14. maaliskuuta 2016

Perustaitojen kertausta

Tänään kävimme riehumassa kavereiden kanssa pellolla. Kylläpä Kiira nautti kun sai pitkästä aikaa juosta aivottomana pallon perässä. Kiiran ranteet ovat pitkään olleet oireettomana, joten toivotaan, että tämä palloralli ei nyt ollut maailman huonoin ajatus. Onneksi tuo lumi taitaa pehmentää noita iskuja aika tavalla. Kuvia täällä!


Lenkin jälkeen menimme Kiiran kanssa Ojankoon katsomaan Laikan aksakisoja ja Vienan supermöllellejä. Olen käynyt Kiiran kanssa siellä nyt muutamaan otteeseen kisojen aikana ihan vain harjoittelemassa sellaisia perusharrastuskoirataitoja kuin rauhoittumista ja luopumista. Ei Kiiralla ole mitään isoa ongelmaa ollut aikoihin, mutta koska se on tuollainen reaktiivinen mörköbongari, työstän näitä asioita luultavasti sen kanssa hautaan asti. 

Vielä Kiira herkästi reagoi murisemalla vieraisiin tuijottaviin koiriin. Tämä murina yltyy rähähdykseksi nopeasti, jos vieras koira tulee tai on tulemassa tai edes ajattelee tulevansa yhtään lähemmäs. Saan Kiiran lopettamaan murinan ja kääntämään katseensa minuun lupumisvihjeestä, mutta siinä on vielä töitä, että se oma-aloitteisesti valitsisi ottavansa mieluummin kontaktia minuun mörinän ja pörinän sijasta.

Tämä oma-aloitteinen luopuminen toimii hyvin ulkona lenkkitilanteissa. Kyllä se hallissakin toimii suurimman osan ajasta, mutta Kiira ei yhtään siedä sitä, että joku tulee yllättäen iholle tutustumaan. Koska tätä kuitenkin käy aika paljon ahtaissa halleissa, on Kiira alkanut epäillä kaikkia siihen kontaktia ottavia koiria. Etenkin niitä aina iloisia ja sosiaalisia noutajia. Kiira ei voi sietää niitä. Sen mielestä sellainen sosiaalisuus ja avoimuus on ilmeisesti hyvin epäilyttävää. Niitä Kiira tosin ei oikein siedä lenkeilläkään, koska ne niin epäilyttävästi aina heiluttavat sille häntäänsä.

Ihmisten suhteen ollaan kyllä tosi pitkälle. Kiira enää todella harvoin reagoi lähestyviin ihmisiin huonosti. Tänään se haukahti pari kertaa yhdelle hieman yllättäen meitä puhutelleelle miehelle. Taisin häkähtää sitä itsekin. Kiira kuitenkin rauhoittui nopeasti, kun vain käänsin sen huomion hetkeksi minuun. Sitten päästinkin sen jo tervehtimään vierasta. Kiira lähestyi kyllä tosi varovasti takaapäin, mutta kun kehuin hirveästi, palkkasin pari kertaa ja mies pysyi rauhallisesti liikkumatta, rentoutui Kiira muutamassa hetkessä. Eli vaikka olemme menneet kovasti eteenpäin, ovat jotkin ihmiset ja tilanteet edelleen Kiiralle vaikeita. Kuitenkin vaikka välillä vielä tulee näitä jänniä kohtaamisia, niistä päästään kerta kerralta nopeammin yli. 

Tarkoituksena on siis vain vahvistaa niitä hyviä päätöksiä rähisemisen sijasta. Kun jotain jännää tapahtuu, Kiira ottaa kontaktia minuun. Olenkin ylpeä siitä, että lenkeillä Kiira kääntää katseensa minuun välittömästi, kun jotain ilmestyy näköpiiriin. Välillä se saattaa ensin nostaa karvansa pystyyn, jos vastaantulija on jotenkin epäilyttävä, esimerkiksi sellainen noutaja, mutta sitten se muistaa, että tästähän saa ruokaa ja luopuukin itse vastaantulijan tuijottamisesta. Klassinen ehdollistuminen on selkeä, sillä se myös alkaa aina kuolata, kun näkee jonkun tulevan vastaan. Pavlov olisi ylpeä.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti

Kiitos kommentistasi! Kommenttilaatikkoa saa käyttää keskustelupalstana, yhteydenottolomakkeena ja yleisenä purkautumiskanavana.