31. maaliskuuta 2016

Pääsiäisnäyttely


Kiiran ja Smaugin kanssa käytiin sunnuntaina näyttelyissä. Lappeenrannassa oli KV tuomarina Paula Heikkinen-Lehkonen. Hieman jännitin, että mitähän mieltä tuomari on Kiiran painosta, kun se voisi kyllä taas olla hieman hoikempi, mutta lohduttauduin ennen näyttelyä sillä, että vyötärö näkyy, kylkiluut löytyy ja selkärankakin tuntuu. Elättelin siis toiveita, että tällä kertaa Kiira voisi pärjätäkin, kun sen tukkakin on niin hyvässä kunnossa ja esiintyminen on varmaa.

Huomasin kuitenkin heti belgikehien alettua, että tuomarilla oli tiukka linja, joten toiveet hävisivät aika nopeasti. Viimeistään siinä vaiheessa, kun tuomari oli sitä mieltä, että Make oli liian pitkä ja lihava, tiesin, että tuolla minun möhköfantilla ei ole mitään mahdollisuutta. Kiira on ylipainoinen bussi Makeen verrattuna. En siis ollut kauhean yllättynyt, kun Kiiralle sitten heilahtikin keltainen kortti.

"Kokonaisuudesta tulee raskas johtuen ylipainosta. Hieman pitkä runko. Syvä kallo. Pyöreä otsa. Tummat silmät. Korvat pitkät, mutta korkealla ja lähekkäin. Hyvä lapakulmaus. Täyteläinen eturinta, tilava rintakehä. Leveä reisi. Voimakkaasti kulmautuneet takaraajat. Etukäpälät hieman sisäkierteiset liikkuessa. Hieman kaareva selkälinja. Varma rauhallinen käytös. Väritys hailakka, mutta hyväksyttävä. Hyvä maski." H

Kiira säikähti paukkuvaa roskiksen kantta juuri ennen omaa suoritustaan. Se seisoikin koko ajan melko kyyryssä ja häntä koipien välissä, eikä tietenkään oikein ravannut kauhean hyvin, kun olisi vain halunnut takaisin kevariin. Jäi harmittamaan ihan sikana Kiiran puolesta. Yritän muistuttaa itseäni siitä, että en voi näille asioille mitään, enkä voi kääriä Kiiraa pumpuliin ja sulkea tynnyriin, koska pelkään sen säikähtävän maailmaa. Tämä säikähdys ei liittynyt millään tavalla näyttelyyn tai vilkkaaseen halliin tai edes yleiseen hälinään. Sattumalta vain joku pamautti roskiksen kannen turhan kovaa kiinni. Se olisi säikähtänyt tätä ääntä missä tahansa muuallakin.

Arvostelussa tämä säikähdys ei yllätyksekseni näkynyt. Kiira tsemppasi nimittäin säikähdyksestään huolimatta ihan käsittämättömän hyvin kehässä. Se seisoa pönötti niin kuin on opetettu ja antoi tuomarin koskea väistämättä milliäkään. Oma sydämeni särkyi silti. Tuskin se vieraan silmiin näytti niin pahalta (kun ei tuomarikaan kiinnittänyt asiaan huomiota) mutta minä tietysti tunnen koirani säikähtäneen katseen ja tiedän miten iloisena se yleensä esiintyy kehässä. Kiira yhdistää kehät nykyään todella voimakkaasti makkaraan, joten kehässä pyörähtämisestä on tullut yksi Kiiran suosikkiasioita. Toivottavasti se pysyy sellaisena eikä tämä säikähdys jää kaivelemaan. 

24. maaliskuuta 2016

Kiiran torstai

Tänään on kiirastorstai eli Kiiran torstai. Kiira onkin nimetty suomalaisen kaikenlaista kiusaa ja harmia aiheuttavan taruolennon kiiran mukaan. Kiira on siis eräänlainen paha henki. Tosin minun olisi pitänyt miettiä tätä nimeä varmaan pari kertaa, sillä Kiirasta on tosiaan kasvanut juuri sellainen kiusanhenki kuin mitä nimi antaa ymmärtääkin. 

Yleisin kiusanteko, jota Kiira harrastaa, on ruoan varastaminen. Kiiraa ei voikaan jättää yksin ellen tyhjennä tiskipöytää kaikesta ruokaa vähänkin muistuttavasta ja piilota kaikkia nameilta tuoksuvia treenivaatteita. Aina silloin tällöin olen kuitenkin huolimaton ja sitten löydäkin muropaketit tyhjennettynä ja paistinpannut nuoltuina. Keittiön kaappeja Kiira ei osaa avata, mutta juuri mikään muu sitä ei sitten pidättelekään, ja se ratkaisee kaikki kohtaamansa ongelmat voimalla. Jos ruokaa on jäänyt takin taskuun, takki revitään. Jos ruokaa on jäänyt purkkiin, purkki rikotaan. 

Tässä pari päivää sitten Kiiran varasteluun liittyvä tuhoaminen nousi ihan uudelle tasolle. Lähdin käymään lähikaupassa, enkä varmasti ollut poissa kuin kymmenen minuuttia, mutta tuona aikana Kiira oli ehtinyt paikantaa siivouskaapin ylähyllylle jääneen Treat&Train laitteen. Olin tyhmyyksissäni jättänyt tuon laitteen sisälle nappulaa. Kun tulin kaupasta, oli minua vastassa iloinen koira, joka oli tuota laitetta tavoitellessaan repinyt siivouskaapin oven irti.  Laitetta se ei sentään ollut saanut ylähyllyltä, mutta ovi oli revitty irti. Itkeäkö vai nauraa?

Kiiran pitäminen hoikkana tämän ruokavarastelun keskellä ei ole ihan helppoa. Etenkin kun Kiiran suosikkiruokiin kuuluu ihan kaikki ja sen vatsa on lähes loputon. Tätä ei usein tapahdu, mutta kerran se oli päässyt käsiksi roskikseen, jossa oli niin paljon ruokaa, että se ei ollut jaksanut syödä kaikkea. Tämän ongelman Kiira kuitenkin ratkaisi sitten sillä tavalla, että piilotti ruokaa ympäri asuntoa. Löysin sitten kuivia leivänpaloja asunnostani koko seuraavan viikon. 

Kiiran painosta puheen ollen saimme muuten Tiinalta kuvassa olevan lahjan. Taistelukoira! Taistelen ylipainoa vastaan. Kiira kun tosiaan lihoo ruoan ajattelemisestakin. Tällä hetkellä se on hyvässä kunnossa, mutta yksi raolleen jäänyt roskiksen ovi muuttaa tilanteen taas täysin. Mokoma kiusanhenki. Ovatko kaikki koirat tällaisia?

19. maaliskuuta 2016

Viiden liikkeen möllit


Tänään kävimme tokomölleissä Kiiran kanssa. Kyseessä oli supermöllit Porvoossa - tarkoituksena oli mennä ihan kisamaiseen alokasluokkaan, mutta sitten kyydit järjestyivät paremmin tähän myöhempään supermölliin, joten valinta oli sillä selvä. Halusin Kiiralle kisamaisen treenin, jossa palkkaisin sen kerran tai pari, joten tällainen hieman helpotettu viiden liikkeen luokka sopi meille hyvin. Itse saatiin valita likkeet, joten minä jätin meidän vahvimmat pois, ja tein paikkiksen, seuruun, luoksarin, kapulan ja kaukot.

Paikkamakuun aikana palkkasin Kiiran kerran perusasennosta ennen liikkeen alkua, koska meidän vieressä oleva vilkas noutaja oli selvästi Kiiran mielestä epäilyttävä. Itse paikkamakuu meni ihan hyvin. Kiira oli kyllä vähän levoton, ja etsi yleisöstä koko ajan reissussa mukana ollutta Tiinaa, mutta ei kuitenkaan noussut. Palkkasinkin Kiiran sitten heti paikkisen jälkeen kehässä, koska se oli niin hienosti pysynyt aloillaan vaikka selvästi oli tosi levotonta ja vaikeaa tänään. Pisteitä lähti yksi levottomuuden takia. Maatakin Kiira oli siinä ehtinyt haistella. 

Muiden liikkeiden suorituksen aikana palkkasin Kiiran ainoastaan kapulanpidon jälkeen. Kivasti pysyi vire loppuun asti palkan vähäisyydestä huolimatta. Tuomarin puhuttelun aikaan tuomari vielä namitti Kiiraa, kun sanoin, että ihmisten kanssa on tehty paljon töitä. Molempien kehässä käyntien jälkeen Kiiralla oli loppupalkkana pieni possun rustoluu. Kiira on oppinut jo, että palkka odottaa kehän laidalle, kun lopetamme. Sanon sille aina "loppu" kun poistumme kehästä. Vihjeestä alkaa hirveä kiskominen repulle. 

paikalla makaaminen
9
Levotonta pälyilyä Tiinan perään ja sitten vielä maan haisteluakin
seuraaminen
7,5
Keskittyi tosi huonosti ja otti häiriötä vähän kaikesta
luoksetulo
9,5
Korjasi hieman viimeistä perusasentoa
noutoesineen pitäminen   
8
Mäyrämälväystä eli pyöritteli kapulaa suussaan
kaukokäskyt  
9,5
Pari hieman hidasta asennon vaihtoa
kokonaisvaikutus
9
Hienosti ja mielellään tekee töitä

Mitä meidän liikkeisiin tulee niin ne menivät pääsääntöisesti juuri niin kuin on opetettukin. Kiiralla on hieman hitaita liikkeitä ja välillä vinoja perusasentoja, enkä ole niihin vielä kauhean aktiivisesti puuttunut, joten niistä lähtee aina joitakin pisteitä. Kapulanpidosta lähtee myös aina kaksi pistettä pois, koska Kiira ei osaa sulkea suutaan kunnolla. Se roikottaa kapulaa alakulmureidensa takana, eikä siinä ole ymmärrettävästi kovinkaan helppo pitää kapulaa, joten Kiira korjailee asentoa koko ajan. Minä laiska en vain millään jaksaisi opettaa tätä uusiksi. 

Seuruu sen sijaan meni todella huonosti. Se oli ensimmäinen liike ja Kiira ei keskittynyt ollenkaan. Se katseli kamalasti ympärilleen, enkä ole ihan varma etsikö se taas Tiinaa vai muisteliko se edellisten kokeiden mörköä vai emmekö tutustuneet halliin tarpeeksi ennen omaa vuoroa. Oli siellä seuruussa pari hyvääkin pätkää ja tuomari sanoikin, että koiraa osaa selvästi seurata, mutta nyt otti vain paljon häiriötä jostakin. Tämä ei kuitenkaan ollut yhtään samanlainen täysjäätyminen kuin silloin virallisissa kokeissa vaan Kiira ainoastaan pälyili jatkuvasti yleisön suuntaan ja jäi siksi etenkin käännöksissä pahasti jälkeen.

Tulokseksi meille tuli 105/120 pistettä. Kaikkien liikkeiden kerroin oli kaksi. Sijoituimme toisiksi ja saimme kotiin pienen pokaalin ja pehmolelun. Onneksi tuomari ei tiennyt, että juuri ennen suoritustamme tämä tottelevaisuudessa kisaava koira oli murtautunut ulos takakontista, rikkonut treenireput ja ahminut kaikki mukana olleet palkkanamit. 


Minulle tuli mieleen tuossa kotimatkalla, että Kiirahan on tosiaan ollut viime aikoina tosi häiriöherkkänä seuruun aikana. Olen varmaan tehnyt liian nopeasti liikaa pituutta seuruuseen ja samalla lisännyt liian nopeasti liikaa häiriöitä. Etenkin lähettyvillä oleva "oma porukka" on selvästi kaikista maailman häiriöistä se kaikkein pahin häiriö Kiiralle. Kun pitäisi koko ajan vahtia, että kukaan ei häviä minnekään.

Alla video pitkästä seuruupätkästä viime viikon treeneistä. Tuotakin seuruuta ennen oli pari sellaista settiä, jossa kontakti putosi ihan tosi paljon, kun Kiira vahtasi missä treenikaverit ovat. Tosin sitten toisaalta taas tuossa videolla tuon parkkipaikan poikki ajaa auto, eikä se ole Kiirasta selvästi mikään iso häiriö, joten ehkä sille vain on liikaa häiriötä tuo tuttujen ihmisten läsnäolo. Pitäisi kokeilla onko ongelmaa täysin vieraassa porukassa.

14. maaliskuuta 2016

Perustaitojen kertausta

Tänään kävimme riehumassa kavereiden kanssa pellolla. Kylläpä Kiira nautti kun sai pitkästä aikaa juosta aivottomana pallon perässä. Kiiran ranteet ovat pitkään olleet oireettomana, joten toivotaan, että tämä palloralli ei nyt ollut maailman huonoin ajatus. Onneksi tuo lumi taitaa pehmentää noita iskuja aika tavalla. Kuvia täällä!


Lenkin jälkeen menimme Kiiran kanssa Ojankoon katsomaan Laikan aksakisoja ja Vienan supermöllellejä. Olen käynyt Kiiran kanssa siellä nyt muutamaan otteeseen kisojen aikana ihan vain harjoittelemassa sellaisia perusharrastuskoirataitoja kuin rauhoittumista ja luopumista. Ei Kiiralla ole mitään isoa ongelmaa ollut aikoihin, mutta koska se on tuollainen reaktiivinen mörköbongari, työstän näitä asioita luultavasti sen kanssa hautaan asti. 

Vielä Kiira herkästi reagoi murisemalla vieraisiin tuijottaviin koiriin. Tämä murina yltyy rähähdykseksi nopeasti, jos vieras koira tulee tai on tulemassa tai edes ajattelee tulevansa yhtään lähemmäs. Saan Kiiran lopettamaan murinan ja kääntämään katseensa minuun lupumisvihjeestä, mutta siinä on vielä töitä, että se oma-aloitteisesti valitsisi ottavansa mieluummin kontaktia minuun mörinän ja pörinän sijasta.

Tämä oma-aloitteinen luopuminen toimii hyvin ulkona lenkkitilanteissa. Kyllä se hallissakin toimii suurimman osan ajasta, mutta Kiira ei yhtään siedä sitä, että joku tulee yllättäen iholle tutustumaan. Koska tätä kuitenkin käy aika paljon ahtaissa halleissa, on Kiira alkanut epäillä kaikkia siihen kontaktia ottavia koiria. Etenkin niitä aina iloisia ja sosiaalisia noutajia. Kiira ei voi sietää niitä. Sen mielestä sellainen sosiaalisuus ja avoimuus on ilmeisesti hyvin epäilyttävää. Niitä Kiira tosin ei oikein siedä lenkeilläkään, koska ne niin epäilyttävästi aina heiluttavat sille häntäänsä.

Ihmisten suhteen ollaan kyllä tosi pitkälle. Kiira enää todella harvoin reagoi lähestyviin ihmisiin huonosti. Tänään se haukahti pari kertaa yhdelle hieman yllättäen meitä puhutelleelle miehelle. Taisin häkähtää sitä itsekin. Kiira kuitenkin rauhoittui nopeasti, kun vain käänsin sen huomion hetkeksi minuun. Sitten päästinkin sen jo tervehtimään vierasta. Kiira lähestyi kyllä tosi varovasti takaapäin, mutta kun kehuin hirveästi, palkkasin pari kertaa ja mies pysyi rauhallisesti liikkumatta, rentoutui Kiira muutamassa hetkessä. Eli vaikka olemme menneet kovasti eteenpäin, ovat jotkin ihmiset ja tilanteet edelleen Kiiralle vaikeita. Kuitenkin vaikka välillä vielä tulee näitä jänniä kohtaamisia, niistä päästään kerta kerralta nopeammin yli. 

Tarkoituksena on siis vain vahvistaa niitä hyviä päätöksiä rähisemisen sijasta. Kun jotain jännää tapahtuu, Kiira ottaa kontaktia minuun. Olenkin ylpeä siitä, että lenkeillä Kiira kääntää katseensa minuun välittömästi, kun jotain ilmestyy näköpiiriin. Välillä se saattaa ensin nostaa karvansa pystyyn, jos vastaantulija on jotenkin epäilyttävä, esimerkiksi sellainen noutaja, mutta sitten se muistaa, että tästähän saa ruokaa ja luopuukin itse vastaantulijan tuijottamisesta. Klassinen ehdollistuminen on selkeä, sillä se myös alkaa aina kuolata, kun näkee jonkun tulevan vastaan. Pavlov olisi ylpeä.

7. maaliskuuta 2016

Ensimmäinen tokokoe


Me tehtiin se! Viimeinkin uskaltauduin ensimmäisiin tokokokeisiin Kiiran kanssa. Ensimmäiset minulle siis. Kiirahan on kerran käynyt kokeilemassa tokokokeita Erican kanssa, aikana jolloin Erica kisasi Kiiran kanssa paljon rally-tokossa, mutta tuosta kerrasta ei opittu muuta kuin se, että Kiira tarvitsi hirveästi lisää treeniä kehätarkkiin.

Sitä onkin nyt treenattu, ja ilokseni huomasin, että se ei tuottanut Kiiralle mitään ongelmia. Tuomari Harri Laisi oli todella mukava, ja saimme käydä haistelemassa häntä pari kertaa ennen luokan alkua, joten Kiira oli jo ihan kaveria tuomarin kanssa, kun oli kehätarkin aika. Myös liikkuria kävimme haistelemassa, mikä oli hyvä, sillä liikkuri liikkurui selvästi lähempänä kuin mihin olin varautunut.

Ihan ongelmitta ei ensimmäinen koe kuitenkaan mennyt, mutta saimme kerättyä kaikesta huolimatta ihan kivat pisteet. Tulokseksi siis ALO2 141,5 pisteellä. Alla taulukko liikkeistä niiden suoritusjärjestyksessä.

paikalla makaaminen
8
Tuplakäsky maatemenossa. Muuten makasi suorassa ja pää ylhäällä. Tosin katsoi paljon yleisön suuntaan.
estehyppy
10
Aluksi hieman säätämistä perusasennon kanssa, mutta sen jälkeen oikein hieno suoritus.
maahanmeno seuraamisesta
8,5
Lähti tosi hitaasti mukaan seuruuseen ja maatemenoa oli kiiramaisesti hieman hidas
noutoesineen pitäminen   
8
Mäyrämälväystä. Otti kyllä reippaasti suuhunsa, mutta pyöritteli sitä suussaan levottomasti.
luoksetulo    
9,5
En ole ihan varma mistä puoli pistettä lähti, mutta veikkaisin, että vinosta perusasennosta liikkeen alussa.
seuraaminen
0
Kehän laidalle ilmestyi jokin mörkö, jota piti tuijottaa ja jolle piti pöhistä, joten liikkeestä ei tullut mitään.
kauko-ohjaus
7
Mörkö vaivasi Kiiraa edelleen ja sen takia jouduin antamaan kahdet tuplakäskyt.
kokonaisvaikutus
7
Epävarmuus haittasi harmillisesti menoa seuruusta alkaen. Siitä huolimatta selvästi taitava koira. 

Kiira reagoi selvästi minun jännitykseeni. Se ei oikein tuntunut keskittyvän minuun ihan satasella, joten jouduin toistamaan käskyjä monta kertaa ja liikkeiden välit menivät aikamoiseksi sähläämiseksi. Tästä huolimatta ensimmäiset liikkeet menivät ihan hyvin. Sitten juuri ennen seuruuta Kiira kuitenkin oli näkevinään tai kuulevinaan jotain uhkaavaa yleisön luota. Varmaan minun jännitykseni sai sen ylireagoimaan johonkin pieneen ääneen tai erikoiseen hahmoon. Joka tapauksessa se pysähtyi tuijottamaan yleisöä, jännitti lihaksensa ja pöhähteli muutaman kerran. 

Sain sen siitä kuitenkin pyydettyä perusasentoon ja kokeilimme seuruuta. Kiira otti muutaman hyvän seuruuaskeleen, pysähtyi tuijottamaan yleisöä, otti taas muutaman hyvän askeleen ja taas pysähtyi tuijottamaan mörön suuntaan. Harmittavasti seuruukaava vielä kulki suoraan kohti yleisöä. Kun pääsimme tarpeeksi lähelle yleisöä, lähti Kiira kokonaan seuruusta mennäkseen tutkimaan mörköään, mutta sain sen onneksi pysäytettyä. Jotenkin sain sen houkuteltua vielä viimeistelemään liikkeen, ja kun seuruu kääntyi poispäin möröstä, alkoi se jopa hieman sujua. 

Lopuksi oli vielä kaukokäskyt, jotka Kiira suoritti mörköä edelleen tuijottaen, mutta suoritti kuitenkin. Se tarvitsi tosin kahdet tuplakäskyt. Kokonaisvaikutukseksi tuli seiska epävarmuuden takia, ja tuomari harmitteli kovasti mokomaa mörköä, kun se ykköstulos olisi ollut ihan mahdollinen ilman sitä.

Olen kuitenkin tosi iloinen siitä, että vaikka Kiira alkoi jännittää jotakin kesken suorituksen, se tsemppasi kanssani loppuun asti. Ennen mörköä sillä oli myös selvästi kivaa. Se oli ihmeissään jännityksestäni, ja palkan puuttuminen oli myös selvästi outoa, mutta kaikki liikkeet se suoritti iloisena. Erityisen tyytyväinen olen myös siitä, että kehätarkki meni hyvin, eikä liikkuri tuottanut mitään ongelmia, sillä ne olivat ne suurimmat pelkoni. Niiden eteen on tehty todella paljon töitä.

Kokeen jälkeen minulla oli hieman luovuttamisajatuksia, sillä en tietenkään halua viedä koiraani tarkoituksella liian pelottaviin tilanteisiin, mutta sitten kavereiden tsemppaamisella ymmärsin, että mitään katastrofaalista ei oikeasti tapahtunut. Meillä oli perus ensikertalaisten jännitysvirheitä, joita varmasti kaikilla herkän koiran kanssa kisaavilla on. Nyt me vain tarvitsemme lisää rutiinia kisaamiseen.

3. maaliskuuta 2016

Sellainen kiva sunnuntai

Bestikset mätsärissä © Tom Suoranta



Viime sunnuntai oli sellainen kiva sunnuntai. Se alkoi viimeisillä aamutreeneillä Agimestassa. Meillä oli äitini kanssa tällainen lyhyempi kahdeksan viikon hallikausi. Oli kyllä kiva saada rutiinia treeneihin, ja vaikka meidän treeniaika oli tuskaisen aikaisin sunnuntaiaamuisin, jaksoin yllättävän hyvin aina herätä. Yleensä sunnuntaisin haluaisi kello kahdeksan olla vielä sängyssä eikä kentällä treenaamassa tokoa. Näissä viimeisissä treeneissä Kiiran kanssa tehtiin kaikkia alokkaan liikkeitä vuoron perään ja ne alkavat kaikki näyttää nyt todella hyvältä. Suurin ongelma on edelleen matala vire ja se näkyy kyllä kaikissa liikkeissä.

Treenien jälkeen me suuntasimme suoraan kohti Raaseporia tarkoituksena ensin käydä mätsäreissä ja sitten Kiiran kasvattajilla kylässä. Mukana seikkailussa oli tavalliseen tapaan Erica ja Tiina. Kiiralle olisi nyt suunnitelmissa Lappeenrantaan näyttelyreissu pääsisäiseksi, ja jos karva ei nyt putoa minnekään, keväälle vielä muutama näyttely lisää. Mätsäreitä olisi siis hyvä nyt hieman kiertää, että ei ihan puskasta mennä kehään. 

Tällä kertaa mätsäreistä Kiiralle tuli punainen nauha ilman sijoitusta. Tuomari itse asiassa valitsi viisi koiraa jatkoon ja Kiira oli näiden viiden joukossa. Sieltä Kiira kuitenkin sitten käteltiin pois eli ei se sijoittuminen kaukana ollut. Kiira alkaa toimia kehässä todella varmalla kaavalla. Se oli käsiteltävänä erinomaisesti, ravasi kivasti ja seisoi tosi hyvin. Tällä kertaa Erica esitti sen sivusta. Kiira jaksoi kehässä hienosti vaikka aamulla oli ollut melko rankat treenit. 

Mätsärireissun jälkeen sitten tosiaan suuntasimme  kahville kasvattajien luokse. Nappasimme yksivuotisposetukset Makesta ja siinä samalla pari kuvaa Kiirasta ja Troysta. Veljensä rinnalla Kiira näyttää aina kaljulta, mutta itse asiassa Kiiralla on kiva turkki nyt, eikä sillä ole koskaan tainnut parempaa ollakaan. Posetuksien jälkeen koirat pääsivät riehumaan. Illalla kotona oli siis hyvin väsynyt koira ja sen ihminen. Sellainen kiva sunnuntai siis.