtämään paremmin tätä tilannetta? Tiedän hirvittävän vähän niistä hiljaisista juoksuista. Toinen vaihtoehto on tietenkin se, että Kiira vasta aloittelee juoksujaan ja kaikki tämä käytös on sitä. En tosin ymmärrä siinä tapauksessa ollenkaan mitä se tiputtaminen silloin pari viikkoa sitten oli. Arh. En enää ikinä ota narttukoiraa.