27. toukokuuta 2016

Tokotreenejä ja kirosanoja


Muusa kasvaa hurjaa vauhtia ja pikkupentuajat ovat kohta takanapäin. Muusan kanssa ei ole vielä käyty treenikentällä oikeastaan tekemässä mitään muuta kuin leikkimässä, mutta kotona sen kanssa on tehty istumista, makaamista, kohdejuttuja ja kapulanpitoa. Se on kyllä ihan mahtava opetettava, sillä se on todella ahne ja todella sitkeä, eikä sitä todellakaan tarvitse houkutella hommiin. Muusa on niin taitava!

Paitsi ulkona. Ihan viime viikoilla Muusa on oppinut listan uusia kirosanoja ja niitä se huutelee tällä hetkellä vastaantuleville koirille. Ohitustreenejä siis luvassa. Kävimme eilen mätsäreissä hengailemassa, ja jälleen kerran se tottui aika nopeasti koiramäärään, mutta lenkeillä, kun näköpiiriin yllättäen ilmestyy ärsyke, on ohittaminen selvästi sille vaikeaa. Etenkin jos vastaantuleva koira tuijottaa tai haukkuu tai on jotenkin muuten kummallinen ilmestys. 

Muuusalla on kivat pohjat jo siinä, että kun se näkee kadulla jotakin, se ottaa minuun oma-alotteisesti kontaktia palkan toivossa. Tämä toimii koirienkin kanssa oikein hyvin kunhan etäisyys on tarpeeksi iso. Jos oma-alotteisuus ei toimi, luopumisvihje "jätä" yleensä toimii viimeistään, mutta ei sekään tietenkään vielä ihan varmaa ole. Onneksi luopumista on kuitenkin jo tehty paljon muissa yhteyksissä. Alunperin sen takia, että Muusa olisi niin kauhean mielellään menossa kaikkien vastaantulijoiden syliin, ja se alkaa pikku hiljaa muuttua söpöstä pennusta vieraiden syliin väkisin kiipeäväksi pikkupiraijaksi. 

Olen muuten joutunut ihan harjoittelemaan, että vakiolauseeni ihmisten "Saako sitä silittää?" kysymykseen ei ole nopea "Ei saa" vaan minulla on nyt koira, joka mielellään menee moikkaamaan. Olen siis joutunut harjoittelemaan sellaisia lauseita kuin "Juu, mutta se sitten hyppii, kiipeää olkapäille, varastaa silmälasit ja roikkuu hiuksissa". Yllättävän moni on tästä huolimatta halunnut moikata pentua - ja joutunut sitten pitämään silmälaseistaan kiinni ja vetämään hiuksia pennun suusta ulos. 


Kiira on treenannut tällä viikolla tokoa ihan kunnolla. Sillä olisi viikonloppuna kokeet, joihin olen vielä toistaiseksi ihan menossa, sillä tällä hetkellä Kiira vaikuttaa ihan omalta itseltään. Toivottavasti saisimme viimeinkin sen ykkösen, mutta tärkein tavoite on kuitenkin edelleen se, että Kiira osaa käyttäytyä tuomarin ja liikkurin kanssa, eikä mitään paineistumista tulisi minun jännityksestäni, palkattomuudesta tai jostain muusta sen suuntaisesta. 

Tänään kävimme Ojangossa vahvistamassa vielä vaikeimpia juttuja eli luoksetulossa paikalleen jäämistä ja seuruussa kontaktissa pysymistä. Molemmat menivät oikein hyvin. Nyt vain toivotaan, että nämä toimivat myös kokeissa, emmekä taas nollaisi näitä ison kertoimen liikkeitä. Eilen tosiaan kävimme mätsäreissä, ja sielläkin Kiira tokoili häiriöstä huolimatta hyvin, joten olen ihan toiveikas. Toisaalta mitä tahansa nyt voi tapahtua koirien kanssa kisatessa ja vielä herkemmin kun kisaa tuollaisen mäyrän kanssa. 

Mätsäreissä Kiira kävi myös ihan kehässä ja sijoittui isojen aikuisten sinisten neljänneksi. Se esiintyi oikein hyvin, mutta kehän laidalta huomasin, että häntä meni koipien väliin hampaiden katsomisen aikana. Se nousi sieltä kuitenkin Erican jatkaessa namittamista. Välillä vain tulee vastaan näitä tuomareita, jotka ovat Kiirasta syystä tai toisesta jänniä. Laika oli mukana myös ja sijoittui pienissä aikuisissa sinisten toiseksi. Loppuun siis vielä kuva voittajaotuksista.

2 kommenttia:

Kiitos kommentistasi! Kommenttilaatikkoa saa käyttää keskustelupalstana, yhteydenottolomakkeena ja yleisenä purkautumiskanavana.