31. maaliskuuta 2016

Pääsiäisnäyttely


Kiiran ja Smaugin kanssa käytiin sunnuntaina näyttelyissä. Lappeenrannassa oli KV tuomarina Paula Heikkinen-Lehkonen. Hieman jännitin, että mitähän mieltä tuomari on Kiiran painosta, kun se voisi kyllä taas olla hieman hoikempi, mutta lohduttauduin ennen näyttelyä sillä, että vyötärö näkyy, kylkiluut löytyy ja selkärankakin tuntuu. Elättelin siis toiveita, että tällä kertaa Kiira voisi pärjätäkin, kun sen tukkakin on niin hyvässä kunnossa ja esiintyminen on varmaa.

Huomasin kuitenkin heti belgikehien alettua, että tuomarilla oli tiukka linja, joten toiveet hävisivät aika nopeasti. Viimeistään siinä vaiheessa, kun tuomari oli sitä mieltä, että Make oli liian pitkä ja lihava, tiesin, että tuolla minun möhköfantilla ei ole mitään mahdollisuutta. Kiira on ylipainoinen bussi Makeen verrattuna. En siis ollut kauhean yllättynyt, kun Kiiralle sitten heilahtikin keltainen kortti.

"Kokonaisuudesta tulee raskas johtuen ylipainosta. Hieman pitkä runko. Syvä kallo. Pyöreä otsa. Tummat silmät. Korvat pitkät, mutta korkealla ja lähekkäin. Hyvä lapakulmaus. Täyteläinen eturinta, tilava rintakehä. Leveä reisi. Voimakkaasti kulmautuneet takaraajat. Etukäpälät hieman sisäkierteiset liikkuessa. Hieman kaareva selkälinja. Varma rauhallinen käytös. Väritys hailakka, mutta hyväksyttävä. Hyvä maski." H

Kiira säikähti paukkuvaa roskiksen kantta juuri ennen omaa suoritustaan. Se seisoikin koko ajan melko kyyryssä ja häntä koipien välissä, eikä tietenkään oikein ravannut kauhean hyvin, kun olisi vain halunnut takaisin kevariin. Jäi harmittamaan ihan sikana Kiiran puolesta. Yritän muistuttaa itseäni siitä, että en voi näille asioille mitään, enkä voi kääriä Kiiraa pumpuliin ja sulkea tynnyriin, koska pelkään sen säikähtävän maailmaa. Tämä säikähdys ei liittynyt millään tavalla näyttelyyn tai vilkkaaseen halliin tai edes yleiseen hälinään. Sattumalta vain joku pamautti roskiksen kannen turhan kovaa kiinni. Se olisi säikähtänyt tätä ääntä missä tahansa muuallakin.

Arvostelussa tämä säikähdys ei yllätyksekseni näkynyt. Kiira tsemppasi nimittäin säikähdyksestään huolimatta ihan käsittämättömän hyvin kehässä. Se seisoa pönötti niin kuin on opetettu ja antoi tuomarin koskea väistämättä milliäkään. Oma sydämeni särkyi silti. Tuskin se vieraan silmiin näytti niin pahalta (kun ei tuomarikaan kiinnittänyt asiaan huomiota) mutta minä tietysti tunnen koirani säikähtäneen katseen ja tiedän miten iloisena se yleensä esiintyy kehässä. Kiira yhdistää kehät nykyään todella voimakkaasti makkaraan, joten kehässä pyörähtämisestä on tullut yksi Kiiran suosikkiasioita. Toivottavasti se pysyy sellaisena eikä tämä säikähdys jää kaivelemaan. 

3 kommenttia:

  1. Kirjoittaja on poistanut tämän kommentin.

    VastaaPoista
  2. Ulkonäöstä viis, saat olla ylpeä että oot opettanut Kiiran noin varmaksi seisomiselle vaikka vieraat tulee koskemaan ja että kehään meno on mielekästä! Tottelevainen ja hyvin koulutettu koira on aina niin paljon upeampaa kuin se miltä ulkoisesti näyttää, ja Kiirahan on myös upea, vaikkei kaikki tuomarit samaa mieltä oliskaan :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Voi kiitos! Lämmittää. Olenkin oikeasti aika ylpeä meistä. Siitä matkasta joka ollaan tehty. :)

      Poista

Kiitos kommentistasi! Kommenttilaatikkoa saa käyttää keskustelupalstana, yhteydenottolomakkeena ja yleisenä purkautumiskanavana.