5. heinäkuuta 2016

Kiira 5 vuotta

Hyvää syntymäpäivää, Kiira! Ensimmäinen ikioma koirani täyttää tänään 5 vuotta. Olen siis ollut koiraharrastaja puoli vuosikymmentä. Aika hurjaa. Kiiran kanssa olemme yhdessä tutustuneet koiramaailmaan ja se on ollut mukana kaikissa koiramaisissa seikkailuissani. Se on ollut minulle paras koira maailmassa. Eihän se ole kovin rohkea, mutta ei ole sen omistajakaan, joten olemme joutuneet opettelemaan yhdessä uskaltamaan. Hyvässä ja pahassa Kiira on kuin peiliin katsoisi. Pala minua. Toivottavasti tämä koira elää ikuisesti. Minä en tiedä miten pärjään ilman sitä.

30. kesäkuuta 2016

DNA-passi

Juhannus tuli ja meni. Olimme mökillä perjantaista sunnuntaihin. Kiira nautti kyllä sydämensä kyllyydestä koko perheen ollessa paikalla. Sen aika kuluikin vuoroin laumaa vahtien ja vuoroin järvessä viilentyen. Keppien perässä uiminen on kyllä melkein parasta mitä se tietää. Varmaan heti syömisen jälkeen. Muusa ei vielä ui, mutta se putosi laiturilta juhannuksen aikana neljä kertaa, joten eiköhän se kohta opi väkisinkin. Hemmetin luupää ei osaa varoa kyllä mitään.

Muusa itse asiassa kävikin eläinlääkärissä alkuviikosta, koska sillä lohkesi maitokulmahammas jossain leikin tohinassa. Kulmurit eivät vielä edes heilu ja hammas lohkesi ytimeen asti, joten se oli pakko käydä poistamassa, jotta hammas ei pääse tulehtumaan. Varmasti se oli myös hyvin kipeä. Onneksi Muusa ei kauheasti vaikuttanut pahastuvan eläinlääkärireissusta, sillä se taitaa olla yksi sen suosikkipaikoista, kun siellä on niitä kivoja tätejä.

Terveysjutuista vielä sen verran, että toissapäivänä sain viimeinkin Muusan MyDogDNA testitulokset. Tulokset ovat täysin julkisia ja niihin pääsee tutustumaan tästä. Muusa on terve kaikkien testattujen sairauksien osalta, mutta se ei sinänsä yllätä, koska hollanninpaimenkoirilta ei ole löytynyt testissä olevia sairauksia. Kivahan se silti on tietää, että itselle ei ole sattunut juuri sitä yhtä poikkeusta.

Tosin tämän testipaketin ehdottomasti paras ominaisuus onkin sen kyky mitata koiran geneettinen monimuotoisuus heterotsygoottien alleelien määrän perusteella. Muusa ylitti kaikkien koirien (34,6%) ja oman rotunsa (28,0%) keskiarvon reippaasti. Sen geneettinen monimuotoisuus on 42,7%! Tähän monimuotoisuuteen vaikuttaa varmasti isosti se, että Muusan emä on muunnosristeytyspentueesta. Sen lisäksi Muusalla on sukutaulussa geneettisesti yleensä hyvin heterogeenisiä KNPV taustaisia lyhytkarvoja.

Testi testaa myös joukon ulkonäköön liittyviä ominaisuuksia ja testin mukaan Muusa kantaakin pitkää tukkaa. Se kantaa myös raidattomuutta (Kbr/Ky), maskittomuutta (Em/E) ja jostain hämmentävästä syystä riistaa (Ay/Aw). Tosin mitä minä olen kuullut niin Genoscoperin testi K-lokuksen suhteen ei ole se kaikkein luotettavin.

Minä olen aina ihan innoissani tällaisesta. Saa analysoida oman koiran ominaisuuksia! Olen pitkään harkinnut ostavani tämän passin myös Kiiralle. Tietokannassa ei ole julkisena kovinkaan montaa tervuerenia. Olisi kiva tietää millainen geneettinen monimuotoisuus hyvin tyypillistä suomalaista näyttelylinjaa edustavalla belgianpaimenkoiralla on. Ehkä sitten taas kun on ylimääräistä rahaa. Mihinpä muuhunkaan sen käyttäisi kuin koiriin.

22. kesäkuuta 2016

Belgejä ja holskuja

Viime viikonloppu kului kahden eri rodun parissa. Lauantaina olin Kiiran kanssa Tuomarinkartanossa belgianpaimenkoirien erikoisnäyttelyssä ja sunnuntaina matkasin Muusan kanssa Uuteenkaupunkiin hollanninpaimenkoirien Nestendag -tapahtumaan.

Belgierkkariin oli ilmoitettu jotain 120 tervua ja pelkästään Kiiran luokassa oli 28 koiraa. Minulla ei ollut suuria toiveita Kiiran suhteen, mutta olin silti odottanut tätä tapahtumaa koko viikon, sillä ajattelin ottavani paljon kuvia. Sää teki siitä kuitenkin mahdotonta. Erkkarilauantaina satoi vettä koko tapahtuman ajan. Eikä vain jotain pientä tihkua vaan ihan kunnon sadetta. 

Tavalliseen tapaan Erica handlasi Kiiran ja Kiira lähti kehään suosikkitätinsä kanssa häntä heiluen. Kiiran käytös olikin ihan priimaa. Se seisoa pönötti käsittelyssäkin hienosti siitäkin huolimatta, että hampaiden katsomiseen meni pitkä tovi, kun tuomari ei meinannut löytää yhtä peeykköstä Kiiran lörppähuulien alta. Kiira liikkuminen ei tosin ollut parasta mahdollista, sillä se hieman kiskoi minua kohti, mutta kyllä se kuitenkin ravasi. 

Tuomarina toimi Dominique Arsene Ranskasta. Tuomari arvosteli hitaasti, ja vaikka odottelu tuntuikin siellä sateessa aika tuskalliselta, olen oikeasti hyvin tyytyväinen, että saatiin kattava arvostelu. Tulokseksi Kiira sai ERI4 28 avoimesta nartusta! Kaikki sijoittuneet saivat myös SA:n. Paras narttu -kehässä ei sijoitusta enää tullut mutta ERI AVK4 SA on kuitenkin enemmän kuin osasin tuolta möhköltä odottaa. En itse osaa ranskaa, mutta koiranäyttelyt ryhmästä löytyi avuliasta käännösapua. Kiitos siitä!

"Denture complette en cisailles. Femelle de belle taille. Sable charbonné. Belle encolure. Bon dos. Croupe en peu fuyant. Excellent poitrine. Excellents angulations avant et arrière. Poignet en peau faible. Bon poitrail. Belle ossature. Belle expression de face. Bon crâne. Bon chanfrein. Bonne parallelisme. Bons yeux sombres. Oreilles en peau longes mais bien portées. Belle presentation, calme. Décollé en peau des coudes et rentre les anterieurs. Excellents allures avec bien pousée arrière."

"Täysi leikkaava purenta. Hyväkokoinen narttu. Nokeentunut hiekanvärinen. Kaunis kaula. Hyvä selkä. Lanne hieman luisu. Erinomainen rinta. Erinomaiset kulmaukset edessä ja takana. Ranteet hieman pehmeät. Hyvä eturinta. Kaunis luusto. Kaunis ilme. Hyvä kallo. Hyvä kuono. Hyvä yhdensuuntaisuus päässä. Hyvät tummat silmät. Hieman pitkät korvat mutta hyvin kannettu. Kaunis rauhallinen esiintyminen. Hieman löysät kyynärpäät, sisäänpäin kääntyvät etujalat. Erinomainen liike, hyvä työntävä takaliike."

Kiira erikoisnäyttelyssä 2016 © Tom Suoranta



Sunnuntaina sitten suuntasinkin Muussin kanssa hollanninpaimenkoirien jalostustarkastustapahtumaan Uuteenkaupunkiin. Siellä pääsin tapaamaan monia Azuricoyotes koiria ja tyyppejä. Muusa tykkäsi kaikista ja kaikki olivat siellä Muusan mielestä Muusaa varten. Omahyväinen paskiainen. Se olisi varmasti oikein mielellään käynyt myös kehässä pyörähtämässä, mutta joutui tyytymään sivusta seuraamiseen, kun ikä ei vielä riitä mihinkään.

Muusa oli oikein kelpo turisti. Koiraohituksissa on vielä vähän tekemistä, mutta muuten se on kyllä aika helppo ja letkeä raahata mukaan kaikkialle, kun siinä ei ole pisaraakaan sellaista terävyyttä, että pitäisi koko ajan varoa koskeeko joku ihminen sitä yllättäen takaviistosta. Muusasta tällaiset yllätykset ovat vain ihan parhautta. Se ei myöskään todellakaan stressaa pienistä. Pitkän automatkan jälkeen se oli ihan oma itsensä tapahtumassa ja malttoi aika nopeasti rauhoittuakin makoilemaan jalkoihini.

Tällä tavalla kasvattajia tavatessa sitä tulee aina mietittyä miten ihanan koiran sitä onkaan saanut. Ja minä vielä olen saanut niitä kaksi kappaletta. Olen oikeasti todella tyytyväinen molempiin koiriini vaikka ne ovat kuin yö ja päivä. Kumpikaan ei ole täydellinen, mutta kumpikin on silti tasan sitä mitä halusin ja tarvitsin - ja vielä vähän enemmän.

Muusa ja Riimi © Sanna Korhonen

14. kesäkuuta 2016

Mökkilomaa ja hierontaa


Viikonloppuna kävimme mökillä. Se oli Kiiran vuoden ensimmäinen ja Muusan elämän ensimmäinen mökkireissu. Mökki on kyllä Kiiran mielestä maailman paras paikka. Siellä saa uida, kanniskella keppejä, riehua kavereiden kanssa ja istua keskellä pihaa vahtimassa. Sisään Kiiraa ei oikein millään meinaa saada, sillä se haluaisi ottaa torkutkin mielellään keskellä mökkipihaa juuri siinä kohdassa, josta näkee parhaiten kaikkialle. 

Muusa oli mökillä myös oikein iloinen ja toimelias, mutta se nyt on iloinen ja toimelias kaikkialla, joten en tiedä erosiko tämä sen mielestä mitenkään mistään. Muusa riehui Kiiran kanssa, tasapainoili rantakivillä, kahlaili järvessä Kiiran perässä ja pisti poskeensa kaikenmaailman roskia. Monelle pennulle meidän keikkuva laituri on aluksi ollut tosi jännä, mutta Muussi epäröi ehkä puoli sekuntia, ennen kuin tepasteli perääni. Sitten pitikin jo olla tarkkana, että Muusa ei putoa, kun se keksi alkaa kalastaa laiturin nokasta kaisloja.

Muutenkin Muusassa oli kyllä aika paljon vahtimista. Se pysyttelee minun lähelläni, eikä taatusti lähde itsekseen pihasta, mutta siltä pitää noin kolmen sekunnin välein olla ottamassa jotain ulos suusta. Sen lisäksi meidän mökkipihassa on paljon isoja kiipeilykiviä, eikä Muusa ole vielä tajunnut, että se ei osaa lentää. 


Kiira kävi eilen hierottavana, sillä tokokokeiden jälkeen rupesin sittenkin huomaamaan, että jokin on selvästi pielessä. Perusasennot hidastuivat entisestään ja koko koira tuntui koko ajan vain kankeamallata. Pistin Kiiran sitten täyslakkoon seuruusta ja varasin ajan hierojalle. Siellä selvisikin sitten että Kiira on aivan jumissa niskan ja lapojen alueelta.

Harmi. Kiira on pysynyt aika hyvässä kunnossa koko vuoden. Viime vuonnahan availimme lapojen jumeja pitkään, kun mietimme ranteiden oirelevan niiden takia, mutta se taisikin olla toisinpäin. Kiira meni jumiin ranteita varoessaan. Kun sain ranteet pysymään oireettomina, loppui myös jatkuva jumiutuminen. Ainakin jotain tällaista olen päätellyt onnettomalla tajullani koirien rakennejutuista.

Tällä hetkellä päättelisin näiden jumien johtuvan uudenlaisesta liikunnasta. Kiiralla on nyt yllättäen taas kaveri jonka kanssa painia joka päivä. Se on hyvin erilaista liikuntaa kuin ne meille tyypilliset rauhalliset metsäkävelyt ja satunnaiset hullurallilenkit parhaiden belgikavereiden kanssa. Tämä uudenlainen liikunta on myös kasvattanut Kiiran lihaksia. Etenkin juuri etuosaan on tullut selvästi lisää massaa. Itse asiassa Kiira ei ole aikoihin ollut näin hyvässä lihaskunnossa!

Onneksi Kiiran jumit lähtivät aukeamaan, mutta parin viikon päästä menemme uudestaan, jotta saadaan koira kunnolla kuntoon. Siihen asti pidän Kiiran tauolla seuruusta, koska se selvästi tuntuu tällä hetkellä epämukavalta ja on muutenkin sellainen liike, joka herkästi jumittaa juuri noita alueita. Meillä on siis ohjelmassa kesälomailua, näyttelyjuttuja ja hajuhommia. Kunnon treenitauko tekee kyllä hyvää meidän molempien pääkopallekin.

Myös Prinssi oli hierottavana, sillä se oli alkanut oirehtia takapäätään ja hierojalla paljastuikin sitten, että koko selkä oli ihan jumissa. En nyt sitten tiedä mistä Prinssikin on tällaisen jumin itselleen hankkinut, kun sen elämässä ei oikein ole mikään muuttunut vähään aikaan, mutta hieroja epäili Prinssin ottaneen jonkinlaista tälliä jossain vaiheessa. Täysin mahdollista. Prinssikin menee uudestaan parin viikon päästä koska yhdellä kerralla ei tuota selkää täysin auki saatu. 

10. kesäkuuta 2016

Ensimmäisiä treenejä

Aika menee niin nopeasti. Maanantaina Muusalla tuli kuusitoista viikkoa täyteen ja vähitellen se alkaa ymmärtää maailman menostakin jotain. Sisäsiisteys ja yksinolo edistyvät, mutta molemmissa on kyllä vielä tekemistä, ennen kuin voin väittää sen osaavan ne. Sisäsiisteys on aika pitkällä, mutta yksinolon suhteen tuo on kyllä vaikein pentu, joka tässä lähipiirissä on koskaan ollut. Onneksi siinäkin aletaan olla jo voiton puolella.

Kaikessa muussa se kyllä sitten on aika helppo avoimuutensa ja rohkeutensa takia. Joku muu voisi olla eri mieltä, koska onhan sillä nyt aika iso tekemisen tarve, joka on jo purkautunut mm. minun seinääni. Onhan se vähän ärsyttävä, kun se varastaa ihan kaikki tavarat omiksi leluikseen ja tuntuu pitkänkin lenkin jälkeen lataavan patterit muutaman minuutin nokosilla, mutta uskottelen itselleni, että juuri niistä ärsyttävimmistä tulee parhaat treenikaverit.


Muusa on myös todella kiva kouluttaa, koska sillä on aina nälkä, eikä koskaan ole huono hetki leikkimiseen. Olen tehnyt sen kanssa pääasissa erilaisia sheippausharjoituksia ja kohdetyöskentelyjuttuja. Esimerkiksi tasapainotyynyllä keikkumista, koriin menemistä, esineisiin tarttumista ja erilaisia käsikohteita. Myös pohjia tokoon on tehty, mutta nekin olen valinnut sen mukaan, että liittyvät tähän kohdetyöskentelyteemaani.

Sivulletulon pohjia (pepputyöskentelyä) on tehty alustalla ja maatemenon pohjia (kumartamista) kosketuskepillä. Molemmat ovat vielä vaiheessa, mutta en lakkaa hämmästelemästä tuon pennun oppimisnopeutta, sillä lyhyelläkin treenimäärällä on edistytty todella paljon. Olen tosiaan myös sheipannut Muusalle kapulan noutoa ja pitoa.

Toinen mihin olen yrittänyt panostaa on leikkiminen. Irrottamista ja palauttamista on tehty ensimmäisistä päivistä lähtien, koska Muusa tosiaan varastaa kaiken, eikä vahingossakaan tuo mitään minun suuntaani. Muusa ei siis todellakaan ole mikään synnynäinen noutaja. Mutta nyt lelut ovat pikku hiljaa alkaneet tulla takaisinpäin, kun vain sitkeästi olen tehnyt kahdella lelulla leikkimistä. Varmasti myös sheipatulla noutotempulla on tekemistä asian kanssa. 

1. kesäkuuta 2016

Kesän ensimmäinen päivä


Muusa sai eilen toiset rokotuksensa ja oli eläinlääkärissä oma reipas itsensä. Se selvästi muisti paikan ensimmäisiltä rokotuksiltaan, ja kiipesi innoissaan tutkimuspöydälle, kun sitä alettiin laskea alas. Ilmeisesti kiva pöytä, kun siinä saa ruokaa, ihminen lääppii ja hassu stetoskooppi heiluu. Mitäpä muuta pieni pentu voisi toivoa.

Myöskään sirunlukijaa Muusa ei jännittänyt vaikka sirua etsittiin melko pitkään. Onneksi siru löytyi lopulta alhaalta vasemmasta kyljestä niin saimme passinkin kirjoitettua. Muuten Muusa sai kehuja avoimesta luonteestaan ja jykevästä rakenteestaan, eikä terveystarkastuksen aikanakaan löytynyt mitään huomautettavaa. Painoa Muusalla oli eilen 13,1 kg ja tänään mittasin säkäkorkeudeksi 45 cm. Saa nähdä millainen mötikkä tuosta oikein kasvaa. 

Kiiran kanssa kävimme myös lyhyesti pyörähtämässä sisällä. Tämä eläinlääkäriasema on sille jo tuttu, eikä se enää pelkää tulla sisään, ja henkilökuntakin alkaa olla tuttua, mutta pöydällä oleminen on selvästi ikävää. Koska asema oli rauhallinen, saimme tehdä sellaisen nopean treenin, että koira nousi pöydälle syömään namia, mutta eläinlääkäri ei tullutkaan koskemaan. Ihan mahtavaa! Siihen ei mennyt minuuttiakaan, mutta oli varmasti hyödyllinen kokemus Kiiralle. 


Tänään kävimme porukoiden takapihalla leikkimässä. Prinssi on selvästi vähän laihtunut kevään aikana ja virkistynyt sen myötä aika paljon. Se jaksoi riehua Kiiran ja Muusan kanssa monta tuntia kuumuudesta huolimatta. Vielä vuosi sitten se olisi leikkinyt hetken ja tullut sitten vain rapsuteltavaksi. Nyt se jopa haki oma-alotteisesti tyttöjä leikkimään. 

Olen itse asiassa vähän yllättynyt siitä miten kivasti Kiira ja Muusa leikkivät keskenään. Parhaiden belgikavereiden kanssa Kiiralla kun on tapana kuumua turhan paljon. Jahtausleikeissä Kiira ei välttämättä oikein osaa varoa Muusaa, mutta koska Muusa tykkää painia enemmän, ei jahtausleikkejä juuri näiden välillä näykään. Onneksi Kiirakin painii ihan semimielellään, eikä välitä siitä, että Muusan ajatus painileikeistä on täysiä Kiiraa päin hyppiminen. Muusa on aika fyysinen tyyppi.  

31. toukokuuta 2016

Kolmannesta kokeesta kolmostulos

Huoh. Ei tullut ykköstulosta tälläkään kerralla. Salme Mujusen tokokokeissa sunnuntaina Kiiralle ALO3 134,5 pisteellä. Huomasin jo paikkamakuussa, että tänään ei taida olla meidän päivämme, sillä Kiira oli ihan kuutamolla. Jouduin käskemään kahdesti, ennen kuin se meni maahan, ja tuplakäskyt eivät todellakaan ole kiiramaisia virheitä. 

Yksilösuorituksen aikana seuruu oli ihan kamalaa. Kiira jätti perusasentoja tekemättä ja jäi jälkeen useassa kohtaa. Muutenkin Kiira oli todella hidas ja haluton koko suorituksen ajan. Liikkeestä maahanmeno on Kiiran vahvimpia liikkeitä, mutta nyt se nollasi sen, koska ei tahtonut mennä makaamaan. Hidasti vain käskyn kuullessaan. Myöskään kauko-ohjaus ei toiminut lainkaan. Jouduin käskemään neljä (!?) kertaa ennen kuin Kiira meni makaamaan vierelläni. Loput vaihdot olivat hitaita mutta muuten ihan hyviä. 

Loppuhaastattelussa tuomari sanoi, että Kiira vaikutti jotenkin paineistuneelta, mutta hän ei keksinyt sille mitään selvää syytä. Samaa ihmettelin minäkin. Ihan kuin se olisi paineistunut, mutta minä en vieläkään keksi mistä se olisi voinut johtua, sillä se ei suorastaan vaikuttanut varovan mitään. Toki aina voi syyttää minun jännitystäni. 

Tuomarin kanssa pohdimme lyhyesti myös ihan vain väsymystä vaihtoehdoksi. Itse mietin myös, että olisiko palkattomuustreenejä tehty kuitenkin liian vähän tai niissä edetty liian nopeasti, jolloin Kiira olisi vain tiennyt, että ei täällä kehässä kuitenkaan saa lihapullia. Möllit viime viikolla menivät kuitenkin niin hyvin ja sain siellä yllätyspalkattuakin Kiiran pari kertaa, että tuntuu hassulta, että ongelma olisi palkattomuus. Olisin jotenkin uskonut, että Kiiralla olisi ihan tuoreessa muistissa, että kehässä nimenomaan voi tulla palkka.

Kisakirjoja jakaessaan tuomari vielä ehdotti, että myös jokin lihasjumi voisi olla syynä, sillä Kiira tuli kehään hitaasti ja peitsaten. Itse en pitänyt sitä siinä vaiheessa ihan hirveän todennäköisenä, mutta nyt jälkeenpäin olen miettinyt, että se on myös ihan mahdollinen vaihtoehto. Kiira on ollut jokseenkin kankea nyt kokeen jälkeiset päivät. Sen lisäksi ongelmat kokeissa olivat nimenomaan takapään käytön jähmeydessä ja haluttomuudessa mennä makaamaan. 

paikalla makaaminen
7,5
Tuplakäsky makaamisessa ja loppuperusasennossa pieni käsiapu. Muutenkin oli vähän levottoman oloinen.
seuraaminen
7
Ihan kamalaa.
maahanmeno seuraamisesta
0
Ei mennyt makaamaan vaan hiipi perässä hyvän matkan ennen kuin huomasin käskeä uudestaan.
luoksetulo  
9,5
Vajaa perusasento.
noutoesineen pitäminen
10
Oho! Koska se mäyrämälväys on oikein loppunut?
kauko-ohjaus
0
Neljä käskyä ensimmäisessä maatemenossa. Sen jälkeen kaikki vaihdot menivät hitaasti mutta teknisesti oikein.
estehyppy
9,5
Vajaa perusasento.
kokonaisvaikutus
8
Kehui, että ohjaan koiraa todella nätisti, enkä selvästi hermostu siihen lainkaan vaikka nyt ei oikein sujunutkaan. 

Kokeessa oli paljon hyvääkin! Jälleen kerran ne asiat, jotka ovat olleet meidän kisauramme suurimpia kynnyksiä, eli palkaton juoksutarkki ja liikkurin läsnäolo, menivät loistavasti. Kävimme tervehtimässä tuomaria ja liikkuria ennen omaa suoritustamme, eikä Kiiralla sitten ollut enää mitään ongelmaa, kun oli varsinaisen kehätarkin aika. Olen kyllä tosi iloinen siitä miten Kiira on edistynyt tässä asiassa.

Iloinen olen myös siitä, että Kiira tsemppasi loppuun asti, vaikka nyt selvästi oli jokin vähän pielessä. Se tuli kerta toisensa jälkeen perusasentoon, eikä ollut missään vaiheessa sen oloinen, että lähtee kentältä. Muutama liike meni myös oikeasti ihan hyvin. Kovasti olen treenannut luoksetulossa etäisyyttä, ja tällä kertaa Kiira pysyi hyvin, eikä vaikuttanut ollenkaan siltä, että karkaa perään.

Nyt menemme Kiiran kanssa tokosta koetauolle joksikin aikaa, mutta kyllä me vielä joskus käymme ne ykköset hakemassa. TK1 on sellainen hassu pieni unelma, joka minulla on ollut siitä asti, kun Kiira minulle kotiutui. Silloin en vielä tiennyt koiraharrastuksista paljoakaan, joten TK1 tuntui sellaiselta uskomattomalta saavutukselta, joka vain parhaimmilla tyypeillä on. Enää alokasluokan koulari ei toki tunnu niin ihmeelliseltä asialta, mutta unelma saada se Kiiralle elää edelleen, joten ihan heti en ole luovuttamassa. Ei tässä silti mikään kiire ole. 

27. toukokuuta 2016

Tokotreenejä ja kirosanoja


Muusa kasvaa hurjaa vauhtia ja pikkupentuajat ovat kohta takanapäin. Muusan kanssa ei ole vielä käyty treenikentällä oikeastaan tekemässä mitään muuta kuin leikkimässä, mutta kotona sen kanssa on tehty istumista, makaamista, kohdejuttuja ja kapulanpitoa. Se on kyllä ihan mahtava opetettava, sillä se on todella ahne ja todella sitkeä, eikä sitä todellakaan tarvitse houkutella hommiin. Muusa on niin taitava!

Paitsi ulkona. Ihan viime viikoilla Muusa on oppinut listan uusia kirosanoja ja niitä se huutelee tällä hetkellä vastaantuleville koirille. Ohitustreenejä siis luvassa. Kävimme eilen mätsäreissä hengailemassa, ja jälleen kerran se tottui aika nopeasti koiramäärään, mutta lenkeillä, kun näköpiiriin yllättäen ilmestyy ärsyke, on ohittaminen selvästi sille vaikeaa. Etenkin jos vastaantuleva koira tuijottaa tai haukkuu tai on jotenkin muuten kummallinen ilmestys. 

Muuusalla on kivat pohjat jo siinä, että kun se näkee kadulla jotakin, se ottaa minuun oma-alotteisesti kontaktia palkan toivossa. Tämä toimii koirienkin kanssa oikein hyvin kunhan etäisyys on tarpeeksi iso. Jos oma-alotteisuus ei toimi, luopumisvihje "jätä" yleensä toimii viimeistään, mutta ei sekään tietenkään vielä ihan varmaa ole. Onneksi luopumista on kuitenkin jo tehty paljon muissa yhteyksissä. Alunperin sen takia, että Muusa olisi niin kauhean mielellään menossa kaikkien vastaantulijoiden syliin, ja se alkaa pikku hiljaa muuttua söpöstä pennusta vieraiden syliin väkisin kiipeäväksi pikkupiraijaksi. 

Olen muuten joutunut ihan harjoittelemaan, että vakiolauseeni ihmisten "Saako sitä silittää?" kysymykseen ei ole nopea "Ei saa" vaan minulla on nyt koira, joka mielellään menee moikkaamaan. Olen siis joutunut harjoittelemaan sellaisia lauseita kuin "Juu, mutta se sitten hyppii, kiipeää olkapäille, varastaa silmälasit ja roikkuu hiuksissa". Yllättävän moni on tästä huolimatta halunnut moikata pentua - ja joutunut sitten pitämään silmälaseistaan kiinni ja vetämään hiuksia pennun suusta ulos. 


Kiira on treenannut tällä viikolla tokoa ihan kunnolla. Sillä olisi viikonloppuna kokeet, joihin olen vielä toistaiseksi ihan menossa, sillä tällä hetkellä Kiira vaikuttaa ihan omalta itseltään. Toivottavasti saisimme viimeinkin sen ykkösen, mutta tärkein tavoite on kuitenkin edelleen se, että Kiira osaa käyttäytyä tuomarin ja liikkurin kanssa, eikä mitään paineistumista tulisi minun jännityksestäni, palkattomuudesta tai jostain muusta sen suuntaisesta. 

Tänään kävimme Ojangossa vahvistamassa vielä vaikeimpia juttuja eli luoksetulossa paikalleen jäämistä ja seuruussa kontaktissa pysymistä. Molemmat menivät oikein hyvin. Nyt vain toivotaan, että nämä toimivat myös kokeissa, emmekä taas nollaisi näitä ison kertoimen liikkeitä. Eilen tosiaan kävimme mätsäreissä, ja sielläkin Kiira tokoili häiriöstä huolimatta hyvin, joten olen ihan toiveikas. Toisaalta mitä tahansa nyt voi tapahtua koirien kanssa kisatessa ja vielä herkemmin kun kisaa tuollaisen mäyrän kanssa. 

Mätsäreissä Kiira kävi myös ihan kehässä ja sijoittui isojen aikuisten sinisten neljänneksi. Se esiintyi oikein hyvin, mutta kehän laidalta huomasin, että häntä meni koipien väliin hampaiden katsomisen aikana. Se nousi sieltä kuitenkin Erican jatkaessa namittamista. Välillä vain tulee vastaan näitä tuomareita, jotka ovat Kiirasta syystä tai toisesta jänniä. Laika oli mukana myös ja sijoittui pienissä aikuisissa sinisten toiseksi. Loppuun siis vielä kuva voittajaotuksista.

19. toukokuuta 2016

Möllit ja mätsärit

Tiistai-ilta meni Lahdessa, sillä siellä oli SBPKY:n möllit ja mätsärit, joihin molempiin osallistuimme Kiiran kanssa. Meillä olisi olleet tokokokeet 14. päivä, mutta päätin olla menemättä, koska Kiira vaikuttaa jotenkin stressaantuneelta ja väsyneeltä. Varmaan nämä pennun myötä muuttuneet rutiinit vaikuttavat siihen edelleen. Päätin kuitenkin käydä mölleissä kokeilemassa missä vaiheessa meidän tokoilu on.

Kiira oli vuoroaan odotellessa kyllä aika kärttyinen, ja olinkin ihan kahden vaiheilla, että jätänkö menemättä. Möllit järjestettiin vielä aika häiriöisellä parkkipaikalla. Onneksi päätin kuitenkin osallistua, sillä Kiira osoitti pystyvänsä työskentelemään hyvin itselleen vaikeissakin olosuhteissa, joten minun luotto tuon koiran osaamiseen kasvoi kyllä ihan kympillä taas. Vieras tuomari ja liikkuri eivät myöskään olleet mikään ongelma. Juoksutarkkia tosin emme tehneet.

Keräsimme 185 pistettä ja sijoituimme kolmansiksi. Palkkasin muutaman kerran kehässä mutta muuten tein niin kokeenomaisesti kuin vain pystyin. Perhosiakin lenteli vatsassa juuri ennen omaa suoritusta. Kiiran vire oli kyllä koko suorituksen aika matala, mutta se teki liikkeet kyllä varmasti ja rauhallisesti, enkä voisi olla siihen tyytyväisempi. Pahimmat virheet meille tuli tällä kertaa estehypyssä ja luoksetulossa. 

Estehypyssä Kiiralla oli jokin häiriö piuhoissa. Se jäi hyvin paikalleen hypyn taakse, mutta kun sanoin "hyppy", jäi Kiira haistelemaan ilmaa useiksi sekunneiksi, ennen kuin havahtui. Sitten se suoritti liikkeen kyllä ihan hyvin loppuun. Luoksetulossa puolestaan Kiira lähti seuraamaan ja jouduin toistamaan paikkakäskyn. Yleensä Kiira karkaa perään vasta myöhemmin, kun etäisyys minuun kasvaa liian suureksi, mutta nyt se osuus liikkeestä meni hyvin. Siihen olenkin todella tyytyväinen, sillä sitä on viime aikoina treenattu paljon. Olen tosi tyytyväinen myös seuruuseen. Se ei ollut parasta Kiiraa, mutta kontakti pysyi, eikä se ei jumittanut mihinkään häiriöön.

paikalla makaaminen
10
Hieman katseli ympärilleen, mutta muuten oikein hyvä.
seuraaminen
9
Aukesi hieman täyskäännöksessä ja jäi ehkä juoksukohdassa jälkeen.
maahanmeno seuraamisesta
9
Aivan liian hidas maahanmeno.
luoksetulo  
8
Tuplakäsky.
noutoesineen pitäminen
10
Hyvä. Mäyrämälväys on selvästi vähentynyt.
kauko-ohjaus
10
Ehkä omaan makuun hieman hitaat vaihdot.
estehyppy
9
Usean sekunnin latenssi "hyppy" vihjeessä.
kokonaisvaikutus
9
Hyvä Kiira!


Myös Muusa oli mukana, mutta ei tietenkään osallistunut mihinkään, kunhan oli vain ihmettelemässä mätsärimenoa. Koiraohitukset vaativat selvästi vielä töitä, sillä heti kun otin sen autosta, se haukkui aika tavalla liian lähelle tuleville koirille. Tosi kivasti se on kuitenkin jo yleistänyt luopumisvihjeeen näihinkin tilanteisiin ja muutaman minuutin harjoittelun jälkeen se oli jo täysin tottunut koiramäärään. 

Kiiran möllien ajan Muusa oli Erican ja Tiinan riesana mätsärialueelle, mutta ilmeisesti se oli käyttäytynyt ihan hyvin kolmetoistaviikkoiseksi. Ehtivä pieni otus. Kun me Kiiran kanssa liityimme heidän seuraansa, lähti Kiira pyörähtämään kehässä Erican kanssa ja minä jäin harjoittelemaan Muusan kanssa kevarissa rauhoittumista. Rauhoittuminen ei vaikuttaisi olevan mitenkään erityisen vaikeaa Muusalle, mutta onhan se aktiivinen pentu, joten vaatii vähän treeniä, että se malttaa rentoutua tällaisessakin tilanteessa.

Kiira tosiaan kävi mätsäreissäkin. Halusin vähän nähdä miten se jaksaa keskittyä kehäjuttuihin väsyneenä ja sitä kautta hieman arvioida miten vahvoja kehäkäytökset oikeastaan ovatkaan. Vastaus oli, että ilmeisesti tosi vahvoja, koska Kiira toimi kehässä oikein hyvin. Käsittely ja seisominen menivät erinomaisesti. Ravaaminen tosin oli kyllä kuin laiskiaista vetäisi perässään. Laiskiainen sai kuitenkin punaisen nauhan.

Kiiralla on muuten karvanlähtö. Se on ilmoitettu belgierkkariin kuukauden päähän, joten toivotaan, että Kiira säilyttää edes vähän tukkaa sinne. Kiiran täytyisi myös siihen mennessä laihtua. Muusan tulon jälkeen se on alkanut muistuttaa norppakameran norppaa. Ihan vain koska minä olen ruvennut huolimattomaksi. Olen palkannut sitä rasvaisella pentunappulalla, lisännyt lattalla olevien nahkarullien määrää ja unohtanut leipiä tiskipöydälle juostessani ulos pissattamaan pentua.

Muusan tuleminen on sekoittanut siis sekä minun että Kiiran rutiinit ihan täysin. Taidamme molemmat olla vähän stressaantuneita edelleen vaikka Muusa on ollut osa perhettämme yli kuukauden. Muusa muuten tuntuu jo täysin omalta ja se on kuukaudessa oppinut ihan hirvittävästi. En myöskään voisi olla siihen tyytyväisempi. Siinä on juuri tarpeeksi haastetta ja tekemistä olematta kuitenkaan mitenkään erityisen vaikea. 

7. toukokuuta 2016

Belgitapahtuman mätsärit


Tänään kävimme tukemassa Suomen belgianpaimenkoirayhdistystä osallistumalla sen järjestämille belgipäiville. Siellä oli vaikka mitä ohjelmaa, kuten viettitestiä ja juoksukilpailua, mutta tylsänä ilmoitin Kiiran ainoastaan mätsäreihin. Muusakin oli mukana, mutta se on liian nuori osallistuakseen mihinkään, joten se sai keskittyä turisteilemaan. 

Muusa osoittautuikin kyllä todella vaivattomaksi ja helpoksi turistiksi. Aluksi se haukahteli joillekin isoille koirille, mutta nopeasti se tottui hälinään, eikä enää reagoinut sitäkään vähää. Muuten Muusan reissu meni pääasiassa ihmisiä moikaten ja muutamaan tuttuun koiraan tutustuen. Sitten, kun mitään ei tapahtunut, se kömpi nukkumaan kevarin varjoon. 

Kiira kävi pyörähtämässä kehässä tavalliseen tapaan Erican kanssa. Se sai punaisen nauhan, kovasti kehuja tuomarilta ja todella kivan kirjallisen arvostelun. Punaisten kehässä sijoittumista ei siitä huolimatta tullut. Oli kuitenkin kiva yllätys, että kerrankin mätsäreistä sai myös kirjallisen arvostelun, jonne tuomari jaksoi sanellakin enemmän kuin muutaman sanan. 

"Erinomainen kokonaisuus ja liikunta, hieman ahdas takaa, joustava maatavoittava sivuliike, hyvin tasapainoinen ja miellyttävä kokonaisuus, erinomainen tasapainoinen luonne, hyvin esitetty, tyylikäs."

En kylä tiedä onko kukaan koskaan sanonut näin nätisti Kiirasta. Lämmitti mieltä kyllä ihan tosi paljon. Etenkin luonteesta ja esiintymisestä on aina kiva saada palautetta, kun ne ovat jotakin, johon olen itse voinut vaikuttaa. Lomakkeessa oli myös erillisinä arvostelukohtina yleisvaikutelma, rakenne, liikkeet, esittäminen ja yhteistyö. Kiira sai erinomaisen noista kaikista. Näitä raksi ruutuun lomakkeita näkee mätsäreissä aina välillä, mutta koskaan ennen en ole saanut kirjallista arvostelua. Oli kyllä tosi kiva. Kiitokset järjestäjille ja tuomareille!

6. toukokuuta 2016

Toukokuista treeniä


Viime aikoina on nautittu hyvästä säästä, nähty paljon kavereita ja treenattukin pari kertaa. Kuviakin tulee räpsittyä melkein joka päivä, kun säät ovat olleet niin mahtavia. Ja minulla on jonkinsortin pakkomielle ikuistaa pennun jokainen viikko ainakin parilla posetuskuvasessiolla. Muusan paikkaistuminen on hämmästyttävän hyvä 11 viikkoiseksi ihan vain tästä syystä.

Osaa Muusa kuitenkin jotain muutakin. Se on treenannut tällä viikolla uusina juttuina luopumista, rauhoittumista ja häkkiin menemistä. Tätä viimeisintä ihan sen takia, että se on kova huutamaan kentän laidalla, kun teen hommia Kiiran kanssa. Taukokäytöksen opettaminen on siis nyt ykkösprojektina. Molempien koirien ottaminen treeneihin yhtä aikaa saa siis luvan odottaa sitä, että Muusa osaa odottaa vuoroaan hiljaa, koska en halua luottaa siihen, että huutainen sammuu itsekseen. 

Muusaa on kyllä tosi kiva opettaa, sillä se oppii nopeasti, keskittyy hyvin ja kestää toistoja. Vaikka se on vilkas ja toimelias pentu, se ei ole sellainen kaikkialle ehtivä ja kaiken huomaava häslä vaan tekee hommansa totisena, eikä ainakaan vielä tunnu ottavan häiriötä. Vielä ei myöskään ole tullut vastaan sellaista tilannetta, jolloin se ei olisi syönyt tai leikkinyt, joten palkkaamisen kanssa ei ole tarvinnut kauheasti päätä vaivata.

Kiirakin on päässyt treenaamaan. Meillä on tokokokeet tulossa ihan kohta, joten treenien aiheina ovat olleet ne aikaisemmissa kokeissa huonosti menneet liikkeet, eli luoksetulo ja seuraaminen. Ensimmäisen ongelma on perään karkaaminen ja toisen häiriön ottaminen. Luoksetulossa minä aloinkin heti kokeen jälkeen tekemään lyhyempää matkaa. Ensin ihan vain sellaista viittä metriä ja nyt olen edennyt kymmeneen tällä viikolla. Onnistumisprosentti on pysynyt hyvin lähellä sataa. Uskon kyllä, että pääsemme nopeasti taas sinne viiteentoista metriin ja toivon, että tästä muistuttelusta on ollut apua. 

Seuruu sen sijaan aiheuttaa minulle päänvaivaa. Se on mennyt huonosti kokeissa, koska Kiira on ottanut häiriötä ympäristöstä, mutta treeneissä tätä ongelmaa ei ole. Nyt tauon jälkeen on tosin ollut vähän liikaa intoa, ja sen myötä edistämistä, mutta mitään sellaista häiriöihin jumittamista ja kontaktin putoilemista ei ole näkynyt. Olen tehnyt seuruuta eri paikoissa, olen tehnyt seuraamista ihmisryhmässä ja kerran jopa lisäsin seuruuseen juoksentelevia treenikavereita häiriöksi, mutta en vain saa ongelmaa esiin. Sen täytyy siis liittyä jotenkin koetilanteeseen. 


Kiiran kanssa on myös huhtikuussa käyty pari kertaa Jirka Vierimaan valmennuksessa aiheena pääasiassa luoksepäästävyysjutut. Lähestymistreeniä, kosketustreeniä ja vastaehdollistamista. Rupesinkin siellä sitten opettamaan Kiiralle uutta tapaa hakeutua ihmisten lähelle vapaaehtoisesti. Nyt treenaamme ihmisiin nojaamista eli kyljen asettamista ihmisen polvia vasten. Näin saan Kiiran tekemään itse sen ensimmäisen kosketuksen vieraaseen sen sijaan, että ottaisin sen kämmenkohteeseen ja se joutuisi jännittyneenä odottamaan, koska vieras koskettaa sitä.

Tämä ei tarkoita sitä, että en käyttäisi opettamaani käsikohdetta (tätä) enää mihinkään vaan sekin on oikein hyvä työkalu tietynlaisiin tilanteisiin. Olen kuitenkin vähän kallistumassa nyt siihen, että esimerkiksi arjessa yleisesti tuollainen rennompi ja omaehtoinen ihmisen lähelle hakeutuminen on kätevämpi kuin se, että aina ottaisin sen kämmenkohdetemppuun, kun jonkun täytyy voida koskea siihen. Eikä näitä erilaisia työkaluja voi koskaan tämän tyyppisellä koiralla olla liikaa. Onpa ainakin valinannvaraa erilaisissa tilanteissa. 

Videolla on kylkikohdetreeniä Erican kanssa. Erica ei tietenkään ole Kiiralle mitenkään vieras, mutta halusin blogiin havainnollistavan videon, eikä temppu ole vielä edes niin valmis, että se toimisi ventovieraiden kanssa. Tepussa on vielä mukana Erican käden tökkääminenkin. Temppu on siis opetettu käsikohteella houkutellen, eikä sitä kättä ole vielä täysin häivytetty. Tempulla ei myöskään ole vielä nimeä.

30. huhtikuuta 2016

Kaupungilla


Muusan kanssa on tällä viikolla käytä Helsingissä ihmettelemässä kaupungin hälinää. Helsingin keskusta ei Muusan mielestä tosin tainnut erota mitenkään mistään, koska se käppäili siellä kuin kotonaan. En tiedä huomasiko se edes että emme ole metsässä. Se ei jännittänyt oikeastaan mitään ja osasi rauhoittua kahvilaan nukkumaan aivan kuin siellä olisi aina ennenkin käyty päivätorkuilla. Seurana tällä reissulla oli Tiina ja Vinski.

Muusa rakastaa ihmisiä, joten kaikkia ihastelijoita se tervehti enemmän kuin mielellään, eikä minun tarvinnut ollenkaan stressata, että sille jäisi jokin huono kokemus liian uhkaavasti kumartuvista silittelijöistä. Muusa ilahtui kaikista. Itse asiassa meidän täytyy varmaan pikku hiljaa alkaa treenata sitä, että ihan kaikkia ei tervehditä, sillä pari kertaa Muusa livahti ihan omine lupineen tervehtimään jotain ihmistä, kun minä hetken katsoin muualle. Junassa sillä on myös tapana vinkua kanssamatkustajille, kun he eivät huomio sitä - tai kun minä kehtaan estää sitä kiipeämästä lastenvaunuihin. 

Kiiran jälkeen ihmisiin sosiaalisesti ja maailmaan  rohkeasti suhtautuva pentu on ihan luksusta. Varmasti Muusastakin aikuisena löytyy reaktiivisuutta, mutta kun se ei yhdisty yleiseen epäluuloisuuteen, se tuskin tulee olemaan mikään suuri ongelma. Eiköhän meille kehity jotain ihan muita ongelmia. Esimerkiksi jotakin tuohon sen äänenkäyttöön liittyen... Olemme esimerkiksi käyneet viime aikoina sitkeää tahtojen taistelua siitä, että saako minulta huomiota haukkumalla. Minä aloin olla siinä jo voitolla, kunnes Muusa keksi, että se voi hypätä ylös ja tarttua kiinni paitani helmasta, jolloin varmasti älähdän jotakin. Muusa yksi, minä nolla.

Meidän elämä pyörii tosiaan edelleen todella paljon ihan vain Muusan ympärillä. Olen ilmoittanut Kiiran kuitenkin tokokokeisiin parin viikon päähän, joten jos ajattelin mennä sinne, on minun pikku hiljaa palattava kentille treenaamaan. Kiiran kanssa olemme myös Jirka Vierimaan valmennuksessa, ja siellä meidän aiheena on olleet erilaiset luoksepäästävyysharjoitukset, joista toivottavasti saan jossain vaiheessa kirjoitettua tänne.

Kiira ja Muusa ovat muuten jo täysin kavereita. Myös Prinssi on hyväksynyt Muusan osaksi omaa porukkaansa. Se leikkii pennun kanssa kyllä melko kömpelösti, mutta leikkii kuitenkin, joten olen ihan tyytyväinen. Samba taas ei voi sietää pentua ollenkaan, mikä oli kyllä täysin odotettavissa, sillä se ei tykkää kuin ihan muutamasta koirasta. Prinssi on tietenkin sen luottotyyppi, ja Kiirakin on ihan kiva nukkuessaan, mutta muut ovat oikeastaan vain välttämätön paha. Nyt Samballa tosin on juoksut, joten se on hieman tavallista vastaanottavaisemmalla tuulella, mutta eiköhän se juoksujen jälkeen taas palaa normaaliksi kipakaksi itsekseen. Menee varmaan vuosi ennen kuin Samba hyväksyy Muusan kunnolla.

24. huhtikuuta 2016

Ensimmäiset viikot


Minä niin tykkään tästä minun röyhkeästä naskaliapinasta. Se on aika mahtava tapaus. Omaa tahtoa sillä tosin voisi olla hieman vähemmän, sillä Muusa ei todellakaan epäröi käyttää ääntään halutessaan jotakin. Meillä on siis tällä hetkellä aika meluisaa. Juuri tälläkin hetkellä Muusa huutaa Kiiralle saadakseen sen leikkimään.

Tiedättekö niitä kilttejä ja herkkiä pentuja, jotka tyytyvät vähään, uskovat helpolla, eivätkä noin muutenkaan pidä itsestään liikaa meteliä? Muusa ei ole sellainen. Muusa huutaa ja puree ja nauraa päälle. Se on sellainen pentu, joka kävelee päin seinää noin kymmenen kertaa ennen kuin uskoo, että siitä ei ehkä pääse läpi. Tosin toistaiseksi Muusa on tuntunut pääsevän kaikesta läpi. Sillä meni vain pari päivää oppia kiipeämään kompostiverkon pinnoja pitkin kuin hämähäkki. Siitä tulee varmasti ihan samanlainen ovien ja kaappien avaaja kuin Kiirastakin.

Kiira on jo täysin hyväksynyt Muusan, ja nyt kun se on tottunut pentuun, se on itse asiassa todella kärsivällinen sen kanssa. Yhteiset leikitkin menevät oikein hyvin. Koska Muusa on pentueensa ainoa pentu, minä hieman huolin, että oppiiko se kunnolla ymmärtämään koirakieltä, mutta huoli taisi olla aika turha. Ainakaan minä en näe sen kommunikaatiossa mitään erityisiä puutteita. Se vaikuttaa ihan tavanomaiselta pennulta. 

Viime viikolla kävimme myös Ojangossa ensimmäisen kerran. Mitään erikoista emme treenanneet, mutta Muusa pääsi harjoittelemaan kahdella lelulla leikkimistä ja kontaktin pitämistä. Täällä kotona olen tällä viikolla tehnyt pohjia irrottamiseen, luoksetuloon ja kohdetyöskentelyyn. Istumistakin on tehty, kun se on sellainen helppo ensimmäinen liike, jota pennut tuntuvat tarjoavan melkein itsestään. 

Ensimmäiset viikot ovat siis menneet hyvin. Kiira vaikuttaa vielä hieman stressaantuneelta, mutta ymmärtäähän sen, sillä tämä on iso muutos meidän arkeen. Kiiran on siis hieman tavallista reaktiivisempi ulkona ja väsyneempi sisällä. Muuten se on ihan oma itsensä. Minä sen sijaan alan jo pikku hiljaa tottua. Siitä on pitkä aika, kun Kiira on ollut pieni, mutta lähipiirissä on ollut pentuja siihen malliin, että ei tämä nyt ihan vierasta ole. Silti sitä jotenkin aina unohtaa miten vähän pennut oikeasti osaavat tullessaan. 


Minun pitäisi keksiä tälle blogille uusi nimi. Pääni vain lyö ihan tyhjää. En keksi mitään mikä ei kuulostaisi ällöttävän kliseiseltä tai tylsääkin tylsemmältä. Kommenttilaatikkoon saa heittää ehdotuksia!

19. huhtikuuta 2016

Tallinnan Voittaja


Mäyrä kävi Tallinnassa näyttelyssä! Ajattelimme tuossa lopputalvesta Erican kanssa, että olisi kiva käydä jommassa kummassa Viron tittelinäyttelyssä tänä vuonna, kun Make on vielä junioriluokassa. Päädyttiin Tallinnan voittajaan kun kasvattajakin oli menossa sinne. Halusin kovasti lähteä mukaan, mutta koska on vähän tylsää lähteä ilman omaa koiraa, päätin ilmoittaa Kiirankin vaikka sen näyttelytulokset eivät kovin ihmeellisiä ole olleetkaan. Naureskelinkin jo että pitäähän sille yksi ulkomainen H hakea myös. 

Kiira oli todella reipas koko reissun ajan. Koirat ylittivät lahden autossa odottaen ja taisivat pääasiassa nukkua. Ainakin me autokannelle palatessamme löysimme kolme (myös Viena oli mukana) hyvin rauhallista koiraa. Myös ilta ja yö hotellissa menivät oikein hyvin. Kiiralla ei ole mitään ongelmaa yöpyä vieraissa paikoissa niin kauan kuin minä vain olen siellä myös. Belgikehä alkoi vasta seuraavana päivänä yhdeltä, mutta oli kyllä silti kiva, että menimme jo edellisenä päivänä, jotta koirat saivat levätä hyvin. 

Tuomari Ruth Wagnerin arvosteltavaksi oli ilmoitettu kaksikymmentä tervua ja niistä lähes kaikki olivat suomalaisia koiria. Hard Candy's porukan urokset pärjäsivät hyvin. Make voitti luokkansa, sai tittelin ja ylsi vielä paras uros kakkoseksi. Se hävisi ainoastaan Kiiran veljelle Troylle. En silti odottanut paljoakaan Kiiralta, sillä avoimeen luokkaan oli ilmoitettu viisi narttua. Voitte siis varmasti kuvitella äimistykseni, kun Kiira ensin sai erinomaisen ja sitten se vielä kilpailuluokassa viitottiin ensimmäiseksi.

Oikeasti. Kiira jatkoi kolmen muun nartun kanssa PN-kehään, ja ennen kuin ihan ehdin tajutakaan mitä tapahtuu, oli Kiira jo laitettu ykköseksi. Siinä hölmistyneenä katselin kuinka kehäsiihteri antoi Kiiralle SERT:in ja CACIB:in. Kasvattaja hymyili kehästä että Kiiralle tuli nyt sitten titteli. Oikeasti. En huijaa! Tuomari kai sitten tykästyi Kiiran mäyräisään olemukseen. Roppiruusukke meni sentään Troylle, mutta VSP onkin ihan riittävästi meille. Se on enemmän kuin osasin kuvitellakaan.

”4 years old, correct head and expression, correct topline and body, correct coat and color, correct standing, moving a bit loose in shoulder” ERI1 SA VSP SERT CACIB TLNW-16

Olen vieläkin ihan hämilläni siitä että Kiira oikeasti voitti. Olin jo täysin ehtinyt tottua ajatukseen siitä, että se on EH:n ja satunnaisen H:n koira, joka sattumalta voi pärjätä paremminkin, jos kukaan muu ei ole paikalla. Mutta nyt paikalla oli monta hienoa narttua ja tuomari silti piti Kiirasta eniten. Ei näitä Kiirasta tykkääviä tuomareita ihan joka nurkan takana ole, joten olen tosi iloinen, että tällainen sattui juuri meidän ensimmäiselle ulkomaiselle näyttelymatkalle ja saatiin reissusta muistoksi titteli. Mäyrä on Tallinnan Voittaja 2016. Pakko se kai on uskoa.


Tiina tuli Vinskin ja Laikan kanssa hoitamaan Muusaa vuorokaudeksi. Tuhannesti kiitos siitä! Ilmeisesti heillä oli mennyt oikein hyvin, eikä Muusa ollut kuulemma edes huomannut, että en ollut paikalla. Se oli vuorokauden riehunut Vinskin kanssa. Kun palasin sunnuntai-iltana kotiin, näytti Muusa kasvaneen ihan hirveästi, vaikka se ei kyllä mitenkään voi olla mahdollista. Toinen korva tosin on noussut pysyvästi pystyyn!