1. tammikuuta 2016

Uusi vuosi


Vietimme uudenvuoden tavalliseen tapaan vanhempieni luona isommassa porukassa. Myös Tiinan ja Erican laumat olivat paikalla. Seitsemän koiraa meni yllättävän mutkattomasti samassa tilassa. Raketteja näistä koirista ei pelännyt kukaan muu kuin Kiira. Se viettikin vuodenvaihteen pääasiassa piilossa pesuhuoneeseen asentamassani kevarissa. Ei se hysteerinen ollut, mutta selvästi ahdistunut ja lukossa. Teki kyllä tosi pahaa. Kun mitään ei voi tehdä auttaakseen. Onneksi uusivuosi on vain kerran vuodessa.

Vuosi 2015 on meillä ollut kohtalaisen hiljainen mitä kisoihin ja kokeisiin tulee. Sen sijaan moni muu asia on edistynyt hurjasti. Etenkin vuoden loppua kohti Kiiran reaktiivisuus on selvästi vähentynyt. Se on keskimäärin paljon iloisempi ja rennompi kuin ennen. Luultavasti iso syy tähän on steriloinnissa. Olen tosin myös varonut rasittamasta Kiiran ranteita nivelrikkoepäilydiagnoosin jälkeen, joten Kiira saattaa myös olla iloisempi ihan vain siksi, että ranteisiin ei särje enää koko ajan. 

Myös kisajutut ovat kuluneen vuoden aikana selvästi edistyneet. Luoksepäästävyystreeni on todella hyvällä mallilla ja palkattomuustreenikin on lähtenyt oikein kivasti käyntiin. Olen etenkin todella tyytyväinen meidän möllitokoon, jossa näin konkreettisesti, että edistystä todella on tapahtunut. Olen myös todella tyytyväinen meidän Nose Work matkaan Ruotsiin. Siellä huomasin, että edistystä on myös tapahtunut minun pääni sisällä, sillä pari vuotta emme ole ainoastaan työskennelleet Kiiran hermojen kanssa vaan myös minun. Nyt kuitenkin uskallan lähteä yrittämään ja olen valmiimpi uusiin onnistumisiin ja epäonnistumisiin.

Tälle vuodelle minulla on aika samanlaisia tavoitteita kuin viime vuodellekin. Harrastamme Kiiran ja minun terveyden ja hermojen ehdoilla. Tällä hetkellä panostamme enimmäkseen tokoon. Suunnitelmissa olisikin käydä kokeilemassa kokeita muutaman kuukauden sisällä, jos vain saan kisamaisen suorituksen siihen mennessä kuntoon, sillä vielä olisi palkattomuudessa tekemistä. Pikku hiljaa alemme kuitenkin olla Kiiran kanssa siinä pisteessä, että minun on vaikea arvioida realistisesti mitä pitää vielä treenata, jos en käy kokeissa testaamassa mitä todella osaamme.

Myös rally-toko on pyörinyt mielessäni viime aikoina. Sen vaikeus on siinä, että minä en osaa kulkea radalla ollenkaan, joten kisaamisen aloittaminen voittajaluokasta tuntuu tosi hurjalta. Minun pitäisi päästä jonkun kokeneen silmäparin alle harjoittelemaan ratojen suorittamista. Näyttelyissä haluaisin myös tänä vuonna käydä enemmän kuin sen yhden kerran. Ja Nose Workin parissa jatkamme myös.

Kaikkein eniten toivon kuitenkin vuodelta 2016 terveyttä. Toivottavasti Kiiran ranteet pysyvät oireettomina ja toivottavasti Kiiran äänipelot eivät pahene. Toivottavasti meillä on edessä iloinen ja rento vuosi ilman suurempia murheita. Toivottavasti uskallamme ottaa riskejä, kokeilla uusia asioita ja ylittää itsemme. Hyvää uutta vuotta kaikille!

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti

Kiitos kommentistasi! Kommenttilaatikkoa saa käyttää keskustelupalstana, yhteydenottolomakkeena ja yleisenä purkautumiskanavana.