1. elokuuta 2015

Sterilointi

Torstaina toteutin viimeinkin pitkäaikaisen suunnitelmani ja vein Kiiran steriloitavaksi.  Harmi sinänsä, että taas olemme sairaslomalla, mutta halusin hoitaa tämän pois alta ennen syksyä. Onneksi Kiiran ei tarvitse olla levossa paria viikkoa pitempään ja sitten voimme jo pikku hiljaa alkaa palata normaaliin elämään. 

Syy sterilointiin oli pääasiassa vain oma haluni päästä juoksuista eroon. Ne olivat pelkkä turha stressi meille molemmille. Nyt minun ei enää tarvitse harmitella huonoon aikaan tulevia juoksuja, mitään vahinkoa ei ikinä voi päästä käymään ja kohtutulehduksen riski on täysin poistettu. 

Kiiralla sinänsä on aina ollut tasainen kahdeksan kuukauden kiimakierto ilman valeraskauksia, joten sen puolesta syytä steriloinnille ei ollut, mutta hormonit aiheuttivat kyllä selkeän luonnemuutoksen juoksujen ajaksi. Kiirasta tuli aina todella kärttyinen noin kuukautta ennen juoksuja. Koska Kiira on muutenkin niin reaktiivinen, olen ihan tyytyväinen, että yksi lisäpuhinoita aiheuttava tekijä on nyt poistettu. 

Noin muuten on tietenkin mahdotonta sanoa millaiseksi Kiiran luonne nyt kehittyy. Ihmisillä on aika vaihtelevia kokemuksia narttukoiran steriloimisesta. Sitten on tietenkin huoli virtsankarkailusta ja painonnoususta. Näistä jälkimmäinen on ehkä suurin huoleni, sillä Kiiran painonhallinta on ennen sterilaatiotakin ollut vaikeaa. Nivelrikkoepäilyn takia paino olisi vielä todella tärkeää pitää alhaalla. 

Itse leikkaus meni oikein hyvin ja toipuminen on lähtenyt käyntiin kivasti. Ensimmäinen ilta oli tosin aika kivulias. Onneksi Kiira kuitenkin oli niin tokkurassa, että se nukkui hyvin, eikä juurikaan ehtinyt itkeskellä. Ulos en kuitenkaan sitä saanut. Seuraavana aamuna Kiira kuitenkin kävi pissalla ja ruokakin maistui. Kauluriinkin Kiira on parissa päivässä tottunut. Tikit sulavat itsestään, joten niitä ei tarvitse käydä poistamassa, mutta koska Kiira täytyy rokottaa tässä kuussa, tulee haavakin tarkistettua ensi viikolla.  

Vaikka vaaka kallistuukin selvästi steriloinnin hyötyjen puolelle, ei päätös ollut ihan yksinkertainen. Leikkaus on kuitenkin iso ja toipuminen kivuliasta. Hieman minua myös huolettaa millaiseksi koiran käytös voi muuttua. Siksi jahkailinkin asian kanssa pitkään. Toistaiseksi olen kuitenkin tyytyväinen valintaani. Pidetään peukkuja että mitään ikäviä sivuvaikutuksia ei tule. 

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti

Kiitos kommentistasi! Kommenttilaatikkoa saa käyttää keskustelupalstana, yhteydenottolomakkeena ja yleisenä purkautumiskanavana.