30. marraskuuta 2015

Piristystä arkeen


Viikko sitten meillä oli vähän lunta, mutta sen jälkeen sitä ei ole näkynyt. On vain märkää ja pimeää. Minä vaivun tähän vuoden aikaan aina semikoomaan. Treenit ja lenkit lyhenevät, koska ulkona ei huvita olla, kun eihän siellä edes näe eteensä. Ja jos jonain päivänä pääsee valoisaan aikaan ulos, ei se silti kovinkaan kummoista ole, kun hyvin suurella todennäköisyydellä tihkuttaa vettä. Ugh. Että inhoan marraskuuta.

Tokoa on toki tehty arkijuttujen lomassa. Tällä hetkellä tosin on vähän sellainen olo, että me tarvitsisimme taukoa, sillä laji tulee korvista ulos ja minulla on pinna kireällä. Sen lisäksi jokaisessa liikkeessä tuntuu nyt olevan jokin pielessä tällä hetkellä. Mutta ilmotin meidät möllitokoon, ja niissä olisi kiva käydä, joten olen vähän kahden vaiheilla nyt. 

Mutta hieman piristystä meidän elämään on tuonut uusi Treat&Train laite! Tämä vempain syöttää ulos namia kaukosäätimen painalluksella. Pystyn siis palkkaamaan koiraa, kun se on toisessa huoneessa tai kauempana autossa. Tai se oli alkuperäinen tarkoitus. Sitten esittelin laitteen Kiiralle ja Kiira esitteli minulle laatikonavaamistaitojaan. Noihin taitoihin kuuluu raapiminen, pureminen, heitteleminen ja pyöritteleminen. 

Kiiraa ei siis voi jättää ollenkaan valvomatta tämän laitteen kanssa, sillä sen mielestä se on vain erikoinen aktivointilelu, joten se yrittää saada sen sisältä namit samalla tavalla kuin kaikista muistakin aktivointileluista. Tietenkin. Olisihan minun pitänyt arvata. Kun on kysymys ruoasta, ei Kiiraa pidättele mikään. Siksi sammuttaminen ei tule kysymykseenkään. Kiira ei luovuta ennen kuin saa tuon kannen auki vaikka se sitten vaatisi laitteen rikkomista. Kyllähän Kiiran hampaat nyt muovin rikkoo.

Eläin siinä toivossa, että Kiira unohtaa tuon heittelykäytöksen, kun vain otan laitteen ensin valvotusti käyttöön. Olen nyt esimerkiksi käyttänyt laitetta palkansuunnalla leikkimiseen. Helpottaa suuresti takapalkan käyttöä, kun ei tarvitse stressata, että koira karkaa sinne. Toivottavasti kuitenkin jossain vaiheessa saam laitteen siihen käyttöön mihin sen hankinkin.

27. marraskuuta 2015

Haaste


Saatiin haaste! Siitä kiitokset lähtevät tähän suuntaan. 

1. Millä perusteella ja miten olet päätynyt valitsemaan sen rotuisen/rotuisia koiria, joita sinulla nyt on?

Olen varmasti vastannut tähän jossain aikaisemmassa kyselyssä. Lyhyesti halusin aktiivisen paimenen jonka kanssa lähteä tutustumaan koiraharrastuksiin. Minulle oli kuitenkin tärkeää, että koira ei olisi liian aktiivinen, koska en tuolloin vielä tiennyt miten pahasti harrastukset veisivät minut menenssään. Halusin monipuolisen peruspaimenen. 

Kiira on ollut tähän tarkoitukseen kyllä aivan nappiosuma. Sillä ehkä on puutteita kisahermoissa, mutta sen treenaaminen on aina ilo, koska se on ollut helposti motivoitavissa mihin tahansa. Se treenaa mitä tahansa ja aina mielellään. Silti se on perusluonteeltaan todella rauhallinen ja vähään tyytyvä. Se eläisi varmasti ihan onnellisena vähemmälläkin tekemisellä.

2. Mitkä ovat sellaisia koirarotuja, joita et ikinä haluaisi edes harkita itsellesi ja miksi?

Luultavasti en pystyisi ottamaan sellaista koiraa, jonka rakenne on niin liioiteltu, että se tuottaa koiralle kärsimystä. Tiedostan kyllä, että moni näyttelylinjainen belgianpamenkoirakin kärsii joistakin jokseenkin liioitelluista piirteistä, mutta tarkoitan tässä isompia ongelmia kuin suorat kulmaukset ja lyhyt selkä.

3. Onko jokin koiraharrastuslaji (tai kenties jokin, mikä ei liity koiriin), jota haluaisit vielä joskus harrastaa tai joka olisi haaveissa, mutta jota et pysty jostain syystä harrastamaan vaikka haluaisitkin?

Pelastus- ja palveluskoirahommat kiinnostavat. Siellä olisi todella mielenkiintoisia haistelulajeja. Kiiran kanssa niitä on aloiteltu, mutta sen luonne ja terveys ovat jarrutelleen näitä harrastuksia niin paljon, että ne ovat pikku hiljaa jääneet meiltä täysin pois. Ehkä seuraavan koiran kanssa sitten. 

Mitä ei-koiraharrustuksiin tulee niin romaanien lukeminen on jäänyt minulta viime vuosina lähes täysin. Nyt luen ainoastaan akateemisia tekstejä, eikä romaaneille tunnu olevan aikaa, mutta se on harrastus, jota todella kaipaan. Muutenkin kaikki luovuuteen liittyvät harrastukset ovat jääneet täysin taka-alalle. Olen joskus tykännyt piirtää ja kirjoittaa. Kumpaakaan en ole aikoihin edes yrittänyt.

4. Onko omassa rodussasi jotakin, mistä et pidä tai mikä on jopa saanut sinut harkitsemaan rodun vaihtamista?

Belgianpaimenkoirien luonteessa on paljon ongelmia. Erilaiset arkuuteen liittyvät ongelmat ovat kai ne kaikkein tyypillisimmät. Ihan harvinaisia eivät tosin ole vilkkauteen, turhautumiseen tai aggressiivisuuteen liittyvät ongelmatkaan. Minulla on myös viharakkaussuhde belgeille tyypilliseen terävyyteen ja puolustushaluun.

5. Mitkä ovat hyvät sekä huonot puolet koirien omistamisessa?

Hyviin puoliin kuuluu ehdottomasti seura. Minulla olisi kamalan yksinäistä tässä yksiössä ilman Kiiraa. Sen lisäksi koira on kanava harrastuksiin. Enkä laske tähän ainoastaan kaikkia meidän harrastamia lajeja vaan lasken mukaan kaiken sen ajan, jonka käytän koira-aiheisen tiedon lukemiseen ja koira-aiheisissa tapahtumissa käymiseen. Koirat ovat minulle todella kokonaisvaltainen harrastus. Elämäntapa. Tämä harrastus myös tarjoaa minulle mahdollisuuden uuden oppimiseen,  itseni ylittämiseen ja onnistumisen kokemiseen.

Toisaalta tämän harrastuksen luonteeseen kuuluu myös turhautumisen, ärtymyksen, surun ja epäonnistumisen tunteet. Niitä tuskin voi välttää, kun kyseessä on jotain niin rakasta. Koirasta sitä paitsi muodostuu aina enemmän tai vähemmän identiteetinjatkeemme. Varmasti osittain tästä syystä koirapiirit ovatkin niin hirvittävän riitaisia. Tuo riitaisuus on ehdottomasti yksi huonoimmista puolista, ja vaikka itse olen harvoin keskellä näitä riitoja, en yhtään viihdy sellaisessa ilmapiirissä, jossa aina on jotain draamaa jossakin jonkun kanssa.

6. Voisitko kuvitella itsellesi vain ulkotarhassa eläviä koiria ja mitä mieltä olet ''pihakoirien'' pidosta?

En voisi kuvitella itselleni, koska mielestäni puolet koiranpitämisen ilosta on siinä, että se on mukana ja lähellä kaikessa mitä teen. Minulla ei ole mitään pihakoiria vastaan kuitenkaan. Varmasti niillä voi olla oikein pidettynä tarhassa ihan hyvä olla. Painotan kuitenkin, että niiden tosiaan täytyy olla oikein pidetty, sillä turhan usein näkee tarhassa eläviä koiria, joille ei tarjota päivittäin mahdollisuutta päästä tarhasta ulos tai mahdollisuutta ihmisen kanssa seurusteluun.

7. Täytyykö koirasi olla rotukoira vai voisitko ottaa myös sekarotuisen karvakorvan? Miksi?

Ei missään nimessä täydy olla rotukoira. Käytännön syistä (harrastusmahdollisuudet) seuraava koirani tulee kuitenkin melko varmasti olemaan FCI-rekisteröity. Suomessa ei myöskään oikein tunnu olevan varteenotettavaa vaihtoehtoa rotukoiralle.

8. Mikä on paras elokuva(t), jossa on pää- tai sivuroolissa koira?

Balto. Koska nostalgia. Sitä paitsi se on oikeasti aika hyvin tehty ja kauniisti piirretty elokuva. 

9. Mitä muita rotuja olet harkinnut/aiot vielä ottaa?

Muutama toinen paimen pyörii mielessä jatkuvasti. Toinen belgianpaimenkoira olisi oikein kiva, mutta en koe mitään lojaaliutta rotua kohtaan, joten olen täysin valmis ottamaan toisenkin rotuisen koiran, jos vain kiva yhdistelmä sattuu kohdalle. Tällä hetkellä mielessäni on pääasiassa pyörinyt belgianpaimenkoiran serkku hollanninpaimenkoira. Muita miettimiäni paimenia ovat mudi, collie ja bordercollie. 

10. Mikä on mielestäsi sopiva ja toimiva koiralauman koko, onko jokin maximi määrä?

Unelmoin kolmesta koirasta. Sitä suurempi määrä alkaa mielestäni olla yhdelle ihmiselle jo paljon. Tiedän kyllä monia, jotka ovat saaneet suuremmankin lauman toimimaan hyvin, mutta väittäisin sellaisen määrän jo vaativan aikalailla järjestelyä. Ja jos perheessä on useampi ihminen, on isompaa koiramäärääkin helpompi pitää. Yksin itselleni kaupunkiolosuhteisiin en kuitenkaan voisi kuvitella kolmea enempää.
  
Oikeastaan ainoat huolenaiheeni isommassa koiramäärässä ovat yksilöllisen ajan ja tilan riittäminen jokaiselle koiralle. Mutta mikäli kaiken tämän saa jollakin tavalla hoidettua, ihmiset voivat minun puolestani ottaa niin monta koiraa kuin vain ikinä haluavat. Kannattaa tosin kuitenkin pari kertaaa miettiä riittääkö se aika ja tila oikeasti.

11. Mitä/millaista koiranruokaa suosit ja millaista ruokaa tai ruokintatapaa et koskaan antaisi koirillesi?

Meillä syödään sekaisiin nappulaa ja raakaa. Tällä hetkellä nappulana menee Acanan Fit & Light. Sen lisäksi tosiaan syötän erilaisia raakoja lihoja ja pehmeitä lihaisia luita. Kala ja maksa kuuluvat myös lähes jokaiseen viikkoon. Lihaisia luitakaan meillä ei siis syödä joka päivä vaan ehkä pari kertaa viikossa. Nappulat tulevat meillä useimmiten suoraan taskusta, mutta jos en ole saanut aikaiseksi treenata mitään, laitan nappula-annoksen kuppiin lihan sekaan.

Mitä ruokintatapaa en missään nimessä ottaisi käyttöön? Hmm. En varmaan pystyisi syöttämään Kiiraa pelkästään jollain huonolaatuisella markettinappulalla, jonka lihaprosentti on miinuksella. Myöskin jokin puuropohjainen ruokavalio ilman siis kunnollista lihamäärää, kuulostaa minusta hieman erikoiselta. Ei se koira nyt ihan kasvissyöjäkään ole. Tosin en myöskään pystyisi syöttämään perinteistä luupainotteista barffia. Pari vuotta sitten Kiira söi jonkin aikaa sellaista 60/20/20 (luu/liha/kuitu) raakamallia ja siinäkin oli aivan liikaa luuta Kiiran vatsalle. 

24. marraskuuta 2015

Käsittelytreeniä käsikohteella


Kiiran käsikohteella tehty käsittelytreeni edistyy hyvää vauhtia. Olen aloittanut tämän treenin yli puoli vuotta sitten, mutta tehnyt sitä niin vähän, että edistyminen on ollut hidasta. Nyt olemme kuitenkin lyhyessä ajassa päässeet aika pitkälle. Tutut ihmiset saavat tehdä Kiiralle jo vaikka mitä ja pää pysyy silti tiukasti kämmenellä. Tässä alla olevassa videossa Erica nostaa Kiiran takapäätä. Ihan vain häiriötreenin vuoksi.

Tosin videolla näkyy myös, että kohti kävelevä ihminen on vielä aika vaikea. Videon kahdessa ensimmäisessä toistossa Kiiran pää kääntyy hieman sen katsoessa kuka takaviistosta oikein tulee. Sinänsä se ei ole vaarallista, mutta jos rupean nyt luistamaan kriteerissä, lopputuloksena voi olla kaikkea vilkuileva koira. Kohti kävelevien ihmisten kanssa on siis otettava pari askelta taaksepäin ja tehtävä vielä reippaasti lisää treeniä.



Tätä treenataan Kiiralle siis sen takia, että se on jokseenkin ujo ihmisten kanssa. Sillä tosin ei ole oikeastaan koskaan ollut ongelmia käsittelyn kanssa. Kun sen lähipiiriin pääsee muutaman minuutin tutustumisen jälkeen, sen saa vaikka vääntää solmuun. Kaikkialla ei kuitenkaan ole tuota muutamaa minuuttia ja sellaisiin tilanteisiin tämä on oiva työkalu. Tällaisia tilanteita ovat esimerkiksi siruntarkastukset ja kehätarkit. Näyttelyssäkin tämä olisi hyvä, mutta meillä on sinne jo opetettuna eri käytös. Se tosin ei ole ihan niin vahva kuin haluaisin, joten ehkä jossain vaiheessa se käytös korvataan tällä, kunhan vain tämän kanssa vielä vähän edistytään.

Vielä tämä käytös ei nimittäin vieraiden ihmisten kanssa toimi näin hyvin. Olemme siinä vaiheessa, että vieras ihminen pystyy heilumaan Kiiran vieressä ja kumartumaan sen ylle, mutta viimeksi koskeminen aiheutti pään kääntymisen. Meillä kuitenkin on vähän sellainen ongelma, että koska Kiira päästää lähipiiriinsä muutamassa minuutissa, ei vieras pysy vieraana kauaa. Käytännössä pystyn tekemään vain muutaman toiston ventovieraan kanssa, ennen kuin ihminen alkaa olla tähän treeniin jo liian tuttu.

Tykkään muuten ihan sikana siitä miten kovasti Kiria heiluttaa häntäänsä tuolla videolla. Sillä on oikeasti kivaa. Tuo häntä heiluu samalla tavalla myös silloin, kun treenataan vieraiden ihmisten kanssa. Se minun päätavoitteeni onkin alusta asti ollut. Haluan toki työkalun, jonka avulla saan koiran pidettyä paikallaan tarvittaessa, mutta vielä sitäkin enemmän haluan tempun, jonka avulla pystyn muuttamaan jännittävät ihmiskohtaamiset hauskaksi leikiksi.

12. marraskuuta 2015

Ei hyvä


Tänään käytiin pitkästä aikaa kentällä. Viimeiset viikot meillä ovat kuluneet pääasiassa arkijuttujen ja mätsärireissujen parissa. Mätsäreiden ansiosta Kiira on nyt kolmea sinistä nauhaa rikkaampi. Kaksi noista nauhoista toi sille jopa sijoituksen. Joka tapauksessa koska tokoilusta on ollut taukoa, ei minun treenimoodini oikein ollut lähteä käyntiin, kun tänään saavuimme kentälle. Olin jotenkin ihan unessa koko ajan. Kiiralla sen sijaan ei mitään tämän kaltaisia ongelmia ollut. Sillä oli ihan liikaakin energiaa. 

Kuvittelin jotekin voivani treenien aluksi kuvata kaveriden aksatreenejä ja jättää Kiiran tavalliseen tapaan aitaan kiinni odottelemaan. Yleensähän Kiiran taukokäytös on kentällä oikein kelvollista. Se saattaa välillä hieman haukkua minua palaamaan luokseen, etenkin jos kentällä oleva kaveri näyttää tekevän jotain tosi kivaa, mutta se lopettaa sen aika nopeasti, kun vain jättää mokoman huomiotta. Useimmiten se ei hauku ollenkaan vaan makaa vain tavaroiden vieressä odottelemassa vuoroaan.

Tänään oltiin kuitenkin kaukana rauhallisesta makoilusta. Tänään sen tilalla oli rääkymistä ja riehumista, joka johti siihen, että Kiira päätti korjata treenien epäoikeudenmukaisuuden puremalla hihnansa poikki. Sinne se sitten säntäsi mukaan kaverin aksatreeneihin. Ja nauroi mennessään. Harmittaa muuten ihan sikana, koska se oli lempparihihnani. Mutta pitäisihän minun jo tietää, että sammuttaminen on ihan hemmetin huono idea, jos tuon koiran kierrokset ovat tuolla tasolla. Ei ollut ensimmäinen hihna. Samaan kategoriaan kuuluu se kerta tänä kesänä, kun sain jonkun neronleimauksen sitoa koira kevariin kiinni kaverin frisbeetreenien ajaksi... Joo. Ei hyvä. Älkää tehkö niin.


Olen vähän pistänyt merkille, että Kiira turhautuu nykyään helpommin kentän laidalla katsellessaan vauhdikkaita saalisleikkejä ja olen miettinyt voisiko se korreloida sen kanssa, että Kiira itse ei enää saa harrastaa niitä. Palloleikit ovat meillä siis niiden ranteiden takia nykyään ihan minimissä. Välillä parempina jaksoina olen toki heitellyt palloa palkaksi, mutta esimerkiksi tänään se ei olisi tullut kuuloonkaan, sillä se puri ranteitaan vaikka juuri mitään rankkaa ei tehtykään. Syynä ehkä oli se kova jäätynyt hiekkakenttä.

No, kun Kiira sitten lopulta pääsi kentälle omalla vuorollaan, oli sen työskentely kyllä poikkeuksellisen hyvävireistä, mutta ihan käsittämättömän huolimatonta. Se teki paljon virheitä. Siis tosi paljon.  Mikä on sille oikeasti hyvinkin epätyypillistä. Yleensä se suorittaa osaamansa tosi varmasti. Tänään kuitenkin perusasennot olivat vinoja ja koko seuruu yhtä poikittamista. Sen lisäksi se meni maate kosketusalustalle, pudotti kapulan suustaan ja juoksi hypyn ohi. 

Teki Kiira siis paljon tosi hyvinkin. En vain ole tottunut, että virheitä tulee näin paljon, sillä yleensä olen onnistunut suunnittelemaan treenit paremmin. Tänään en kai vain osannut huomioda Kiiran energian määrää. En millään tasolla. Taas tuli hyvä muistutus siitä, että treenit tosiaan pitäisi aina suunnitella etukäteen, eikä vain mennä kentälle ihmettelemään. Ehkä seuraavissa treeneissä olen taas vähän paremmin hereillä.