31. elokuuta 2015

Tokstokstoks


Kiiran kanssa on treenattua tokoa viime aikoina. Paljon. Niin paljon että nyt olen jo vähän ähkyssä. Toivottavasti tämä pienoinen kyllästyminen nyt menee ohi, sillä olin suunnitellut käyväni mölleissä viikonloppuna tekemässä ainakin pari liikettä. Ihan varmaa ei ole, että pääsen paikalle, mutta möllit tulisivat kyllä tarpeeseen. Kisamaisia treenejä on yksinään niin vaikea järjestää. 

Olen nyt alkanut ketjutella liikkeitä yhteen. Se menee yllättävän kivuttomasti - kaksi tai kolme liikettä peräkkäin sujuu ongelmitta. Kiira on onneksi sitkeä koira ja jaksaa painaa hommia palkattakin. Vielä en ole yrittänytkään tehdä koko suoritusta palkatta, koska monissa liikkeissä on vielä sen verran hiomista, että ne eivät kestä ketjussa.

Treenattavat asiat meillä ovat seuruun käännökset, paikkiksen etäisyys, kaukojen ennakointi ja kapulan pitäminen. Nämä ovat aika pieniä juttuja ja vaativat vain pientä hiomista. Sen sijaan kehätarkkitreeni ja liikkuriin siedättäminen ovat edelleen täysin kesken. Myös vireongelma meillä on vähän palannut nyt kun en enää palkkaa pallolla.

Vaihtelun vuoksi Kiira on myös opetellut merkin kiertämistä ja ruutuun menemistä. Ensimmäinen sujuu hyvin, jälkimmäistä olen tehnyt vain pari kertaa. Merkki kierretään edelleen hitaasti löntystellen, mutta Kiira irtoaa sinne pitkältä, joten olen ihan tyytyväinen näihin alkeisiin. Ruutua taas lähdin opettamaan ensin sheippaamalla, mutta taidan nyt siirtyä kosketusalustaan, sillä sheippaamalla sain vain ruutunauhaa kohteena käyttävän koiran. Totesin että taidan päästä alustaa käyttämällä helpommalla.

24. elokuuta 2015

Lammaskoulutusta

Bää! Eilen vietin ihanan päivän pehmeän villan ja keltaisten silmien keskellä. Olin koirakoulu Vision järjestämässä lammaskoulutustilaisuudessa, jossa tarkoituksena oli harjoitella siedättämisen periaatteita lampailla ja kokeilla lammaskoulutusta ihan muutenkin. Ehdollistimme sorkkien koskettelua ruokaan, opetimme lampaita laittamaan päätään riimun läpi ja lopuksi pääsimme harjoittelemaan kohdetyöskentelyä. 

Viime kuussa kävin kouluttamassa kanoja ja nyt kävin kouluttamassa lampaita. En ole perustamassa maatilaa (vaikka se kyllä on yksi ikuisia lapsuudenhaaveitani) mutta eri eläinten kouluttaminen on avartavaa. Lampaisiin en olekaan koskaan aikaisemmin tutustunut muuten kuin ihailemalla niitä aidan takaa. Yllätyinkin hieman siitä miten sosiaalisia rapsuttelukavereita ne olivat.


Asiasta toiseen... ostin pari päivää sitten Helena Telkänrannan uuden kirjan Millaista on olla eläin? ja se on osoittautunut erinomaiseksi. Vielä en ole saanut luettua sitä loppuun, mutta pari ensimmäistä lukua on kahlattu läpi, joten olen saanut kohtalaisen hyvän kuvan kirjasta. Se on kivasti kirjoitettu esitys uusimmista koiratutkimuksista. Kiira suosittelee!

11. elokuuta 2015

Ruokintamietteitä


Viime päivinä ajatukseni ovat olleet Kiiran ruokinnassa. Näin steriloinnin jälkeen jotain muutosta ruokavalioon on oletettavasti tehtävä jotta paino ei lähde nousemaan Yksi eläinlääkäri on arvioinut Kiiran ihannepainoksi 24,5 kiloa ja toinen 23,5 kiloa. Totuus on siis varmasti jossain tässä välissä. Lihaskunnosta riippuen. Viikko sitten vaaka näytti Kiiralle 24,1 kiloa.

Ihan helppoa ei muuten ole ollut lähteä miettimään kuinka ruokinnasta saisi kevyempää. Annoskoon pienentäminen on toki aina vaihtoehto, mutta se on jo nyt niin minimaalisen oloinen, että pahaa tekee pienentää lisää. Siksi näin alkuun kokeilen vain saada ruoasta kevyempää syöttämällä kevyempää (korkea proteiiniprosentti, matala rasvaprosentti) nappulaa. Pienennän annosta sitten, jos näyttää siltä, että koira lihoo.
 
Kiira on siis ollut minulla jo pitkään sekaruokinnalla, josta 80 % on lihaa, kalaa, rustoja, luita tai sisäelimiä ja 20 % nappulaa. Tämä ensinäkin siksi, että nappula on niin helppo treenatessa ja toiseksi siksi, että Kiiran vatsa toimii paremmin, kun se saa hieman kuitua. Tähän asti olen tosin syöttänyt nappulana vähän mitä sattuu. Nyt ostin pussin Acanan Fit & Light nappulaa kokeiluksi ja toistaiseksi se näyttäisi maistuvan Kiiralle erinomaisesti.

Olen myös metsästänyt Kiiralle ranteita tukevia ravintolisiä. Nyt minulla on käytössä Doilsin Omega-3 kalaöljy (EPA, DHA, ETA) ja Eclipsen glukosamiinijauhe (glukosamiini, inuliini, hyaluronihappo). Jälkimmäiseen en ole erityisen tyytyväinen. Kun tämä glukosamiinipurkki loppuu, ostan seuraavaksi sellaista jauhetta, jossa on myös mukana MSM ja kondroiittisulfaatti, eikä mitään ihmeellistä suolistoa auttavaa inuliinia.

Muuten Kiiran kanssa palataan pikku hiljaa normaaliin arkeen. Leikkauksesta on tänään kaksitoista päivää ja Kiira on toipunut erinomaisesti. Haava on umpeutunut kivasti, eikä Kiira ole siitä juurikaan kiinnostunut, joten kauluriakaan ei enää tarvita. Ei se kauluri kyllä Kiiraa kamalasti vaivannut. Se oli sen mielestä vain hieman erikoinen kaulapanta. 

1. elokuuta 2015

Sterilointi

Torstaina toteutin viimeinkin pitkäaikaisen suunnitelmani ja vein Kiiran steriloitavaksi.  Harmi sinänsä, että taas olemme sairaslomalla, mutta halusin hoitaa tämän pois alta ennen syksyä. Onneksi Kiiran ei tarvitse olla levossa paria viikkoa pitempään ja sitten voimme jo pikku hiljaa alkaa palata normaaliin elämään. 

Syy sterilointiin oli pääasiassa vain oma haluni päästä juoksuista eroon. Ne olivat pelkkä turha stressi meille molemmille. Nyt minun ei enää tarvitse harmitella huonoon aikaan tulevia juoksuja, mitään vahinkoa ei ikinä voi päästä käymään ja kohtutulehduksen riski on täysin poistettu. 

Kiiralla sinänsä on aina ollut tasainen kahdeksan kuukauden kiimakierto ilman valeraskauksia, joten sen puolesta syytä steriloinnille ei ollut, mutta hormonit aiheuttivat kyllä selkeän luonnemuutoksen juoksujen ajaksi. Kiirasta tuli aina todella kärttyinen noin kuukautta ennen juoksuja. Koska Kiira on muutenkin niin reaktiivinen, olen ihan tyytyväinen, että yksi lisäpuhinoita aiheuttava tekijä on nyt poistettu. 

Noin muuten on tietenkin mahdotonta sanoa millaiseksi Kiiran luonne nyt kehittyy. Ihmisillä on aika vaihtelevia kokemuksia narttukoiran steriloimisesta. Sitten on tietenkin huoli virtsankarkailusta ja painonnoususta. Näistä jälkimmäinen on ehkä suurin huoleni, sillä Kiiran painonhallinta on ennen sterilaatiotakin ollut vaikeaa. Nivelrikkoepäilyn takia paino olisi vielä todella tärkeää pitää alhaalla. 

Itse leikkaus meni oikein hyvin ja toipuminen on lähtenyt käyntiin kivasti. Ensimmäinen ilta oli tosin aika kivulias. Onneksi Kiira kuitenkin oli niin tokkurassa, että se nukkui hyvin, eikä juurikaan ehtinyt itkeskellä. Ulos en kuitenkaan sitä saanut. Seuraavana aamuna Kiira kuitenkin kävi pissalla ja ruokakin maistui. Kauluriinkin Kiira on parissa päivässä tottunut. Tikit sulavat itsestään, joten niitä ei tarvitse käydä poistamassa, mutta koska Kiira täytyy rokottaa tässä kuussa, tulee haavakin tarkistettua ensi viikolla.  

Vaikka vaaka kallistuukin selvästi steriloinnin hyötyjen puolelle, ei päätös ollut ihan yksinkertainen. Leikkaus on kuitenkin iso ja toipuminen kivuliasta. Hieman minua myös huolettaa millaiseksi koiran käytös voi muuttua. Siksi jahkailinkin asian kanssa pitkään. Toistaiseksi olen kuitenkin tyytyväinen valintaani. Pidetään peukkuja että mitään ikäviä sivuvaikutuksia ei tule. 

Sininen tokokiki

Keskiviikko oli vauhdikas päivä ja se alkoi heti aamupäivästä. Kymmeneltä kahvimukit kourassa suuntasimme treenikentälle tokoilemaan. Seurassamme oli tavalliseen tapaan Viena ja Smaug ja Laika ja Vinski. Olimme Kiiran kanssa taas juuri edellisenä päivänä tulleet mökiltä, joten ihan täydessä terässä kumpikaan meistä ei ollut, mutta etenkin Kiira tsemppasi treenit läpi hienosti. 


Kiira treenasi pääasiassa seuruuta. Nyt siinä on kahdenlaista ongelmaa. Ensinäkin olen nyt hosunut käännösten ja vauhdin treenaamisessa. Kiira osaa hitaassa vauhdissa kääntyä hyvin, mutta kun nopeutan askeliani, se ei enää pysy perässä. Meillä molemmilla on siis vähän tekniikka hakusessa vielä. Toinen ongelma on se, että kun en enää Kiiran ranteiden takia voi käyttää pallopalkkaa, koiran vire seuruussa laskee selvästi. Vielä en ole keksinyt mitään hyvää vaihtoehtoista palkkaa. 

Toinen treenin aihe oli paikkis. Kiira pysyy kyllä hyvin parikin minuuttia, mutta etäisyys on enää murto-osa siitä mitä se joskus oli. Jos menen liian kauas, Kiira lähtee perään. Yritin sitä treenata, mutta nostin kriteereitä liian nopeasti, joten sain vain sarjan epäonnistumisia. Nyt on pakko vain alkaa suunnitella huolellisemmin etäisyystreeni, ja oikeasti lisätä etäisyyttä metri metriltä, eikä hosua heti koko kentän mittaa.

Alokasluokkaan kuuluva kapulanpitäminen sen sijaan sujuu hyvin. Se on parantunut kesän mittaan vaikka en sitä olekaan ihan hirveästi treenannut. Olen kuitenkin treenannut kaikenmaailman kukkien pitelemistä ja samasta käytöksestähän siinä on kysymys. Vielä voisi treenata tiukempaa otetta kapulasta. Ihan vain varmuuden vuoksi. Pelkäsin koko ajan, että se pudottaa tuon kapulan maahan, kun pitelee sitä niin kevyesti.


Treenien jälkeen kävimme kaupoilla ja kahvilla. Ja sitten loppupäivä menikin Pekingesikerhon mätsäreissä. Kiira sai sinisen nauhan ja sijoittu sinisten kehässä kolmanneksi. Jee! SIN3! Minun kaunis tyttöni! Kiira harvoin menestyy mätsäreissä, koska onhan se aika vaatimattoman näköinen peruskoira, mutta esiintymistä arvostavilla tuomareilla se välillä pärjää. Kiira osaa seistä ja ravata. 

Kiira

Päivän päätteeksi menimme vielä porukalla iltauinnille. Siitä olikin sitten hyvä tulla kotiin nukkumaan ja valmistautumaan seuraavaan päivään. Kiiralla nimittäin oli torstaille varattu sterilointiaika. Tällaisen päivän jälkeen onkin hyvä vetäytyä lepäilemään pariksi viikoksi.