30. tammikuuta 2016

Pörröinen tynnyri


Sää on ollut melko kamala tällä viikolla, mutta minun ja Kiiran elämää oli alkuviikosta piristämässä kymmenen kuukauden ikäinen belgipoika, joten ulkoilu ei ollut ihan niin kamalaa kuin se olisi voinut olla. Make oli siis muutaman päivän hoidossa, koska Vienalla oli juoksut parhaimmassa vaiheessa. Smaug oli oikein nätisti. Sisällä se pääasiassa pötkötteli, mutta toki välillä leikki leluilla yksikseen tai hammasteli Kiiran kanssa. Ulkona se on aika vilkas kaveri, mutta se sopii Kiiran kanssa, sillä yksikseen Kiira ei oikein ota riehuakseen. Maken kanssa se kuitenkin painoi menemään sydämensä kyllyydestä loskahangessa.

Toissapäivänä Make palasi kotiin. Tänään kuitenkin kävimme Erican kanssa mätsäreissä. Mätsärit järjestettiin Vantaan ShowHau Centerissä ja oli muuten ihan käsittämättömän ahdasta. Mätsärit oli fiksusti porrastettu, mutta silti tilaa oli tosi vähän, kun isoja koiria oli noin kuusikymmentä. Kiira selvisi tungoksesta kuitenkin ihan hyvin. Pari kertaa se rähähti toiselle koiralle, kun koira tuli ihan iholle, mutta muuten se käyttäytyi oikein hyvin. 

Pääasiassa Kiira kuitenkin odotti autossa. Tyypillisen kiiramaisesti se kuitenkin keksi aikansa kuluksi kaikenlaisia omia temppujaan. Se esimerkiksi sujahti takaluukun verkon ohi (siinä on sellainen pieni rako) takapenkille ahmimaan paketin makkaraa. Arg. Yritä tässä nyt pitää tuon koiran painoa kurissa. Sen lisäksi se myös karkasi kerran Ericalta ja juoksi parkkipaikan läpi etsimään minua. Onneksi ei tarvinnut taas hävetä yhtään.

Kehässä se sentään käyttäyi hyvin. Tosin se muistutti enemmän vierivää tynnyriä kuin belgianpaimenkoiraa. Taisi vatsa olla aika täynnä sen makkaramäärän jälkeen. Olin myös edellisenä iltana kokeillut miltä se näyttää pestynä, föönattuna ja harjattuna. Vastaus on että pörröiseltä. Toki karva yön aikana laski aika paljonkin, mutta ottaen huomioon, että Kiiralla ei ole juuri lainkaan pohjavillaa tällä hetkellä, se näytti vielä tänäänkin aika pörröiseltä. Se oli kehässä siis pörröinen tynnyri. Ja sininen nauha tuli.

Kiiran karva on sterilaation jälkeen muuttanut laatuaan. Siitä on tullut pehmeämpää. Nyt kun meillä on ensimmäinen karvanlähtö takana, vaikuttaisi myös siltä, että Kiiralla on keskimäärin enemmän turkkia kuin ennen. Siitä ei tullut karvanlähdön aikana ollenkaan niin naku kuin yleensä. Jännityksellä odotan miltä se näyttää sitten, kun se on täydessä turkissaan.

Pörröinen tynnyri

23. tammikuuta 2016

Hajumölleilemässä


Tänään olimme Nose Workin möllikokeissa.Virallisia kisoja vielä odotellaan, mutta mölleissä on hyvä ylläpitää taitoja. Tällä kertaa minulla oli mukana Kiiran lisäksi Samba harjoittelemassa hajutestimölleissä. Kiira jatkoi Samban jälkeen sitten sisäetsintää ja laatikkorataa tekemään, koska ne olisivat olleet ihan liian vaikeita Samballe. 

Samba oli itse asiassa tänään ensimmäistä kertaa minkäänlaisessa kokeessa, jos joskus junnuna käytyjä mätsäreitä ei lasketa mukaan, joten hieman mietin miten se tilanteessa toimii. Se oli kuitenkin ihan käsittämättömän reippaasti. ShowHau Centerin halli ei tuottanut sille mitään ongelmia. Vaikka se on tuollainen vähän yliviritetty hälytysjärjestelmä, on se kyllä oikeasti tosi reipas mitä uusiin paikkoihin ja uusiin tilanteisiin tulee. 

Samba kävi siis treenaamssa hajutestiä eli sillä oli edessä kakaksitoista laatikkoa kahdessa rivissä. Laatikot olivat hieman isompia kuin mihin olemme Samban kanssa tottuneet. Hetken Samba selvästi ihmetteli mitä ollaan tekemässä, mutta kyllä se sitten lähti työskentelemään. Se kuitenkin jumitti hieman aikaisempien koirien pissoihin. Kun yritin ohjata sitä pissahajuilta pois, hoputin sitä ehkä hieman liikaa, joten menimme kuuman laatikon ohikin aika vauhdilla. Hetken etsiskelyn jälkeen turhautunut Samba ilmaisi sitten väärän laatikon. Saimme kuitenkin jatkaa etsintöjä ja aika pian virheensä jälkeen Samba sitten löysi oikean laatikon. 

Samban kanssa täytyy vielä treenata aika paljon noita laatikkoratoja. Etenkin tuollaisia isompia laatikoita. Olen kuitenkin todella iloinen siitä, että se ei välittänyt ollenkaan siitä, että olimme uudessa paikassa. Yleisössä oli myös vieraita koiria ja ihmisiä, eivätkä ne aiheuttaneet sille mitään päänvaivaa. Noita virheilmaisuja se tekee vielä todella herkästi, jos hajua ei löydy seminopeasti, joten sitkeyttä pitää saada lisää. 

Kiira osallistui sitten vuorollaan laatikkoratamölliin ja sisäetsintämölliin. Molemmat menivät hyvin. Laatikkoradalla Kiira tosin sekoili jotain ilmaisunsa kanssa. Videolta näkee hyvin, että se haistelee oikeaa laatikkoa, kääntyy haistelemaan viereistä laatikkoa ja heittäytyy sitten maahan. Onneksi tajusin kuitenkin, että se selvästi ilmaisee väärää, enkä nostanut kättäni ylös. Pyysin tarkentamaan. Sitten Kiira asettui ilmaisemaan oikean laatikon. Olen viime aikoina sallinut minuun päin kääntymistä ilmaisussa ja paremman kohdan hakemista ennen ilmaisua. Olisiko se syy tähän?

Sisäetsintä meni hyvin. Kiiraa häiritsi tosin se sama pissanhaju kuin Sambaakin. Kiira tosin pääsi siitä paremmin yli, kun vain stoppasin menon hihnalla, pyysin luopumaan ja ohjasin takaisin radalle päin. Sattumalta ohjasinkin siitä suoraan hajulähteen luokse. Aika monelle tuo tuolin alle piilotettu haju oli vaikea. Kiiran kanssa noita esineiden alapintoihin kiinnitettyjä hajuja on kuitenkin treenatut aika paljon ruotsinreissun jälkeen. Sielläkin oli erään hyllyn alla piilo ja Kiira melkein missasi sen. 


Laatikkoradalla Kiiran aika oli 22 s ja sija 5. Sisäetsinnässä Kiiran aika oli 23 s ja sija 2. Tuomarina toimi Erkku Kottonen. Saimme muuten samalla matkaan virallisen kisakirjamme. Siellä on merkittynä se meidän kesällä suorittamamme hajutesti. Kuumeisesti odottelemme nyt niitä varsinaisia kokeita!

15. tammikuuta 2016

Kaikenlaista arkista

Jos joku on käynyt kurkkimassa blogissa viimeisen viikon aikana, on varmasti huomannut, että ulkoasu on muuttunut ainakin sata kertaa. Meikäläisen onnettomat koodaustaidot aiheuttavat sen, että joudun kokeilemaan useita erilaisia ulkoasuja, ennen kuin lopulta keksin sellaisen, jonka oikeasti saan toimimaankin. Tällä kertaa pitkän painimisen jälkeen päädyin hyvin yksinkertaiseen siluettikuvaan.


Muuten meidän arkeen ei tällä hetkellä kuulu hirveästi mitään erityistä. Lunta on tullut ihan hirveästi. Vielä hanki on sellainen kiva kevyt ja pöllyävä, jossa Kiiran on kiva peuhata ja jossa minun on kiva kävellä. Sisällä puolestaan olemme treenanneet erilaisia temppuja. Olemme opettelleet laittamaan pullonkorkkia kippoon, olemme hioneet peruuttamista paremmaksi ja olemme erotelleet oikean ja vasemman tassun nostoa.

Toko on ollut fiksusti muutaman päivän tauolla kunnes tänään kävimme taas treenaamassa. Kiira oli kivassa vireessä. Kaikki liikkeet alkavat mennä hyvin, joten ketjuttelin varmimpia liikkeitä yhteen. Vielä olisi tekemistä seuruussa (lässähtää pitkällä matkalla), kapulan pidossa (korjaa otetta) ja kaukoissa (hitaat maatemenot). Toisaalta mikään näistä virheistä ei kokeissa nollaisi liikettä, mutta en tykkää ajatuksesta, että menisin kokeisiin keskeneräisten liikkeiden kanssa. Toisaalta kisaamista voi loppujen lopuksi vain treenata kisoissa. Möllitokoista tai kisaharkoista olisi nyt hyötyä. Tietääkö kukaan?

9. tammikuuta 2016

Miinus kaksikymmentä

Pakkanen on paukkunut jo viikon. Näin kylmiä säitä meillä ei ole etelässä tainnut olla pariin vuoteen. Onneksi tänään on hieman lauhempaa, sellaiset -13°C, mikä tuntuu suorastaan lämpimältä, kun sitä vertaa kolmeen edelliseen päivään, jolloin mittari on näyttänyt enempi vähempi -20°C. Itse en ole sinänsä arka pakkaselle. Mielestäni pakkasessa on helpompi pysyä lämpimänä kuin siinä tuulisessa tihkusateessa, josta yleensä kaikki Suomen talvet koostuvat. Kyllä tuolla ulkona tarkenee, kun vain pukee tarpeeksi päälle, mutta en minä nyt silti voi suorastaan sanoa nauttivani. Liikkuminen on vaikeaa, kun on seitsemän kerrosta vaatetta päällä, eikä puhumisesta tule mitään, kun kasvot jäätyvät paikoilleen. 

Kiirakaan ei ole koskaan ennen välittänyt kylmästä. Nyt se kuitenkin on alkanut nostella tassujaan jo kymmenessä pakkasasteessa. Suuntasinkin siis loppiaisena kaupoille etsimään sille talvivaatteita. Ja arvatkaa vain oliko missään kaupassa enää mitään toppavaatteita jäljellä? No, ei ollut, joten jouduin tulemaan kotiin tyhjin käsin. Tilasin sitten netistä haluamani värisen Pompan ja onneksi se saapui todella nopeasti. Sain sen käsiini jo eilen.

Toistaiseksi takki on osoittautunut hyväksi. Se istuu hyvin lujassakin vauhdissa, pitää koiran  hyvin lämpimänä ja sen lisäksi se näyttää omaan silmään kivalta. Jokainen Pompan joskus ostanut tietää, että takki ei ole ihan halpa, joten toivotaan, että tämä kestää käyttöä seuraavat talvet hyvin. Äiti myös väsäsi Kiiralle tossut, koska niitäkään ei löytynyt enää mistään. Samalla sainkin sitten juuri sen väriset kuin halusin, koska onhan se nyt tärkeää, että sukat ovat sävy sävyyn takin kanssa. Kiirastakin se on tärkeää. Kysykää vaikka.

5. tammikuuta 2016

Vuoden ensimmäiset


Toissapäivänä kävimme vuoden ensimmäisissä treeneissä. Minä ja äitini vuokrasimme hallivuoron lopputalveksi, joten nyt meillä on lämmin paikka, jossa treenata kolmea koiraa. Juuri sopivasti tämä halli tulikin hankittua, sillä talvi on viimeinkin saapunut lumen ja pakkasen merkeissä. Pidän kyllä raikkaasta ja valoisasta talvisäästä enemmän kuin pimeästä tihkusateesta, mutta minun aivoni jähmettyvät, kun miinukset laskevat alle kymmenen. 

Näiden tulevien hallivuorojen suunnitelmana on, että Prinssi ja Samba tekevät pääasiassa arkijuttuja äitini kanssa, mutta myös minä pääsen treenaamaan niiden kanssa rally-tokoa ja noseworkia. Kiiran kanssa taas tehdään sitä mikä nyt sattuu olemaan sillä viikolla työn alla. Tällä hetkellä se on toko. Vuoden ensimmäisistä treeneistä jäikin tosi kiva fiilis. Moni asia onnistui hyvin. Seuruussa oli kiva ilme ja noutokapula pysyi suussa. 

Näissä merkeissä jatkoin tänään vuoden toisissa treeneissä. Nämäkin olivat hallissa mutta eri porukalla. Tällä kertaa tosin seuruu meni haahuiluksi. Noutokapulan pitäminen onnistui kuitenkin yhtä hyvin kuin edellisenäkin päivänä. Lähdin myös puutttumaan meidän uuteen paikkamakuuseen liittyvään ennakointiongelmaan. Kun Kiira huomaa, että ollaan asettumassa riviin muiden koirakoiden kanssa, se heittäytyy nykyään valmiiksi maahan, koska tietää kyseessä olevan paikkamakuu. Tänään tehtiin tätä niin että en pyytänytkään menemään maahan. Oli koira kyllä hämillään!


Treenien ohella olemme käyneet juoksemassa belgibestisten Vienan ja Maken kanssa. Tämä ulkoilu on tapahtunut kyllä todella kylmissä merkeissä pakkasen pyöriessä molempina päivinä siinä -15°C ympärillä. Kiirakin osoitti leikkien lomassa selviä palelemisen merkkejä. Se on ennen kestänyt pakkasta todella hyvin, mutta nyt se tuntuu palelevan heti, kun vähänkin pysähtyy. Etenkin etutassujaan se nostelee paljon. Ehkä sillä tosiaan on se nivelrikko ranteissa ja ranteisiin siksi käy kylmä niin kovasti. Ehkä niitä särkee?


Muuten vuosi on lähtenyt kivasti käyntiin. Olen suunnitellut useita treenejä, lenkkejä ja tapahtumia tammikuulle. Itse asiassa kalenteri alkaa pikku hiljaa täyttyä kaikenmaailman ideoista aina kesäkaudelle asti. Jää vielä nähtäväksi mikä kaikki tulee toteutettua. 

1. tammikuuta 2016

Uusi vuosi


Vietimme uudenvuoden tavalliseen tapaan vanhempieni luona isommassa porukassa. Myös Tiinan ja Erican laumat olivat paikalla. Seitsemän koiraa meni yllättävän mutkattomasti samassa tilassa. Raketteja näistä koirista ei pelännyt kukaan muu kuin Kiira. Se viettikin vuodenvaihteen pääasiassa piilossa pesuhuoneeseen asentamassani kevarissa. Ei se hysteerinen ollut, mutta selvästi ahdistunut ja lukossa. Teki kyllä tosi pahaa. Kun mitään ei voi tehdä auttaakseen. Onneksi uusivuosi on vain kerran vuodessa.

Vuosi 2015 on meillä ollut kohtalaisen hiljainen mitä kisoihin ja kokeisiin tulee. Sen sijaan moni muu asia on edistynyt hurjasti. Etenkin vuoden loppua kohti Kiiran reaktiivisuus on selvästi vähentynyt. Se on keskimäärin paljon iloisempi ja rennompi kuin ennen. Luultavasti iso syy tähän on steriloinnissa. Olen tosin myös varonut rasittamasta Kiiran ranteita nivelrikkoepäilydiagnoosin jälkeen, joten Kiira saattaa myös olla iloisempi ihan vain siksi, että ranteisiin ei särje enää koko ajan. 

Myös kisajutut ovat kuluneen vuoden aikana selvästi edistyneet. Luoksepäästävyystreeni on todella hyvällä mallilla ja palkattomuustreenikin on lähtenyt oikein kivasti käyntiin. Olen etenkin todella tyytyväinen meidän möllitokoon, jossa näin konkreettisesti, että edistystä todella on tapahtunut. Olen myös todella tyytyväinen meidän Nose Work matkaan Ruotsiin. Siellä huomasin, että edistystä on myös tapahtunut minun pääni sisällä, sillä pari vuotta emme ole ainoastaan työskennelleet Kiiran hermojen kanssa vaan myös minun. Nyt kuitenkin uskallan lähteä yrittämään ja olen valmiimpi uusiin onnistumisiin ja epäonnistumisiin.

Tälle vuodelle minulla on aika samanlaisia tavoitteita kuin viime vuodellekin. Harrastamme Kiiran ja minun terveyden ja hermojen ehdoilla. Tällä hetkellä panostamme enimmäkseen tokoon. Suunnitelmissa olisikin käydä kokeilemassa kokeita muutaman kuukauden sisällä, jos vain saan kisamaisen suorituksen siihen mennessä kuntoon, sillä vielä olisi palkattomuudessa tekemistä. Pikku hiljaa alemme kuitenkin olla Kiiran kanssa siinä pisteessä, että minun on vaikea arvioida realistisesti mitä pitää vielä treenata, jos en käy kokeissa testaamassa mitä todella osaamme.

Myös rally-toko on pyörinyt mielessäni viime aikoina. Sen vaikeus on siinä, että minä en osaa kulkea radalla ollenkaan, joten kisaamisen aloittaminen voittajaluokasta tuntuu tosi hurjalta. Minun pitäisi päästä jonkun kokeneen silmäparin alle harjoittelemaan ratojen suorittamista. Näyttelyissä haluaisin myös tänä vuonna käydä enemmän kuin sen yhden kerran. Ja Nose Workin parissa jatkamme myös.

Kaikkein eniten toivon kuitenkin vuodelta 2016 terveyttä. Toivottavasti Kiiran ranteet pysyvät oireettomina ja toivottavasti Kiiran äänipelot eivät pahene. Toivottavasti meillä on edessä iloinen ja rento vuosi ilman suurempia murheita. Toivottavasti uskallamme ottaa riskejä, kokeilla uusia asioita ja ylittää itsemme. Hyvää uutta vuotta kaikille!