22. lokakuuta 2015

Nosetusta Ruotsissa


Huhhuh! En olisi kyllä ihan heti uskonut, että lähden tällaiselle seikkailulle, mutta välillä sitä yllättää itsensäkin. Me tosiaan kävimme Kiiran kanssa Ruotsissa Rättvikissä kisaamassa Nose Workissa. Meillä oli Nose Work Finlandin jäsenien kesken joukkue. Matkan tarkoitus oli päästä kokeilemaan kisaamista ja samalla nähdä miten Ruotissa kokeet järjestetään. Laji kun on Ruotsissa paljon pitemmällä.

Matkamme alkoi siis viikko sitten torstaiaamuna kello neljä. Tarkoituksena oli mennä päivälaivalla Turusta Tukholmaan ja ajaa sitten vielä illalla Tukholmasta Rättvikin. Eksyimme kuitenkin Ruotsin puolella monta kertaa, koska navigaattori oli kivikaudelta, joten matka venyi kaksikymmentätuntiseksi. Väsymys oli aikamoinen, kun viimeinkin löysimme perille mökille, mutta onneksi seuraavan päivän ohjelma oli vasta iltapäivästä. 

Tuo iltapäivän ohjelma oli hajutesti. Aivan kuten Suomessakin niin Nose Work kokeisiin saa osallistua Ruotsissa vain hajutestin läpäissyt koira. Olinkin asettanut päätavoitteeksi matkalle sen, että vähintään hajutestistä pitäisi päästä läpi, jotta voisimme osallistua kokeisiin Ruotsissa jatkossakin. Jännitystä oli siis ilmassa, kun hajutestin aika koitti, mutta kyllähän Kiira siitä suoritui aivan loistavasti.

Laatikot olivat kahdessa rivissä. Kiira lähti saman tien haistelemaan oikeaa riviä ja kävi laatikoita läpi hyvin systemaattisesti. Se ilmaisikin oikean laatikon ongelmitta. Paitsi, että se siirsi kuumaa laatikkoa noin puoli metriä, ennen kuin ilmaisi sen. Hajutestissä ei anneta virhepisteitä, mutta kokeessa samasta olisi saattanut tulla -1. Sanon olisi saattanut tulla, koska laji on uusi, ja tuomarit vasta hakevat yhteistä linjaa.



Koska hajutestistä oli tullut hyväksytty tulos, suuntasimme seuraavana aamuna kokeisiin. Herätys oli kuudelta aamulla. Koko kaupunki oli hyytävän sumun peitossa, eikä minulla ei tietenkään ollut talvivaatteita mukana, joten aamu kului melko kylmissä merkeissä. En tiedä vaikuttiko kosteus hajuihin mitenkään, mutta minun hermojani kylmyys kiristi selvästi, eikä jännitys auttanut asiaa yhtään. 

Koe oli jaettu kahden tuomarin välillä siten, että Adam Hübinette tuomaroi ajoneuvo- ja ulkoetsinnän ja Kajsa Björck tuomaroi laatikko- ja sisäetsinnän. Toinen etsintä suoritettaisiin aamupäivästä ja toinen iltapäivästä. Välissä lounas. Tiedossa oli siis pitkä päivä. Onneksi ilma sentään lämpeni auringon noustessa korkeammalle.

Minä ja Kiira aloitimme aamupäivästä ajoneuvoilla ja ulkoetsinnällä. Ajoneuvoetsinnässä oli kolme pakettiautoa rivissä ja kaksi minuuttia aikaa käydä ne kaikki läpi. Se oli meidän ensimmäinen etsintämme ja olimme Kiiran kanssa kyllä melko hermostuneita. Käytännössä siis minä olin jännittynyt ja Kiira paineistui siitä. Ensimmäiset sekunnit menivät täysin maata haistellen ja tuomaria pälyillen. Kiira ei tuntunut ihan tajuavan mitä ollaan tekemässä. Sitten se kuitenkin lähti käyntiin ja alkoi tutkia autoja. Työskentely oli kuitenkin hidasta ja meiltä loppui aika kesken. 0 pistettä.

Siinä kohtaa kaikki jännityskin laukesi. Mahdollisuus koulariin oli menetetty, joten lopuilla pisteillä ei siis enää olisi niinkään väliä, kunhan koiralla vain olisi kivaa. Siirryimmekin siitä sitten ulkoetsintäalueelle paljon rennompina. Ulkoetsinnän piilo oli helpohko, eikä Kiiralla tainnut mennä puoltakaan minuuttia, ennen kuin se paikansi ja ilmaisi hajun. 25 pistettä. Ei virheitä.

Iltapäivän etsintöjä joutui odottamaan pari tuntia, mutta Kiira ehti siinä välissä ottaa nokoset autossa, joten se oli melko hyvässä vireessä. Sekä laatikkoesintä että sisäetsintä järjestettiin sisähallissa, mutta vuoroa odoteltiin ulkona. Onneksi siinä vaiheessa aurinko lämmitti jo todella mukavasti. Kyllähän siinä odotellessa ehti alkaa jo vähän jännittääkin, mutta ei mitään aamuiseen verrattuna, joten Kiirakin pysyi rauhallisena. Se odotti vuoroaan jaloissani makoillen. 

Laatikkoetsinnässä oli kaksikymmentä saman näköistä pahvilaatikkoa sikin sokin. Haju oli piilossa suurinpiirtein keskellä. Aikaa oli kaksi minuuttia. Kiira lähti työskentelemään rauhallisesti ja huolella. Se saapui oikealla laatikolle melko nopeasti ja pysähtyi haistelemaan sitä pitkäksi aikaa. Sitten se kai totesi, että haju on väärä, sillä se vain lähti jatkamaan etsintöjä. Koska hajua ei kuitenkaan löytynyt muualtakaan, palasi se laatikolle ja ilmaisi sen hieman epävarmasti. 25 pistettä. Ei virheitä.

En tiedä miksi se haisi Kiirasta niin omituiselta. Sen käytös kuumalla hajulla oli aika samanlaista kuin treeneissä häiriöhajuilla. Väittäisin siis, että se haisi Kiirasta hieman väärältä, eikä se siksi heti ilmaissut sitä. Hieman jännitin muuten, että laatikkoetsinnässä saattaisi tulla virhepisteitä, koska Kiiralla on ollut vähän tapana yrittää noutaa laatikoita. Ja olihan se siirtänyt hajutestissäkin sitä kuumaa laatikkoa. Ilmaisu oli tällä kertaa kuitenkin oikein siisti.

Sisäetsintä oli rakennettu hallin nurkkaan ja se koostui pääasiassa kahdesta pöydästä tuoleineen. Hyvin tutun näköinen rata siis. Tuollaisia me olemme treenanneet paljon. Haju oli kuitenkin piilotettu aika vaikeaan paikkaan erään hyllyn alle. Se oli vielä ahtaassa nurkassa. Onneksi sattumalta lähetin Kiiran juuri oikeaan suuntaan, joten Kiira sai hajun nenäänsä melkein heti. Jälleen kerran se ei kuitenkaan ollut uskoa nenäänsä vaan jatkoi etsimistä ensin muualta. Sitten se kuitenkin palasi takaisinpäin ja paikansi hajun melko hyvin. Ilmaisu meni noin kaksikymmentä senttiä huti. Tuomari kuitenkin hyväksyi sen. 25 pistettä. Ei virheitä.

Tulokseksi tuli siis 75/100 pistettä ja sijoitukseksi 4/49. Palkintopalleille nousimme sisäetsinnässä kolmanneksi nopeimmalla virheettömällä suorituksella. Joukkueemme puolestaan sijoittui jaetulle neljännelle sijalle kuudesta joukkueesta. Ainoastaan kaksi NW1 diplomia jaettiin näissä kilpailuissa. Ilmeisesti sekä ajoneuvo- että sisäetsintä olivat olleet vaikeita monelle. 


Olen ihan hirvittävän tyytyväinen meihin. En välttämättä tulokseen itsessään, vaikka ei sekään huono ole, vaan siihen, että me mentiin ja uskallettiin. Toki minua jäi harmittamaan, että ajoneuvoetsintä meni mönkään, kun se NW1 jäi vain siitä kiinni. Ajoneuvoetsintä on vielä ollut meidän vahvimpia osa-alueita. Harmituksesta huolimatta olen silti tosi ylpeä meistä. Ei me aina oltaisi tällaista uskallettu lähteä edes yrittämään ja neljänneksi sijoittuminen viidestäkymmenestä koirasta ei ole ollenkaan huono tulos. 

Olen erityisen tyytyväinen Kiiraan. Se teki hienosti vaikka matka oli stressaava ja minä käyttäydyin jännittyneesti. Kyllähän Kiira työskenteli hitaasti Kiiraksi, mutta kuten tuomaritkin kommentoivat, se osaa hommansa hyvin. Omaan silmääni se tosin oli jotenkin epävarma hajujen kohdalla useammin kuin kerran. Itse veikkaisin sen johtuvan siitä, että Ruotsissa hajut vanhenevat melko pitkään. Ne uusitaan Ruotsissa neljän tunnin välein, kun Suomessa säännöissä lukee, että haju uusitaan tunnin välein. Olen siis treenannut Kiiran kanssa korkeintaan tunnin vanhoilla hajuilla. Nyt haju oli kaikissa etsinnöissä yli kolme tuntia vanha koska olimme molemmissa ryhmissä viimeisten joukossa.



Nose Workista on tullut Ruotsissa aivan käsittämättömän suosittu lyhyessä ajassa. Laji saapui Ruotsiin viime vuonna ja se on jo nyt virallistumassa. Toisaalta ei se ole ihmekään, että laji on saavuttanut niin suuren suosion, sillä mitään toista erikoisetsintään liittyvää harrastusta ei ole ennen ollut. Suosioon vaikuttaa varmasti myös se, että Nose Work on yksinkertainen laji, joka on tehty sopimaan kaikille koirille. Reaktiivisille, aroille, vanhoille, vilkkaille, hitaille... Innolla odotan millaiseksi laji lähtee kehittymään Suomessa. 

4. lokakuuta 2015

Belgipuuhia


Erican Viena ja Smaug olivat tuossa hetki sitten hoidossa täällä melkein viikon. Yllättävän mutkattomasti arki sujui kolmen koiran kanssa. Olihan niissä työtä, kun eivät ole omia, enkä aivan tunne niiden kommervenkkejä, mutta molemmat ovat sen verran helppoja koiria arjessa, että oikeastaan mitään isoja ongelmia ei tullut. Kiirakin oli onnellinen kun ympärillä oli lauma samanhenkistä porukkaa.


Erica palasi matkaltaan juuri sopivasti Tuuloksen ryhmänäyttelyyn, joten lauantaina kävimme näyttämässä tyttöjä kehässä pitkästä aikaa, mutta eipä siitä reissusta mitään suuria uutisia ole. Olin ihan toiveikas Kiiran suhteen, koska sillä on kerrankin kiva turkki ja se on hyvässä painossa, eikä kehäkäytöksessä ole ollut suurempaa ongelmaa aikoihin. Kiira ei kuitenkaan ollut lainkaan tuomarin makuun.

”Hieman pitkälinjainen. Tällä hetkellä hieman epätasapainoisen vaikutelman antava narttu. Varsin vahva etuosastaan. Hieman voimakaskalloinen pää. Oikea ryhti. Varsin reilut kulmaukset ja pitkä askelmitta. Joustavuutta toivoisin lisää.” H

Olen kyllä sinänsä ihan tyytyväinen tuohon arvosteluun. Se on Kiiran näköinen. Sillä on enemmän selkää ja kulmia kuin keskiverto näyttelybelgillä. Tosin en tiedä mitä tuolla arvostelussa mainitulla epätasapainoisuudella oikein tarkoitetaan. Ehkä noiden lyhyiden vatsakarvojen takia Kiira näyttää etupainoisemmalta kuin mitä todellisuudessa on? En tiedä.