30. huhtikuuta 2016

Kaupungilla


Muusan kanssa on tällä viikolla käytä Helsingissä ihmettelemässä kaupungin hälinää. Helsingin keskusta ei Muusan mielestä tosin tainnut erota mitenkään mistään, koska se käppäili siellä kuin kotonaan. En tiedä huomasiko se edes että emme ole metsässä. Se ei jännittänyt oikeastaan mitään ja osasi rauhoittua kahvilaan nukkumaan aivan kuin siellä olisi aina ennenkin käyty päivätorkuilla. Seurana tällä reissulla oli Tiina ja Vinski.

Muusa rakastaa ihmisiä, joten kaikkia ihastelijoita se tervehti enemmän kuin mielellään, eikä minun tarvinnut ollenkaan stressata, että sille jäisi jokin huono kokemus liian uhkaavasti kumartuvista silittelijöistä. Muusa ilahtui kaikista. Itse asiassa meidän täytyy varmaan pikku hiljaa alkaa treenata sitä, että ihan kaikkia ei tervehditä, sillä pari kertaa Muusa livahti ihan omine lupineen tervehtimään jotain ihmistä, kun minä hetken katsoin muualle. Junassa sillä on myös tapana vinkua kanssamatkustajille, kun he eivät huomio sitä - tai kun minä kehtaan estää sitä kiipeämästä lastenvaunuihin. 

Kiiran jälkeen ihmisiin sosiaalisesti ja maailmaan  rohkeasti suhtautuva pentu on ihan luksusta. Varmasti Muusastakin aikuisena löytyy reaktiivisuutta, mutta kun se ei yhdisty yleiseen epäluuloisuuteen, se tuskin tulee olemaan mikään suuri ongelma. Eiköhän meille kehity jotain ihan muita ongelmia. Esimerkiksi jotakin tuohon sen äänenkäyttöön liittyen... Olemme esimerkiksi käyneet viime aikoina sitkeää tahtojen taistelua siitä, että saako minulta huomiota haukkumalla. Minä aloin olla siinä jo voitolla, kunnes Muusa keksi, että se voi hypätä ylös ja tarttua kiinni paitani helmasta, jolloin varmasti älähdän jotakin. Muusa yksi, minä nolla.

Meidän elämä pyörii tosiaan edelleen todella paljon ihan vain Muusan ympärillä. Olen ilmoittanut Kiiran kuitenkin tokokokeisiin parin viikon päähän, joten jos ajattelin mennä sinne, on minun pikku hiljaa palattava kentille treenaamaan. Kiiran kanssa olemme myös Jirka Vierimaan valmennuksessa, ja siellä meidän aiheena on olleet erilaiset luoksepäästävyysharjoitukset, joista toivottavasti saan jossain vaiheessa kirjoitettua tänne.

Kiira ja Muusa ovat muuten jo täysin kavereita. Myös Prinssi on hyväksynyt Muusan osaksi omaa porukkaansa. Se leikkii pennun kanssa kyllä melko kömpelösti, mutta leikkii kuitenkin, joten olen ihan tyytyväinen. Samba taas ei voi sietää pentua ollenkaan, mikä oli kyllä täysin odotettavissa, sillä se ei tykkää kuin ihan muutamasta koirasta. Prinssi on tietenkin sen luottotyyppi, ja Kiirakin on ihan kiva nukkuessaan, mutta muut ovat oikeastaan vain välttämätön paha. Nyt Samballa tosin on juoksut, joten se on hieman tavallista vastaanottavaisemmalla tuulella, mutta eiköhän se juoksujen jälkeen taas palaa normaaliksi kipakaksi itsekseen. Menee varmaan vuosi ennen kuin Samba hyväksyy Muusan kunnolla.

24. huhtikuuta 2016

Ensimmäiset viikot


Minä niin tykkään tästä minun röyhkeästä naskaliapinasta. Se on aika mahtava tapaus. Omaa tahtoa sillä tosin voisi olla hieman vähemmän, sillä Muusa ei todellakaan epäröi käyttää ääntään halutessaan jotakin. Meillä on siis tällä hetkellä aika meluisaa. Juuri tälläkin hetkellä Muusa huutaa Kiiralle saadakseen sen leikkimään.

Tiedättekö niitä kilttejä ja herkkiä pentuja, jotka tyytyvät vähään, uskovat helpolla, eivätkä noin muutenkaan pidä itsestään liikaa meteliä? Muusa ei ole sellainen. Muusa huutaa ja puree ja nauraa päälle. Se on sellainen pentu, joka kävelee päin seinää noin kymmenen kertaa ennen kuin uskoo, että siitä ei ehkä pääse läpi. Tosin toistaiseksi Muusa on tuntunut pääsevän kaikesta läpi. Sillä meni vain pari päivää oppia kiipeämään kompostiverkon pinnoja pitkin kuin hämähäkki. Siitä tulee varmasti ihan samanlainen ovien ja kaappien avaaja kuin Kiirastakin.

Kiira on jo täysin hyväksynyt Muusan, ja nyt kun se on tottunut pentuun, se on itse asiassa todella kärsivällinen sen kanssa. Yhteiset leikitkin menevät oikein hyvin. Koska Muusa on pentueensa ainoa pentu, minä hieman huolin, että oppiiko se kunnolla ymmärtämään koirakieltä, mutta huoli taisi olla aika turha. Ainakaan minä en näe sen kommunikaatiossa mitään erityisiä puutteita. Se vaikuttaa ihan tavanomaiselta pennulta. 

Viime viikolla kävimme myös Ojangossa ensimmäisen kerran. Mitään erikoista emme treenanneet, mutta Muusa pääsi harjoittelemaan kahdella lelulla leikkimistä ja kontaktin pitämistä. Täällä kotona olen tällä viikolla tehnyt pohjia irrottamiseen, luoksetuloon ja kohdetyöskentelyyn. Istumistakin on tehty, kun se on sellainen helppo ensimmäinen liike, jota pennut tuntuvat tarjoavan melkein itsestään. 

Ensimmäiset viikot ovat siis menneet hyvin. Kiira vaikuttaa vielä hieman stressaantuneelta, mutta ymmärtäähän sen, sillä tämä on iso muutos meidän arkeen. Kiiran on siis hieman tavallista reaktiivisempi ulkona ja väsyneempi sisällä. Muuten se on ihan oma itsensä. Minä sen sijaan alan jo pikku hiljaa tottua. Siitä on pitkä aika, kun Kiira on ollut pieni, mutta lähipiirissä on ollut pentuja siihen malliin, että ei tämä nyt ihan vierasta ole. Silti sitä jotenkin aina unohtaa miten vähän pennut oikeasti osaavat tullessaan. 


Minun pitäisi keksiä tälle blogille uusi nimi. Pääni vain lyö ihan tyhjää. En keksi mitään mikä ei kuulostaisi ällöttävän kliseiseltä tai tylsääkin tylsemmältä. Kommenttilaatikkoon saa heittää ehdotuksia!

19. huhtikuuta 2016

Tallinnan Voittaja


Mäyrä kävi Tallinnassa näyttelyssä! Ajattelimme tuossa lopputalvesta Erican kanssa, että olisi kiva käydä jommassa kummassa Viron tittelinäyttelyssä tänä vuonna, kun Make on vielä junioriluokassa. Päädyttiin Tallinnan voittajaan kun kasvattajakin oli menossa sinne. Halusin kovasti lähteä mukaan, mutta koska on vähän tylsää lähteä ilman omaa koiraa, päätin ilmoittaa Kiirankin vaikka sen näyttelytulokset eivät kovin ihmeellisiä ole olleetkaan. Naureskelinkin jo että pitäähän sille yksi ulkomainen H hakea myös. 

Kiira oli todella reipas koko reissun ajan. Koirat ylittivät lahden autossa odottaen ja taisivat pääasiassa nukkua. Ainakin me autokannelle palatessamme löysimme kolme (myös Viena oli mukana) hyvin rauhallista koiraa. Myös ilta ja yö hotellissa menivät oikein hyvin. Kiiralla ei ole mitään ongelmaa yöpyä vieraissa paikoissa niin kauan kuin minä vain olen siellä myös. Belgikehä alkoi vasta seuraavana päivänä yhdeltä, mutta oli kyllä silti kiva, että menimme jo edellisenä päivänä, jotta koirat saivat levätä hyvin. 

Tuomari Ruth Wagnerin arvosteltavaksi oli ilmoitettu kaksikymmentä tervua ja niistä lähes kaikki olivat suomalaisia koiria. Hard Candy's porukan urokset pärjäsivät hyvin. Make voitti luokkansa, sai tittelin ja ylsi vielä paras uros kakkoseksi. Se hävisi ainoastaan Kiiran veljelle Troylle. En silti odottanut paljoakaan Kiiralta, sillä avoimeen luokkaan oli ilmoitettu viisi narttua. Voitte siis varmasti kuvitella äimistykseni, kun Kiira ensin sai erinomaisen ja sitten se vielä kilpailuluokassa viitottiin ensimmäiseksi.

Oikeasti. Kiira jatkoi kolmen muun nartun kanssa PN-kehään, ja ennen kuin ihan ehdin tajutakaan mitä tapahtuu, oli Kiira jo laitettu ykköseksi. Siinä hölmistyneenä katselin kuinka kehäsiihteri antoi Kiiralle SERT:in ja CACIB:in. Kasvattaja hymyili kehästä että Kiiralle tuli nyt sitten titteli. Oikeasti. En huijaa! Tuomari kai sitten tykästyi Kiiran mäyräisään olemukseen. Roppiruusukke meni sentään Troylle, mutta VSP onkin ihan riittävästi meille. Se on enemmän kuin osasin kuvitellakaan.

”4 years old, correct head and expression, correct topline and body, correct coat and color, correct standing, moving a bit loose in shoulder” ERI1 SA VSP SERT CACIB TLNW-16

Olen vieläkin ihan hämilläni siitä että Kiira oikeasti voitti. Olin jo täysin ehtinyt tottua ajatukseen siitä, että se on EH:n ja satunnaisen H:n koira, joka sattumalta voi pärjätä paremminkin, jos kukaan muu ei ole paikalla. Mutta nyt paikalla oli monta hienoa narttua ja tuomari silti piti Kiirasta eniten. Ei näitä Kiirasta tykkääviä tuomareita ihan joka nurkan takana ole, joten olen tosi iloinen, että tällainen sattui juuri meidän ensimmäiselle ulkomaiselle näyttelymatkalle ja saatiin reissusta muistoksi titteli. Mäyrä on Tallinnan Voittaja 2016. Pakko se kai on uskoa.


Tiina tuli Vinskin ja Laikan kanssa hoitamaan Muusaa vuorokaudeksi. Tuhannesti kiitos siitä! Ilmeisesti heillä oli mennyt oikein hyvin, eikä Muusa ollut kuulemma edes huomannut, että en ollut paikalla. Se oli vuorokauden riehunut Vinskin kanssa. Kun palasin sunnuntai-iltana kotiin, näytti Muusa kasvaneen ihan hirveästi, vaikka se ei kyllä mitenkään voi olla mahdollista. Toinen korva tosin on noussut pysyvästi pystyyn! 

13. huhtikuuta 2016

Kotiutuminen


Muusa tosiaan saapui kanssani toissapäivänä junalla Joensuusta. Jännitin itse hieman etukäteen miten neljän tunnin junamatka oikein sujuisi kahdeksanviikkoisen pennun kanssa, mutta se menikin oikeastaan ihan hyvin. Rennoksi paluumatkaa ei voi kutsua, mutta olen iloinen, että Muusa ei pelännyt junassa mitään. Se nukkui noin puolet matkasta. Lopun ajasta se kiemurteli ja kiipeili päälläni yrittäessään päästä moikkaamaan muita matkustajia. 

Ensimmäisenä yönä Muusa ei itkeskellyt tai ravannut lainkaan vaan tuntui saman tien olevan kuin kotonaan. Ruokakin maistui loistavasti. Toistaiseksi Muusa on muutenkin ollut todella reipas. Se kulkee joka paikkaan häntä pystyssä eikä tunnu ihan pienestä hätkähtävän. Vielä on toki tutustuminen vaiheessa, mutta tällä hetkellä vaikttaisi siltä, että Muusa on oikein hurja leikkijä ja juuri sopivan ahne. Myös omaa tahtoa Muusalla tuntuu olevan vaikka muille jakaa. Ja tuon tahdon se tuo ilmi huutamalla. Kovaa.

Kiira yrittää parhaansa mukaan esittää, että Muusaa ei ole olemassakaan. Se ei voi tajuta miksi olen tuonut tuollaisen mustan silakan hänen kotiinsa, miksi se leikkii hänen leluillaan, nukkuu hänen makuupaikallaan, syö hänen ruokaansa ja ennen kaikkea miksi ihmeessä se ei ole vielä lähtenyt. Tästä huolimatta en ole erityisen huolissani näiden suhteesta. Kiira on tottunut kaikkiin muihinkin lähipiirin pentuihin lopulta. Toistaiseksi näitä kahta on kuitenkin vahdittava, sillä Kiiralla menee nopeasti hermot vilkkaaseen pentuun, eikä Muusa oikein ota uskoakseen Kiiran murinoita.

Mitään erikoista ei parissa päivässä olla tietenkään treenattu, mutta olen toki palkannut ulkona kontaktista ja tehnyt pohjia luoksetuloon. Nimensä Muusa olikin oppinut jo kasvattajan luona. Kun tästä vielä hieman kontiudutaan, alan ehdollistaa naksutinta ja harjoittelemaan kohdetyöskentelyä. Se on varmaan hyvä sellainen ensimmäinen juttu. Minun pitäisi tehdä jokin suunnitelma siitä mitä kaikkea opetan ja missä järjestyksessä. Muuten alan malttamattomana opettaa kaikkea yhtä aikaa. 

Summa summarum arki kahden koiran kanssa on lähtenyt käyntiin hyvin. Olen aivan ihastunut tähän uuteen perheenjäseneen ja kyllä Kiirakin vielä jossain vaiheessa yhtyy tähän mielipiteeseen. Tällä hetkellä näyttäisi siltä, että Muusa on kaikkea sitä mitä olen seuraavalta koiraltani toivonutkin. Tarpeeksi samanlainen ja tarpeeksi erilainen kuin Kiira. 

12. huhtikuuta 2016

Muusa

Viimeinkin. Monen vuoden odottamisen, pohtimisen, vääntämisen, kääntämisen, ihmettelyn, vetkuttelun ja jossittelun jälkeen minulle on tullut toinen koira. Pentu sai nimekseen Muusa. Rodultaan se on lyhytkarvainen hollanninpaimenkoira ja viralliselta nimeltään Azuricoyotes The Stars My Solace. Minun Muusani. Viimeinkin.

2. huhtikuuta 2016

Lihapullat mielessä

Tänään haimme Kiiran kanssa toisen ALO2 tuloksen Harri Laisilta. Tällä kertaa keräsimme 153 pistettä. Kiira oli todella iloisella tuulella. Jätin loppupalkan tyhmyyksissäni sillä tavalla, että Kiira näki, että laitoin ruokaa purkkiin, joten kehässä se ei ajatellutkaan muuta kuin niitä lihapullia repun luona. Tuloksena oli ylivireinen Kiira. Sitä tapahtuu harvoin. Mutta tällä kertaa minun superrauhallinen ja matalavireinen mammuttini tosiaan hosui ja äänteli. 

Nämä virheet olivat kuitenkin pieniä, eikä ykkönen niihin kaatunut vaan ihan vain siihen, että Kiira karkasi perään luoksetulossa. Sitä virhettä on tapahtunut treeneissäkin enkä siis sinänsä yllättynyt. Kiira karkaa perään heti jos on hieman epävarma. Nyt taisi "paikka" käsky tulla vähän oudolla äänensävyllä. Saimme harjoitusmielessä ottaa liikkeen kuitenkin alusta ja toisella kerralla Kiira ei enää karannut perään. 

Myös seuruussa oli ongelmaa. Itse asiassa ihan samaa ongelmaa kuin mölleissä pari viikkoa sitten. Kiira levisi käännöksissä ja kontakti tippui. Myös yleisöä kohti juokseminen levisi täysin. Tällaista ei tapahdu treeneissä juuri lainkaan, joten joko teen jotain eri tavalla kokeissa tai seuruu vain ei ole tarpeeksi vahva, että se toimisi sujuvasti kokeissa. Mietin myös että olisiko kuitenkin se ensimmäisten kokeiden mörkö jättänyt jälkensä seuruuseen.

paikalla makaaminen
10
Makasi oikein rauhallisesti. 
seuraaminen
En ole tyytyväinen. Samanlaista ongelmaa kuin mölleissä. Otti häiriötä vähän kaikesta eikä keskittynyt seuraamiseen.
estehyppy
9,5
Oikein kiva muuten, mutta perusasento oli huono ja koira jäi liian taakse. Taisi törmätä käteeni.
noutoesineen pitäminen   
9,5
Poikkeuksellisen hyvä! Pikkasen oli kuitenkin kapulan pyörittelyä, ja jos oikein kuulin, niin se myös marmatti hieman.
liikkeestä maahanmeno
9,5
Tuomari ei kommentoinut tästä mitään, mutta voisin veikata, että tavalliseen tapaan Kiira oli hieman hidas. 
luoksetulo
0
Lähti perään. Höh. Palauttamisen jälkeen normaali hyvä suoritus, mutta nollillehan se liike tietenkin meni.
kauko-ohjaus
9
Muuten okein hyvä, mutta Kiira marmatti taas turhautuneena parissa kohtaa. 
kokonaisvaikutus
8,5
Kiiralla oli loppupalkka mielessä ja oli tosi lähellä, että se karkaa sinne. Muuten se oli poikkeuksellisen iloisella tuulella.

Minun omat hermoni olivat myös paremmin kasassa tällä kertaa kuin viimeksi. Jännitin kyllä omaa suoritusta odotellessa, ja paikkamakuu on minusta aina aika kuumottava liike, mutta kun menimme suorittamaan yksilöliikkeitä, oli jännitys yllätyksekseni täysin kadonnut. Kiiran ilo tarttui minuun ja olin todella hyvällä tuulella. Minua ei myöskään ihan hirveästi harmittanut vaikka ykkönen jäi vain muutaman pisteen päähän. Olemme työskennelleet niin pitkään ja niin paljon sen eteen, että Kiira ei paineistuisi tai stressaisi kokeissa, joten koin itseni ihan voittajaksi, kun huomasin miten tajuttoman kivaa Kiiralla tänään oli. Kotimatkalla hain vielä Kiiralle palkinnoksi uuden mäyränpesän.