Kiiran sukutaulu

Innostuin tässä yhtenä päivänä väsäämään Kiiran sukutaulun ja tutkimaan samalla hieman tarkemmin Kiiran taustalla olevia koiria. Se olikin yllättävän antoisaa. Tämän postauksen myötä haastankin lukijoitani tutkimaan vielä hieman tarkemmin oman koiran sukutaustan. Suosittelen vahvasti käyttämään muitakin tietokantoja kuin koiranettiä.

SUKUTAULU

C.I.B C.I.E DK MVA LV MVA LT MVA JMV-08 JV-08 V-08 LTV-10 BALTV-10 Pjotr Deabei A/A 0/0 BH JK1	BISS CH  Corsini Valentino A/A	C.I.B FR CH LUX CH MCO CH US CH BE CH Gourou du Crepuscule des Loupes A/A 0/0
		UK CH Corsini Milennium A/A
	C.I.B CZ JCH CZ CH Delphine Erlander A/A 0/0 IPO3 ZVV2	NL CH  Djaegar van de Lamar B/B
		AU CH  Grimmendans Xeres A/A
Flammeus Candy Mix A/A 1/1	BALTV-05 LTV-05 LVV-09 Mustantuiskun Zonathan     A/A 0/0	FIN MVA JMV-98  Mustantuiskun Rocfeller A/A 0/0 HK2
		Pyrytuulen Jerina A/A 0/0
	BALTV-05 EUV-06 LTV-05 EEVV-12 Bestseller Yoplait A/A 0/1 BH AGI3	Ohio de la Tangi Morgane A/A
		Bestseller Goodwill Game A/A

Kiiran emä on Flammeus Candy Mix, erittäin hyväluonteinen ja vahvahermoinen narttu, joka teki minuun vaikutuksen saman tien. Itse asiassa alunperin olin ihastunut Candyn kuvaan ja todennut luonnepisteitä vilkaistuani, 205 +++, että tuosta koirasta minä haluan pennun. Silloin en vielä tuntenut belgilinjoja ja -sukuja kovinkaan hyvin, mutta onneksi sattumalta tulin valinneeksi nartun oikein kivasta suomalaisesta näyttelylinjasta. Candyn sisarukset ja vanhemmat ovat kuulemani mukaan olleet rauhallisia ja hyvähermoisia koiria. 

Hyvää olen kuullut myös isän suvusta. Kiiran isä Pjotr Deabei on tsekkiläinen tuontikoira, jolla on Suomessa kahdeksan pentuetta ja ihan mielenkiintoinen sukutaulu. Bonoa en harmikseni ole vieläkään onnistunut tapaamaan. Kiiran isä on joka tapauksessa erittäin hyvin näyttelyissä menestynyt uros. Tittelirivi on melko vaikuttava: C.I.B C.I.E DK MVA LV MVA LT MVA JMV-08 JV-08 V-08 LTV-10 BALTV-10. Bonolla on myös tulos jäljeltä ja Bonon sisaruksilla on tuloksia mm suojelusta. Bonon emä Delphine Erlander on myös saanut tuloksia suojelusta. 

Kiiran suku on puhtaasti näyttelylinjainen. Pjotr Deabein taustalta löytyy useita eurooppalaisia näyttelytähtiä, pääasiassa Corsinin koiria, eivätkä Candynkaan vanhemmat tai muu suku mitenkään huonosti ole näyttelyissä pärjänneet. Itse kuitenkin arvostan eniten Kiiran suvussa sitä kuinka tasapainoisia ja rauhallisia koiria emän taustalta löytyy. Isän puolen suvusta tulee ymmärtääkseni enemmän tuota vietikkyyttä ja terävyyttä. 

Hard Candy's B-pentueen sukusiitosprosentti on koiranetin mukaan 4. polvessa 0,00% ja 8. polvessa 4,20% eli aika tyypillinen rotukoiran sukusiitosaste. Ei erityisen suuri, mutta ei poikkeuksellisen pienikään. Mitään erityisiä elinvoimaisuuden vähenemisen merkkejä ei ole toistaiseksi näkynyt. Tosin jonkin verran suvussa liikkuu allergioita. Luustoltaan Kiiran suku on kuitenkin tervettä. Muutamia löysähköjä kyynäriä on esiintynyt äidin puolella sukua, mutta lonkat ovat olleet priimaa. Epilepsiavapaa suku ei myöskään ole. Isän puolelta yhdellä Kiiran puolisisaruksella on todettu epilepsia ja emän puolelta isoäidin veljellä ja sedällä on epilepsiaa. Myös harmaakaihia ja ylimääräisiä ripsiä liikkuu suvussa.

Kiira muistuttaa paljon emäänsä Candya niin ulkonäöltään kuin luonteeltaankin. Kiira tosin on epävarmempi ja pidättyväisempi. Kiirassa on myös puolustushalua vaikka muille jakaa. Erityisen arkana tai heikkohermoisena en kuitenkaan ole Kiiraa koskaan pitänyt vaikka se ehkä onkin omaan makuuni turhan epäluuloinen kaikkea vierasta kohtaan. Jossain määrin Kiira myös on stressiherkkä, eikä toivu säikähdyksistä kovinkaan nopeasti. Muuten olemukseltaan Kiira on herkkä, kiltti, säyseä ja rauhallinen. Se rakastaa rapsutuksia ja on erittäin koirasosiaalinen.

Koska en ole ikinä tavannut Bonoa, en osaa oikein sanoa mitä Kiira on perinyt isänsä puolelta - muuta kuin suuret korvat. Olen kuitenkin tavannut isän muita pentuja. Kiiraa ja joitakin Kiiran puolisisaruksia yhdistää usein pidättyväisyys, puolustushalu ja terävyys. Kaikkeen uhkaan reagoidaan taistelulla. Olen joskus miettinyt, että varmaan tämä on nyt sitten sitä suojelukoiraverta isän puolelta, harmi vain, että Kiiran tapauksessa se yhdistyy epäluuloisuuteen. Jännä nähdä miltä Kiiran puolustushalu ja hermorakenne näyttävät tytön vähän vielä kypsyttyä.

Lopuksi sanon vielä, että koirien kasvattaminen ei todellakaan ole helppoa ja nostan kasvattajille hattua siitä, että jaksavat uurastaa koirasukujen parissa. Usein on vaikea erottaa perimän ja ympäristön luomat luonteenpiireet, eikä koirien luonteen tulkintakaan aina osu oikeaan, joten jalostusmateriaalin valitseminen on varmasti hyvin vaikeaa. Me myös usein näemme koirissamme sitä mitä haluamme nähdä. Olenkin monesti pohtinut, että muistuttaakohan Kiira oikeasti ollenkaan äitiään vai kuvittelenko minä vain, koska kovasti aina halusin Candyn kaltaisen koiran. Olen myös aina ollut erittäin kiinnostunut perinnöllisyydestä ja haluan aina kovasti nähdä Kiirassa samankaltaisuuksia sen sisarusten kanssa.