13. huhtikuuta 2016

Kotiutuminen


Muusa tosiaan saapui kanssani toissapäivänä junalla Joensuusta. Jännitin itse hieman etukäteen miten neljän tunnin junamatka oikein sujuisi kahdeksanviikkoisen pennun kanssa, mutta se menikin oikeastaan ihan hyvin. Rennoksi paluumatkaa ei voi kutsua, mutta olen iloinen, että Muusa ei pelännyt junassa mitään. Se nukkui noin puolet matkasta. Lopun ajasta se kiemurteli ja kiipeili päälläni yrittäessään päästä moikkaamaan muita matkustajia. 

Ensimmäisenä yönä Muusa ei itkeskellyt tai ravannut lainkaan vaan tuntui saman tien olevan kuin kotonaan. Ruokakin maistui loistavasti. Toistaiseksi Muusa on muutenkin ollut todella reipas. Se kulkee joka paikkaan häntä pystyssä eikä tunnu ihan pienestä hätkähtävän. Vielä on toki tutustuminen vaiheessa, mutta tällä hetkellä vaikttaisi siltä, että Muusa on oikein hurja leikkijä ja juuri sopivan ahne. Myös omaa tahtoa Muusalla tuntuu olevan vaikka muille jakaa. Ja tuon tahdon se tuo ilmi huutamalla. Kovaa.

Kiira yrittää parhaansa mukaan esittää, että Muusaa ei ole olemassakaan. Se ei voi tajuta miksi olen tuonut tuollaisen mustan silakan hänen kotiinsa, miksi se leikkii hänen leluillaan, nukkuu hänen makuupaikallaan, syö hänen ruokaansa ja ennen kaikkea miksi ihmeessä se ei ole vielä lähtenyt. Tästä huolimatta en ole erityisen huolissani näiden suhteesta. Kiira on tottunut kaikkiin muihinkin lähipiirin pentuihin lopulta. Toistaiseksi näitä kahta on kuitenkin vahdittava, sillä Kiiralla menee nopeasti hermot vilkkaaseen pentuun, eikä Muusa oikein ota uskoakseen Kiiran murinoita.

Mitään erikoista ei parissa päivässä olla tietenkään treenattu, mutta olen toki palkannut ulkona kontaktista ja tehnyt pohjia luoksetuloon. Nimensä Muusa olikin oppinut jo kasvattajan luona. Kun tästä vielä hieman kontiudutaan, alan ehdollistaa naksutinta ja harjoittelemaan kohdetyöskentelyä. Se on varmaan hyvä sellainen ensimmäinen juttu. Minun pitäisi tehdä jokin suunnitelma siitä mitä kaikkea opetan ja missä järjestyksessä. Muuten alan malttamattomana opettaa kaikkea yhtä aikaa. 

Summa summarum arki kahden koiran kanssa on lähtenyt käyntiin hyvin. Olen aivan ihastunut tähän uuteen perheenjäseneen ja kyllä Kiirakin vielä jossain vaiheessa yhtyy tähän mielipiteeseen. Tällä hetkellä näyttäisi siltä, että Muusa on kaikkea sitä mitä olen seuraavalta koiraltani toivonutkin. Tarpeeksi samanlainen ja tarpeeksi erilainen kuin Kiira. 

4 kommenttia:

  1. Ihana! Ootan innolla millanen koiruus tästä kasvaa :)

    VastaaPoista
  2. Kiira kuulostaa juuri samanlaiselta kuin meidän edesmennyt Sakura-mummu :D Se ei voinut juoda samasta vesikiposta Hillan kanssa, kun Hilla tuli ja noiden poikien (Routa ja Pommi) kanssa se oli myös sitä mieltä, että kakarat vois postittaa vaikkapa Siperiaan rukkasnahoiksi. Siitä se sitten joka kerta hiljalleen hyväksyi ipanat ja taipui kohtaloonsa :D

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Joo. Kiira ei halunnut ensimmäisen viikon aikana pentua minnekään metrin säteelle itsestään. Nyt se on jo alkanut lämmetä. :D

      Poista

Kiitos kommentistasi! Kommenttilaatikkoa saa käyttää keskustelupalstana, yhteydenottolomakkeena ja yleisenä purkautumiskanavana.