31. toukokuuta 2016

Kolmannesta kokeesta kolmostulos

Huoh. Ei tullut ykköstulosta tälläkään kerralla. Salme Mujusen tokokokeissa sunnuntaina Kiiralle ALO3 134,5 pisteellä. Huomasin jo paikkamakuussa, että tänään ei taida olla meidän päivämme, sillä Kiira oli ihan kuutamolla. Jouduin käskemään kahdesti, ennen kuin se meni maahan, ja tuplakäskyt eivät todellakaan ole kiiramaisia virheitä. 

Yksilösuorituksen aikana seuruu oli ihan kamalaa. Kiira jätti perusasentoja tekemättä ja jäi jälkeen useassa kohtaa. Muutenkin Kiira oli todella hidas ja haluton koko suorituksen ajan. Liikkeestä maahanmeno on Kiiran vahvimpia liikkeitä, mutta nyt se nollasi sen, koska ei tahtonut mennä makaamaan. Hidasti vain käskyn kuullessaan. Myöskään kauko-ohjaus ei toiminut lainkaan. Jouduin käskemään neljä (!?) kertaa ennen kuin Kiira meni makaamaan vierelläni. Loput vaihdot olivat hitaita mutta muuten ihan hyviä. 

Loppuhaastattelussa tuomari sanoi, että Kiira vaikutti jotenkin paineistuneelta, mutta hän ei keksinyt sille mitään selvää syytä. Samaa ihmettelin minäkin. Ihan kuin se olisi paineistunut, mutta minä en vieläkään keksi mistä se olisi voinut johtua, sillä se ei suorastaan vaikuttanut varovan mitään. Toki aina voi syyttää minun jännitystäni. 

Tuomarin kanssa pohdimme lyhyesti myös ihan vain väsymystä vaihtoehdoksi. Itse mietin myös, että olisiko palkattomuustreenejä tehty kuitenkin liian vähän tai niissä edetty liian nopeasti, jolloin Kiira olisi vain tiennyt, että ei täällä kehässä kuitenkaan saa lihapullia. Möllit viime viikolla menivät kuitenkin niin hyvin ja sain siellä yllätyspalkattuakin Kiiran pari kertaa, että tuntuu hassulta, että ongelma olisi palkattomuus. Olisin jotenkin uskonut, että Kiiralla olisi ihan tuoreessa muistissa, että kehässä nimenomaan voi tulla palkka.

Kisakirjoja jakaessaan tuomari vielä ehdotti, että myös jokin lihasjumi voisi olla syynä, sillä Kiira tuli kehään hitaasti ja peitsaten. Itse en pitänyt sitä siinä vaiheessa ihan hirveän todennäköisenä, mutta nyt jälkeenpäin olen miettinyt, että se on myös ihan mahdollinen vaihtoehto. Kiira on ollut jokseenkin kankea nyt kokeen jälkeiset päivät. Sen lisäksi ongelmat kokeissa olivat nimenomaan takapään käytön jähmeydessä ja haluttomuudessa mennä makaamaan. 

paikalla makaaminen
7,5
Tuplakäsky makaamisessa ja loppuperusasennossa pieni käsiapu. Muutenkin oli vähän levottoman oloinen.
seuraaminen
7
Ihan kamalaa.
maahanmeno seuraamisesta
0
Ei mennyt makaamaan vaan hiipi perässä hyvän matkan ennen kuin huomasin käskeä uudestaan.
luoksetulo  
9,5
Vajaa perusasento.
noutoesineen pitäminen
10
Oho! Koska se mäyrämälväys on oikein loppunut?
kauko-ohjaus
0
Neljä käskyä ensimmäisessä maatemenossa. Sen jälkeen kaikki vaihdot menivät hitaasti mutta teknisesti oikein.
estehyppy
9,5
Vajaa perusasento.
kokonaisvaikutus
8
Kehui, että ohjaan koiraa todella nätisti, enkä selvästi hermostu siihen lainkaan vaikka nyt ei oikein sujunutkaan. 

Kokeessa oli paljon hyvääkin! Jälleen kerran ne asiat, jotka ovat olleet meidän kisauramme suurimpia kynnyksiä, eli palkaton juoksutarkki ja liikkurin läsnäolo, menivät loistavasti. Kävimme tervehtimässä tuomaria ja liikkuria ennen omaa suoritustamme, eikä Kiiralla sitten ollut enää mitään ongelmaa, kun oli varsinaisen kehätarkin aika. Olen kyllä tosi iloinen siitä miten Kiira on edistynyt tässä asiassa.

Iloinen olen myös siitä, että Kiira tsemppasi loppuun asti, vaikka nyt selvästi oli jokin vähän pielessä. Se tuli kerta toisensa jälkeen perusasentoon, eikä ollut missään vaiheessa sen oloinen, että lähtee kentältä. Muutama liike meni myös oikeasti ihan hyvin. Kovasti olen treenannut luoksetulossa etäisyyttä, ja tällä kertaa Kiira pysyi hyvin, eikä vaikuttanut ollenkaan siltä, että karkaa perään.

Nyt menemme Kiiran kanssa tokosta koetauolle joksikin aikaa, mutta kyllä me vielä joskus käymme ne ykköset hakemassa. TK1 on sellainen hassu pieni unelma, joka minulla on ollut siitä asti, kun Kiira minulle kotiutui. Silloin en vielä tiennyt koiraharrastuksista paljoakaan, joten TK1 tuntui sellaiselta uskomattomalta saavutukselta, joka vain parhaimmilla tyypeillä on. Enää alokasluokan koulari ei toki tunnu niin ihmeelliseltä asialta, mutta unelma saada se Kiiralle elää edelleen, joten ihan heti en ole luovuttamassa. Ei tässä silti mikään kiire ole. 

27. toukokuuta 2016

Tokotreenejä ja kirosanoja


Muusa kasvaa hurjaa vauhtia ja pikkupentuajat ovat kohta takanapäin. Muusan kanssa ei ole vielä käyty treenikentällä oikeastaan tekemässä mitään muuta kuin leikkimässä, mutta kotona sen kanssa on tehty istumista, makaamista, kohdejuttuja ja kapulanpitoa. Se on kyllä ihan mahtava opetettava, sillä se on todella ahne ja todella sitkeä, eikä sitä todellakaan tarvitse houkutella hommiin. Muusa on niin taitava!

Paitsi ulkona. Ihan viime viikoilla Muusa on oppinut listan uusia kirosanoja ja niitä se huutelee tällä hetkellä vastaantuleville koirille. Ohitustreenejä siis luvassa. Kävimme eilen mätsäreissä hengailemassa, ja jälleen kerran se tottui aika nopeasti koiramäärään, mutta lenkeillä, kun näköpiiriin yllättäen ilmestyy ärsyke, on ohittaminen selvästi sille vaikeaa. Etenkin jos vastaantuleva koira tuijottaa tai haukkuu tai on jotenkin muuten kummallinen ilmestys. 

Muuusalla on kivat pohjat jo siinä, että kun se näkee kadulla jotakin, se ottaa minuun oma-alotteisesti kontaktia palkan toivossa. Tämä toimii koirienkin kanssa oikein hyvin kunhan etäisyys on tarpeeksi iso. Jos oma-alotteisuus ei toimi, luopumisvihje "jätä" yleensä toimii viimeistään, mutta ei sekään tietenkään vielä ihan varmaa ole. Onneksi luopumista on kuitenkin jo tehty paljon muissa yhteyksissä. Alunperin sen takia, että Muusa olisi niin kauhean mielellään menossa kaikkien vastaantulijoiden syliin, ja se alkaa pikku hiljaa muuttua söpöstä pennusta vieraiden syliin väkisin kiipeäväksi pikkupiraijaksi. 

Olen muuten joutunut ihan harjoittelemaan, että vakiolauseeni ihmisten "Saako sitä silittää?" kysymykseen ei ole nopea "Ei saa" vaan minulla on nyt koira, joka mielellään menee moikkaamaan. Olen siis joutunut harjoittelemaan sellaisia lauseita kuin "Juu, mutta se sitten hyppii, kiipeää olkapäille, varastaa silmälasit ja roikkuu hiuksissa". Yllättävän moni on tästä huolimatta halunnut moikata pentua - ja joutunut sitten pitämään silmälaseistaan kiinni ja vetämään hiuksia pennun suusta ulos. 


Kiira on treenannut tällä viikolla tokoa ihan kunnolla. Sillä olisi viikonloppuna kokeet, joihin olen vielä toistaiseksi ihan menossa, sillä tällä hetkellä Kiira vaikuttaa ihan omalta itseltään. Toivottavasti saisimme viimeinkin sen ykkösen, mutta tärkein tavoite on kuitenkin edelleen se, että Kiira osaa käyttäytyä tuomarin ja liikkurin kanssa, eikä mitään paineistumista tulisi minun jännityksestäni, palkattomuudesta tai jostain muusta sen suuntaisesta. 

Tänään kävimme Ojangossa vahvistamassa vielä vaikeimpia juttuja eli luoksetulossa paikalleen jäämistä ja seuruussa kontaktissa pysymistä. Molemmat menivät oikein hyvin. Nyt vain toivotaan, että nämä toimivat myös kokeissa, emmekä taas nollaisi näitä ison kertoimen liikkeitä. Eilen tosiaan kävimme mätsäreissä, ja sielläkin Kiira tokoili häiriöstä huolimatta hyvin, joten olen ihan toiveikas. Toisaalta mitä tahansa nyt voi tapahtua koirien kanssa kisatessa ja vielä herkemmin kun kisaa tuollaisen mäyrän kanssa. 

Mätsäreissä Kiira kävi myös ihan kehässä ja sijoittui isojen aikuisten sinisten neljänneksi. Se esiintyi oikein hyvin, mutta kehän laidalta huomasin, että häntä meni koipien väliin hampaiden katsomisen aikana. Se nousi sieltä kuitenkin Erican jatkaessa namittamista. Välillä vain tulee vastaan näitä tuomareita, jotka ovat Kiirasta syystä tai toisesta jänniä. Laika oli mukana myös ja sijoittui pienissä aikuisissa sinisten toiseksi. Loppuun siis vielä kuva voittajaotuksista.

19. toukokuuta 2016

Möllit ja mätsärit

Tiistai-ilta meni Lahdessa, sillä siellä oli SBPKY:n möllit ja mätsärit, joihin molempiin osallistuimme Kiiran kanssa. Meillä olisi olleet tokokokeet 14. päivä, mutta päätin olla menemättä, koska Kiira vaikuttaa jotenkin stressaantuneelta ja väsyneeltä. Varmaan nämä pennun myötä muuttuneet rutiinit vaikuttavat siihen edelleen. Päätin kuitenkin käydä mölleissä kokeilemassa missä vaiheessa meidän tokoilu on.

Kiira oli vuoroaan odotellessa kyllä aika kärttyinen, ja olinkin ihan kahden vaiheilla, että jätänkö menemättä. Möllit järjestettiin vielä aika häiriöisellä parkkipaikalla. Onneksi päätin kuitenkin osallistua, sillä Kiira osoitti pystyvänsä työskentelemään hyvin itselleen vaikeissakin olosuhteissa, joten minun luotto tuon koiran osaamiseen kasvoi kyllä ihan kympillä taas. Vieras tuomari ja liikkuri eivät myöskään olleet mikään ongelma. Juoksutarkkia tosin emme tehneet.

Keräsimme 185 pistettä ja sijoituimme kolmansiksi. Palkkasin muutaman kerran kehässä mutta muuten tein niin kokeenomaisesti kuin vain pystyin. Perhosiakin lenteli vatsassa juuri ennen omaa suoritusta. Kiiran vire oli kyllä koko suorituksen aika matala, mutta se teki liikkeet kyllä varmasti ja rauhallisesti, enkä voisi olla siihen tyytyväisempi. Pahimmat virheet meille tuli tällä kertaa estehypyssä ja luoksetulossa. 

Estehypyssä Kiiralla oli jokin häiriö piuhoissa. Se jäi hyvin paikalleen hypyn taakse, mutta kun sanoin "hyppy", jäi Kiira haistelemaan ilmaa useiksi sekunneiksi, ennen kuin havahtui. Sitten se suoritti liikkeen kyllä ihan hyvin loppuun. Luoksetulossa puolestaan Kiira lähti seuraamaan ja jouduin toistamaan paikkakäskyn. Yleensä Kiira karkaa perään vasta myöhemmin, kun etäisyys minuun kasvaa liian suureksi, mutta nyt se osuus liikkeestä meni hyvin. Siihen olenkin todella tyytyväinen, sillä sitä on viime aikoina treenattu paljon. Olen tosi tyytyväinen myös seuruuseen. Se ei ollut parasta Kiiraa, mutta kontakti pysyi, eikä se ei jumittanut mihinkään häiriöön.

paikalla makaaminen
10
Hieman katseli ympärilleen, mutta muuten oikein hyvä.
seuraaminen
9
Aukesi hieman täyskäännöksessä ja jäi ehkä juoksukohdassa jälkeen.
maahanmeno seuraamisesta
9
Aivan liian hidas maahanmeno.
luoksetulo  
8
Tuplakäsky.
noutoesineen pitäminen
10
Hyvä. Mäyrämälväys on selvästi vähentynyt.
kauko-ohjaus
10
Ehkä omaan makuun hieman hitaat vaihdot.
estehyppy
9
Usean sekunnin latenssi "hyppy" vihjeessä.
kokonaisvaikutus
9
Hyvä Kiira!


Myös Muusa oli mukana, mutta ei tietenkään osallistunut mihinkään, kunhan oli vain ihmettelemässä mätsärimenoa. Koiraohitukset vaativat selvästi vielä töitä, sillä heti kun otin sen autosta, se haukkui aika tavalla liian lähelle tuleville koirille. Tosi kivasti se on kuitenkin jo yleistänyt luopumisvihjeeen näihinkin tilanteisiin ja muutaman minuutin harjoittelun jälkeen se oli jo täysin tottunut koiramäärään. 

Kiiran möllien ajan Muusa oli Erican ja Tiinan riesana mätsärialueelle, mutta ilmeisesti se oli käyttäytynyt ihan hyvin kolmetoistaviikkoiseksi. Ehtivä pieni otus. Kun me Kiiran kanssa liityimme heidän seuraansa, lähti Kiira pyörähtämään kehässä Erican kanssa ja minä jäin harjoittelemaan Muusan kanssa kevarissa rauhoittumista. Rauhoittuminen ei vaikuttaisi olevan mitenkään erityisen vaikeaa Muusalle, mutta onhan se aktiivinen pentu, joten vaatii vähän treeniä, että se malttaa rentoutua tällaisessakin tilanteessa.

Kiira tosiaan kävi mätsäreissäkin. Halusin vähän nähdä miten se jaksaa keskittyä kehäjuttuihin väsyneenä ja sitä kautta hieman arvioida miten vahvoja kehäkäytökset oikeastaan ovatkaan. Vastaus oli, että ilmeisesti tosi vahvoja, koska Kiira toimi kehässä oikein hyvin. Käsittely ja seisominen menivät erinomaisesti. Ravaaminen tosin oli kyllä kuin laiskiaista vetäisi perässään. Laiskiainen sai kuitenkin punaisen nauhan.

Kiiralla on muuten karvanlähtö. Se on ilmoitettu belgierkkariin kuukauden päähän, joten toivotaan, että Kiira säilyttää edes vähän tukkaa sinne. Kiiran täytyisi myös siihen mennessä laihtua. Muusan tulon jälkeen se on alkanut muistuttaa norppakameran norppaa. Ihan vain koska minä olen ruvennut huolimattomaksi. Olen palkannut sitä rasvaisella pentunappulalla, lisännyt lattalla olevien nahkarullien määrää ja unohtanut leipiä tiskipöydälle juostessani ulos pissattamaan pentua.

Muusan tuleminen on sekoittanut siis sekä minun että Kiiran rutiinit ihan täysin. Taidamme molemmat olla vähän stressaantuneita edelleen vaikka Muusa on ollut osa perhettämme yli kuukauden. Muusa muuten tuntuu jo täysin omalta ja se on kuukaudessa oppinut ihan hirvittävästi. En myöskään voisi olla siihen tyytyväisempi. Siinä on juuri tarpeeksi haastetta ja tekemistä olematta kuitenkaan mitenkään erityisen vaikea. 

7. toukokuuta 2016

Belgitapahtuman mätsärit


Tänään kävimme tukemassa Suomen belgianpaimenkoirayhdistystä osallistumalla sen järjestämille belgipäiville. Siellä oli vaikka mitä ohjelmaa, kuten viettitestiä ja juoksukilpailua, mutta tylsänä ilmoitin Kiiran ainoastaan mätsäreihin. Muusakin oli mukana, mutta se on liian nuori osallistuakseen mihinkään, joten se sai keskittyä turisteilemaan. 

Muusa osoittautuikin kyllä todella vaivattomaksi ja helpoksi turistiksi. Aluksi se haukahteli joillekin isoille koirille, mutta nopeasti se tottui hälinään, eikä enää reagoinut sitäkään vähää. Muuten Muusan reissu meni pääasiassa ihmisiä moikaten ja muutamaan tuttuun koiraan tutustuen. Sitten, kun mitään ei tapahtunut, se kömpi nukkumaan kevarin varjoon. 

Kiira kävi pyörähtämässä kehässä tavalliseen tapaan Erican kanssa. Se sai punaisen nauhan, kovasti kehuja tuomarilta ja todella kivan kirjallisen arvostelun. Punaisten kehässä sijoittumista ei siitä huolimatta tullut. Oli kuitenkin kiva yllätys, että kerrankin mätsäreistä sai myös kirjallisen arvostelun, jonne tuomari jaksoi sanellakin enemmän kuin muutaman sanan. 

"Erinomainen kokonaisuus ja liikunta, hieman ahdas takaa, joustava maatavoittava sivuliike, hyvin tasapainoinen ja miellyttävä kokonaisuus, erinomainen tasapainoinen luonne, hyvin esitetty, tyylikäs."

En kylä tiedä onko kukaan koskaan sanonut näin nätisti Kiirasta. Lämmitti mieltä kyllä ihan tosi paljon. Etenkin luonteesta ja esiintymisestä on aina kiva saada palautetta, kun ne ovat jotakin, johon olen itse voinut vaikuttaa. Lomakkeessa oli myös erillisinä arvostelukohtina yleisvaikutelma, rakenne, liikkeet, esittäminen ja yhteistyö. Kiira sai erinomaisen noista kaikista. Näitä raksi ruutuun lomakkeita näkee mätsäreissä aina välillä, mutta koskaan ennen en ole saanut kirjallista arvostelua. Oli kyllä tosi kiva. Kiitokset järjestäjille ja tuomareille!

6. toukokuuta 2016

Toukokuista treeniä


Viime aikoina on nautittu hyvästä säästä, nähty paljon kavereita ja treenattukin pari kertaa. Kuviakin tulee räpsittyä melkein joka päivä, kun säät ovat olleet niin mahtavia. Ja minulla on jonkinsortin pakkomielle ikuistaa pennun jokainen viikko ainakin parilla posetuskuvasessiolla. Muusan paikkaistuminen on hämmästyttävän hyvä 11 viikkoiseksi ihan vain tästä syystä.

Osaa Muusa kuitenkin jotain muutakin. Se on treenannut tällä viikolla uusina juttuina luopumista, rauhoittumista ja häkkiin menemistä. Tätä viimeisintä ihan sen takia, että se on kova huutamaan kentän laidalla, kun teen hommia Kiiran kanssa. Taukokäytöksen opettaminen on siis nyt ykkösprojektina. Molempien koirien ottaminen treeneihin yhtä aikaa saa siis luvan odottaa sitä, että Muusa osaa odottaa vuoroaan hiljaa, koska en halua luottaa siihen, että huutainen sammuu itsekseen. 

Muusaa on kyllä tosi kiva opettaa, sillä se oppii nopeasti, keskittyy hyvin ja kestää toistoja. Vaikka se on vilkas ja toimelias pentu, se ei ole sellainen kaikkialle ehtivä ja kaiken huomaava häslä vaan tekee hommansa totisena, eikä ainakaan vielä tunnu ottavan häiriötä. Vielä ei myöskään ole tullut vastaan sellaista tilannetta, jolloin se ei olisi syönyt tai leikkinyt, joten palkkaamisen kanssa ei ole tarvinnut kauheasti päätä vaivata.

Kiirakin on päässyt treenaamaan. Meillä on tokokokeet tulossa ihan kohta, joten treenien aiheina ovat olleet ne aikaisemmissa kokeissa huonosti menneet liikkeet, eli luoksetulo ja seuraaminen. Ensimmäisen ongelma on perään karkaaminen ja toisen häiriön ottaminen. Luoksetulossa minä aloinkin heti kokeen jälkeen tekemään lyhyempää matkaa. Ensin ihan vain sellaista viittä metriä ja nyt olen edennyt kymmeneen tällä viikolla. Onnistumisprosentti on pysynyt hyvin lähellä sataa. Uskon kyllä, että pääsemme nopeasti taas sinne viiteentoista metriin ja toivon, että tästä muistuttelusta on ollut apua. 

Seuruu sen sijaan aiheuttaa minulle päänvaivaa. Se on mennyt huonosti kokeissa, koska Kiira on ottanut häiriötä ympäristöstä, mutta treeneissä tätä ongelmaa ei ole. Nyt tauon jälkeen on tosin ollut vähän liikaa intoa, ja sen myötä edistämistä, mutta mitään sellaista häiriöihin jumittamista ja kontaktin putoilemista ei ole näkynyt. Olen tehnyt seuruuta eri paikoissa, olen tehnyt seuraamista ihmisryhmässä ja kerran jopa lisäsin seuruuseen juoksentelevia treenikavereita häiriöksi, mutta en vain saa ongelmaa esiin. Sen täytyy siis liittyä jotenkin koetilanteeseen. 


Kiiran kanssa on myös huhtikuussa käyty pari kertaa Jirka Vierimaan valmennuksessa aiheena pääasiassa luoksepäästävyysjutut. Lähestymistreeniä, kosketustreeniä ja vastaehdollistamista. Rupesinkin siellä sitten opettamaan Kiiralle uutta tapaa hakeutua ihmisten lähelle vapaaehtoisesti. Nyt treenaamme ihmisiin nojaamista eli kyljen asettamista ihmisen polvia vasten. Näin saan Kiiran tekemään itse sen ensimmäisen kosketuksen vieraaseen sen sijaan, että ottaisin sen kämmenkohteeseen ja se joutuisi jännittyneenä odottamaan, koska vieras koskettaa sitä.

Tämä ei tarkoita sitä, että en käyttäisi opettamaani käsikohdetta (tätä) enää mihinkään vaan sekin on oikein hyvä työkalu tietynlaisiin tilanteisiin. Olen kuitenkin vähän kallistumassa nyt siihen, että esimerkiksi arjessa yleisesti tuollainen rennompi ja omaehtoinen ihmisen lähelle hakeutuminen on kätevämpi kuin se, että aina ottaisin sen kämmenkohdetemppuun, kun jonkun täytyy voida koskea siihen. Eikä näitä erilaisia työkaluja voi koskaan tämän tyyppisellä koiralla olla liikaa. Onpa ainakin valinannvaraa erilaisissa tilanteissa. 

Videolla on kylkikohdetreeniä Erican kanssa. Erica ei tietenkään ole Kiiralle mitenkään vieras, mutta halusin blogiin havainnollistavan videon, eikä temppu ole vielä edes niin valmis, että se toimisi ventovieraiden kanssa. Tepussa on vielä mukana Erican käden tökkääminenkin. Temppu on siis opetettu käsikohteella houkutellen, eikä sitä kättä ole vielä täysin häivytetty. Tempulla ei myöskään ole vielä nimeä.