12. marraskuuta 2015

Ei hyvä


Tänään käytiin pitkästä aikaa kentällä. Viimeiset viikot meillä ovat kuluneet pääasiassa arkijuttujen ja mätsärireissujen parissa. Mätsäreiden ansiosta Kiira on nyt kolmea sinistä nauhaa rikkaampi. Kaksi noista nauhoista toi sille jopa sijoituksen. Joka tapauksessa koska tokoilusta on ollut taukoa, ei minun treenimoodini oikein ollut lähteä käyntiin, kun tänään saavuimme kentälle. Olin jotenkin ihan unessa koko ajan. Kiiralla sen sijaan ei mitään tämän kaltaisia ongelmia ollut. Sillä oli ihan liikaakin energiaa. 

Kuvittelin jotekin voivani treenien aluksi kuvata kaveriden aksatreenejä ja jättää Kiiran tavalliseen tapaan aitaan kiinni odottelemaan. Yleensähän Kiiran taukokäytös on kentällä oikein kelvollista. Se saattaa välillä hieman haukkua minua palaamaan luokseen, etenkin jos kentällä oleva kaveri näyttää tekevän jotain tosi kivaa, mutta se lopettaa sen aika nopeasti, kun vain jättää mokoman huomiotta. Useimmiten se ei hauku ollenkaan vaan makaa vain tavaroiden vieressä odottelemassa vuoroaan.

Tänään oltiin kuitenkin kaukana rauhallisesta makoilusta. Tänään sen tilalla oli rääkymistä ja riehumista, joka johti siihen, että Kiira päätti korjata treenien epäoikeudenmukaisuuden puremalla hihnansa poikki. Sinne se sitten säntäsi mukaan kaverin aksatreeneihin. Ja nauroi mennessään. Harmittaa muuten ihan sikana, koska se oli lempparihihnani. Mutta pitäisihän minun jo tietää, että sammuttaminen on ihan hemmetin huono idea, jos tuon koiran kierrokset ovat tuolla tasolla. Ei ollut ensimmäinen hihna. Samaan kategoriaan kuuluu se kerta tänä kesänä, kun sain jonkun neronleimauksen sitoa koira kevariin kiinni kaverin frisbeetreenien ajaksi... Joo. Ei hyvä. Älkää tehkö niin.


Olen vähän pistänyt merkille, että Kiira turhautuu nykyään helpommin kentän laidalla katsellessaan vauhdikkaita saalisleikkejä ja olen miettinyt voisiko se korreloida sen kanssa, että Kiira itse ei enää saa harrastaa niitä. Palloleikit ovat meillä siis niiden ranteiden takia nykyään ihan minimissä. Välillä parempina jaksoina olen toki heitellyt palloa palkaksi, mutta esimerkiksi tänään se ei olisi tullut kuuloonkaan, sillä se puri ranteitaan vaikka juuri mitään rankkaa ei tehtykään. Syynä ehkä oli se kova jäätynyt hiekkakenttä.

No, kun Kiira sitten lopulta pääsi kentälle omalla vuorollaan, oli sen työskentely kyllä poikkeuksellisen hyvävireistä, mutta ihan käsittämättömän huolimatonta. Se teki paljon virheitä. Siis tosi paljon.  Mikä on sille oikeasti hyvinkin epätyypillistä. Yleensä se suorittaa osaamansa tosi varmasti. Tänään kuitenkin perusasennot olivat vinoja ja koko seuruu yhtä poikittamista. Sen lisäksi se meni maate kosketusalustalle, pudotti kapulan suustaan ja juoksi hypyn ohi. 

Teki Kiira siis paljon tosi hyvinkin. En vain ole tottunut, että virheitä tulee näin paljon, sillä yleensä olen onnistunut suunnittelemaan treenit paremmin. Tänään en kai vain osannut huomioda Kiiran energian määrää. En millään tasolla. Taas tuli hyvä muistutus siitä, että treenit tosiaan pitäisi aina suunnitella etukäteen, eikä vain mennä kentälle ihmettelemään. Ehkä seuraavissa treeneissä olen taas vähän paremmin hereillä.

2 kommenttia:

  1. Teille olisi meidän blogissa Liebster award ja sen tiimoilta haaste! Käyhän kurkkaamassa ja ota osaa mikäli ehdit. :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Jee! Haaste! Voisi pitkästä aikaa taas tehdä. :)

      Poista

Kiitos kommentistasi! Kommenttilaatikkoa saa käyttää keskustelupalstana, yhteydenottolomakkeena ja yleisenä purkautumiskanavana.