30. huhtikuuta 2016

Kaupungilla


Muusan kanssa on tällä viikolla käytä Helsingissä ihmettelemässä kaupungin hälinää. Helsingin keskusta ei Muusan mielestä tosin tainnut erota mitenkään mistään, koska se käppäili siellä kuin kotonaan. En tiedä huomasiko se edes että emme ole metsässä. Se ei jännittänyt oikeastaan mitään ja osasi rauhoittua kahvilaan nukkumaan aivan kuin siellä olisi aina ennenkin käyty päivätorkuilla. Seurana tällä reissulla oli Tiina ja Vinski.

Muusa rakastaa ihmisiä, joten kaikkia ihastelijoita se tervehti enemmän kuin mielellään, eikä minun tarvinnut ollenkaan stressata, että sille jäisi jokin huono kokemus liian uhkaavasti kumartuvista silittelijöistä. Muusa ilahtui kaikista. Itse asiassa meidän täytyy varmaan pikku hiljaa alkaa treenata sitä, että ihan kaikkia ei tervehditä, sillä pari kertaa Muusa livahti ihan omine lupineen tervehtimään jotain ihmistä, kun minä hetken katsoin muualle. Junassa sillä on myös tapana vinkua kanssamatkustajille, kun he eivät huomio sitä - tai kun minä kehtaan estää sitä kiipeämästä lastenvaunuihin. 

Kiiran jälkeen ihmisiin sosiaalisesti ja maailmaan  rohkeasti suhtautuva pentu on ihan luksusta. Varmasti Muusastakin aikuisena löytyy reaktiivisuutta, mutta kun se ei yhdisty yleiseen epäluuloisuuteen, se tuskin tulee olemaan mikään suuri ongelma. Eiköhän meille kehity jotain ihan muita ongelmia. Esimerkiksi jotakin tuohon sen äänenkäyttöön liittyen... Olemme esimerkiksi käyneet viime aikoina sitkeää tahtojen taistelua siitä, että saako minulta huomiota haukkumalla. Minä aloin olla siinä jo voitolla, kunnes Muusa keksi, että se voi hypätä ylös ja tarttua kiinni paitani helmasta, jolloin varmasti älähdän jotakin. Muusa yksi, minä nolla.

Meidän elämä pyörii tosiaan edelleen todella paljon ihan vain Muusan ympärillä. Olen ilmoittanut Kiiran kuitenkin tokokokeisiin parin viikon päähän, joten jos ajattelin mennä sinne, on minun pikku hiljaa palattava kentille treenaamaan. Kiiran kanssa olemme myös Jirka Vierimaan valmennuksessa, ja siellä meidän aiheena on olleet erilaiset luoksepäästävyysharjoitukset, joista toivottavasti saan jossain vaiheessa kirjoitettua tänne.

Kiira ja Muusa ovat muuten jo täysin kavereita. Myös Prinssi on hyväksynyt Muusan osaksi omaa porukkaansa. Se leikkii pennun kanssa kyllä melko kömpelösti, mutta leikkii kuitenkin, joten olen ihan tyytyväinen. Samba taas ei voi sietää pentua ollenkaan, mikä oli kyllä täysin odotettavissa, sillä se ei tykkää kuin ihan muutamasta koirasta. Prinssi on tietenkin sen luottotyyppi, ja Kiirakin on ihan kiva nukkuessaan, mutta muut ovat oikeastaan vain välttämätön paha. Nyt Samballa tosin on juoksut, joten se on hieman tavallista vastaanottavaisemmalla tuulella, mutta eiköhän se juoksujen jälkeen taas palaa normaaliksi kipakaksi itsekseen. Menee varmaan vuosi ennen kuin Samba hyväksyy Muusan kunnolla.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti

Kiitos kommentistasi! Kommenttilaatikkoa saa käyttää keskustelupalstana, yhteydenottolomakkeena ja yleisenä purkautumiskanavana.