1. elokuuta 2015

Sininen tokokiki

Keskiviikko oli vauhdikas päivä ja se alkoi heti aamupäivästä. Kymmeneltä kahvimukit kourassa suuntasimme treenikentälle tokoilemaan. Seurassamme oli tavalliseen tapaan Viena ja Smaug ja Laika ja Vinski. Olimme Kiiran kanssa taas juuri edellisenä päivänä tulleet mökiltä, joten ihan täydessä terässä kumpikaan meistä ei ollut, mutta etenkin Kiira tsemppasi treenit läpi hienosti. 


Kiira treenasi pääasiassa seuruuta. Nyt siinä on kahdenlaista ongelmaa. Ensinäkin olen nyt hosunut käännösten ja vauhdin treenaamisessa. Kiira osaa hitaassa vauhdissa kääntyä hyvin, mutta kun nopeutan askeliani, se ei enää pysy perässä. Meillä molemmilla on siis vähän tekniikka hakusessa vielä. Toinen ongelma on se, että kun en enää Kiiran ranteiden takia voi käyttää pallopalkkaa, koiran vire seuruussa laskee selvästi. Vielä en ole keksinyt mitään hyvää vaihtoehtoista palkkaa. 

Toinen treenin aihe oli paikkis. Kiira pysyy kyllä hyvin parikin minuuttia, mutta etäisyys on enää murto-osa siitä mitä se joskus oli. Jos menen liian kauas, Kiira lähtee perään. Yritin sitä treenata, mutta nostin kriteereitä liian nopeasti, joten sain vain sarjan epäonnistumisia. Nyt on pakko vain alkaa suunnitella huolellisemmin etäisyystreeni, ja oikeasti lisätä etäisyyttä metri metriltä, eikä hosua heti koko kentän mittaa.

Alokasluokkaan kuuluva kapulanpitäminen sen sijaan sujuu hyvin. Se on parantunut kesän mittaan vaikka en sitä olekaan ihan hirveästi treenannut. Olen kuitenkin treenannut kaikenmaailman kukkien pitelemistä ja samasta käytöksestähän siinä on kysymys. Vielä voisi treenata tiukempaa otetta kapulasta. Ihan vain varmuuden vuoksi. Pelkäsin koko ajan, että se pudottaa tuon kapulan maahan, kun pitelee sitä niin kevyesti.


Treenien jälkeen kävimme kaupoilla ja kahvilla. Ja sitten loppupäivä menikin Pekingesikerhon mätsäreissä. Kiira sai sinisen nauhan ja sijoittu sinisten kehässä kolmanneksi. Jee! SIN3! Minun kaunis tyttöni! Kiira harvoin menestyy mätsäreissä, koska onhan se aika vaatimattoman näköinen peruskoira, mutta esiintymistä arvostavilla tuomareilla se välillä pärjää. Kiira osaa seistä ja ravata. 

Kiira

Päivän päätteeksi menimme vielä porukalla iltauinnille. Siitä olikin sitten hyvä tulla kotiin nukkumaan ja valmistautumaan seuraavaan päivään. Kiiralla nimittäin oli torstaille varattu sterilointiaika. Tällaisen päivän jälkeen onkin hyvä vetäytyä lepäilemään pariksi viikoksi. 

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti

Kiitos kommentistasi! Kommenttilaatikkoa saa käyttää keskustelupalstana, yhteydenottolomakkeena ja yleisenä purkautumiskanavana.