25. heinäkuuta 2015

Sampsoniitti hommissa


Minun Nose Work intoni on levinnyt Kiirasta kiharoihin. Prinssi ja Samba ovatkin osoittautuneet oikein eteviksi hajukoiriksi. Etenkin Samba on yllättänyt meidät kaikki. Sen keskittymiskyky on yleensä ihan olematon ja sen motivoiminen on todella vaikeaa, mutta tämä jostain syystä on lähtenyt sujumaan ongelmitta. Samba onkin osoittaunut olevansa paljon Kiiraakin nopeaoppisempi. Muutamassa kuukaudessa se on melkein Kiiran tasolla etsinnöissä.

Samba tajusi purkkiradan hetkessä ja etsinnän lähtivät sen jälkeen sujumaan kuin luonnostaan. Aluksi sillä oli hieman ongelmia keston kanssa. Se ei jaksanut keskittyä tekemiseen kuin muutaman sekunnin. Jos hajua ei löytynyt, se tuli luokseni haukkumaan. Kyllä se edelleen tekee tätä silloin tällöin, mutta paljon harvemmin nykyään, kun vain muistan vaikeuttaa piiloja maltillisesti.

Palkkaaminen aiheuttaa myös hieman harmaita hiuksia minulle. Sambasta ei oikein koskaan tiedä suostuuko se syömään palkkanamiaan tai innostuuko se leikkimään. Se saattaa syödä namin kahdella ensimmäisellä toistolla, mutta kolmannella toistolla se ei yhtäkkiä haluakaan ruokaa. Joskus on monta toistoa peräkkäin niin, että en saan Samia palkattua oikein millään. Silti se edistyy koko ajan, eikä into tekemiseen ole vähentynyt. Lepertely on ainoa palkka, josta Samba ilahtuu joka kerta - se vain tuntuu jotenkin niin vähäiseltä. Voiko se tosiaan työskennellä pelkkien kehujen ja huomion eteen?

Samban ilmaisussa on myös vielä treenattavaa. Videolla näkyy, että kehuin Sambaa liian nopeasti, eikä se ihan malttanutkaan istua. Pyysin sitä sitten vielä istumaan ennen kuin lähdin tulemaan kohti. Aika paljon Samba tekee tuota, että se istuu minua kohti ja kauaksi hajunlähteestä, enkä minä siis oikein tiedä mitä se ilmaisee. Kerran se jopa hajun löydettyään käveli suoraan eteeni istumaan. 

18. heinäkuuta 2015

Nose Work hajutesti

Heti maalta palattuamme Kiiralla olikin sitten edessä Nose Workin hajutesti. Se on Nose Workin esikoe. Ennen kuin koirakko saa osallistua kokeisiin, on sen suoritettava luokkaan kuuluva hajutesti. Ensimmäisen luokan hajutestissä etsitään eukalyptusta kahdestatoista riviin laitetusta laatikosta. Tällä varmistetaan että kisaavat koirat todella tunnistavat etsittävän hajun. Kyseessä oli tosiaan Suomen toinen virallinen (eli Nose Work Finland ry kirjaa tulokset ylös) hajutesti. 

Kun Kiiran kanssa menimme koepaikalle, huomasin heti, että se on mökkireissusta edelleen väsynyt. Ilta oli sitä paitsi vielä kuuma. Onneksi vuoroa ei tarvinnut odottaa ihan hirveän kauan ja Kiira työskenteli väsymyksestään huolimatta ihan kivasti. Vähän poissaoleva se kuitenkin oli.  Ihan kuin ei olisi heti tajunnut mitä ollaan tekemässä. Joka tapauksessa Kiira löysi ja ilmaisi hajun, joten meillä on nyt hyväksytysti suoritettu hajutesti ja oikeus osallistua ensimmäisen luokan kokeisiin. 

Heti hajutestin perään järjestettin ajoneuvoetsintämöllit. Ne menivät Kiiran osalta todella hyvin ja sain niistä paljon irti. Kiira on siinä vaiheessa koulutusta, että nimenomaan kisamaisia treenejä tarvitaan nyt. Etsintäalueelle lähetyksessä oli vähän sekoilua, kun Kiira kuvitteli, että sen täytyy mennä tervehtimään lähellä seisovaa avustajaa. Pienen hässäkän jälkeen Kiira lähti kuitenkin sattumalta oikeaan suuntaan ja nappasi hajun ilmasta hyvinkin nopeasti. Se ilmaisi eukalyptuksen 23 sekunnissa. Aika ylsi voittoon! Hieno Kiira!

Tuomarilta tuli vinkkiä, että hihnan käyttöä pitää treenata lisää. En olekaan treenannut hihnassa etsimistä ikuisuuteen. Sen lisäksi Kiiran ilmaisua pitäisi saada tarkemmaksi. Nyt se ilmaisi renkaan vaikka haju oli lokasuojassa. Ilmaisu laskettiin kuitenkin, koska se ilmaisi renkaasti sen kohdan, joka oli lähellä lokasuojaa. Ilmaisu oli siis kymmenisen senttiä huti. Joskus treeneissä ilmaisu on kuitenkin ollut puolimetriäkin pielessä, joten tähän on nyt todella puututtava, ennen kuin ongelma lähtee ihan käsistä. 

Kiira palkintopehmonsa kanssa

17. heinäkuuta 2015

Mummolakuvia


Olimme isovanhempieni kesämökillä Parkanossa pari pävää alkuviikosta. Lapsuuteni mummola. Olin siellä kakarana joka kesä ja pakasta on muodostunut minulle siten todella tärkeä. Kiirakin rakastaa mökkeilyä, koska koko perhe on koolla, on paljon tilaa juosta ja uusia paikkoja tutkittavana. Tämän reissun lempparipuuhia oli eri puolelle tilaa levittäytyneiden ihmisten välillä juokseminen ja serkuilta mökille jääneellä köysilelulla leikkiminen. Ei muuta asiaa. Katsokaa kuvia.

12. heinäkuuta 2015

Sisko, veli ja äiti

Äiti Flammeus Candy Mix ja tytär Hard Candy's Blue Heaven


Sisko Hard Candy's Blue Heaven, veli Hard Candy's Break Trough ja äiti Flammeus Candy Mix

11. heinäkuuta 2015

Vauhdissa taas

Smaug, Kiira, Viena, Harmi, Barbi, Pinkki ja Juttu


Kiiran kolme viikkoa lepoa tuli täyteen viime viikolla, ja ohjeiden mukaan liikunta pitäisi aloittaa varovasti, joten sitä olemme nyt hieman yrittäneet. Kanakurssin jälkeen olemme vain lenkkeilleet rauhallisesti metsässä ja leikkineet hieman kiharoidden kanssa. Kiira on kyllä edelleen jotenkin ihan täynnä patoutunutta energiaa. Kaikkein haastavinta on ollut treeneissä, sillä Kiira ei yhtään malta olla tauolla. Esimerkiksi eilen, kun kävimme treenaamassa belgikavereiden kanssa, se ei rauhoittunut ollenkaan. Belgikavereiden blogit tässä ja tässä.

Muuten arkeen kuuluu edelleen ihan tavallista. Tänään kävimme pitkästä aikaa mätsäreissä, koska ajattelin ilmoittaa Kiiran syksyksi näyttelyyn tai pariin, joten halusin nähdä missä kunnossa Kiiran kehäkäytös on. Hyvässähän se. Vähän tuomari oli jännittävä, mutta muuten tutun handlerin kanssa kehäkettuilu oli yhtä hännänheilutusta, joten olen oikein tyytyväinen. Tuomarin ujostelukin oli selvästi vain tottumattomuutta pitkän ajan jälkeen.

Pari viikkoa sitten meillä oliElsa päivähoidossa. Se oli hauskaa vaihtelua. Samalla huomasin kuinka kovasti kaipaankaan itselleni jo toista koiraa. Kiiran ja Esmen kanssa on vain ihan liian hiljaista. Kovaan pentukuumeeseeni ei auta ollenkaan se, että lähipiiri on niitä täynnä. Erilaisai ihania pieniä naskalihampaita. Äää! Sitä paitsi Kiira on selvästi onnellisempi, kun sillä on koirakaveri, johon tukeutua vaikeissa tilanteissa. Kiira on rohkeampi aina silloin kun kiharat ovat minulla hoidossa. Olisi siis oikeasti jo korkea aika toiseen koiraan. Ehkä minä vielä...


Unohdin muuten mainita edellisessä postauksessa, että Kiiralta tosiaan kuvattiin ranteiden lisäksi olat, kyynärät ja lonkat. Niistä ei löytynyt mitään ihmeellistä. Ortopedi myös lausui perustarkin ohessa polvet normaaleiksi. Verikokeetkin otettiin ennen kipulääkekuurille ryhtymistä eikä niistä löytynyt mitään ihmeellisyyksiä. Myös kilprauhasarvot olivat normaalit.

Myös Prinssi on käynyt eläinlääkärissä. Sillä on nyt kuukauden päivät ollut ongelmia sukuelintensä kanssa. Siitin ei palaudu esinahan alle normaalisti. Sitä lähdettiin eläinlääkäriin tutkimaan, mutta kauheasti emme kyllä viisastuneet. Jostain syystä penis on kai jotenkin ärtynyt, eikä siksi palaudu normaalisti, joten kokeilemme nyt pari viikkoa palauttaa sitä esinahan alle liukuvoiteella. Jos tilanne ei siitä rauhoitu niin sitten ei auta kuin lähteä lisätutkimuksiin.

Samalla reissulla kuunneltiin Prinssin sydän. Vuosi sitten havaittu sivuääni oli sen verran selkeä, että eläinlääkäri kehotti varmuuden vuoksi ultraamaan sydämen. Sen me sitten teimme, ja onneksi teimme, sillä saimme aivan loistavia uutisia. Sydän on täysin normaali. Ilmeisesti lievistä sivuäänistä melko moni on tällaisia ns. fysiologisia sivuääniä eli eivät johdu mistään sairaudesta vaan sydämen rakenteesta. Tai jotain. Joka tapauskessa Prinssi on terve ja se on tärkeintä.


Jos joku ei vielä ole huomannut, niin meillä tosiaann on instagramtili. Sinne minä päivittelen kännyräpsyjä ja pikakuulumisia. Kannattaa seurata jos tykkää instagramfiltereistä ja Kiiran naamasta.

9. heinäkuuta 2015

Kanakurssilla


Viime viikonloppu meni Kangasalalla Erican kanssa, kun osallistuimme yhdessä Joy of Learningin kanakurssilla. Kanakurssi on ollut unelmalistallani aina siitä asti, kun Prinssi tuli elämääni ja aloin lukea naksutinkoulutuksesta, joten odotukseni tälle viikonlopulle olivat melko korkealle. Enkä muuten pettynyt! Kaikki ovat aina sanoneet, että kanojen kouluttaminen on todella opettavaista, mutta vasta nyt tajuan miten opettavaista se onkaan. 

Kanan kouluttaminen ei perusperiaatteiltaan eroa mitenkään muiden eläinten kouluttamisesta, mutta koska se on todella nopea ja todella tarkka, on se loistava harjoituskappale. Itse koulutin kahdelle omalle kanalleni väri- ja muotoerottelua. Toisen kanan piti erottaa sininen lappu kolmen lapun joukosta ja toisen kanan piti erottaa pyöreä lappu kahden muun muotoisen joukosta. 

Hämmästelin koko viikonlopun sitä miten nopeasti kanat oppivat. En voinut olla vertailematta koirien hajuerottelun ja kanojen värierottelon välillä. Kaikki ryhmän kanat oppivat erottelemaan sinisen värin muiden värien joukosta yhdessä päivässä. En ole tainnut vielä koskaan opettaa yhtäkään koiraa erottelemaan hajuja sillä nopeudella. Toki kanojen oppimishistorialla on tekemistä asian kanssa. Ne olivat selvästi erotelleet lappuja toisistaan ennenkin. Silti niiden oppimisnopeus oli ihan käsittämätön.


Kanoja koulutimme lauantaina ja sunnuntaina oli koirien vuoro. Kiiran kanssa kerrattiin perusjuttuja kohdetyöskentelystä ja vastaehdollistamisesta. Kiiralla kun on edelleen tuo luoksepäästävyysprojekti meneillään. Tällä hetkellä vastaehdollistan sitä tuijottaviin ihmisiin ja sainkin pari hyvää vinkkiä sen suhteen. 

Muuten päällimmäiseksi kurssilta jäi mieleeni se, että treenisuunnitteluun voisi panostaa vielä reippaasti lisää. Meillä on jo tutuiksi muodostuneet taukorutiinit, enkä koskaan ota koiraa kentälle tietämättä mitä olen tekemässä, mutta treenikerrat venyvät hieman turhan pitkiksi. Puoliminuuttia riittäisi hyvin. Treenien ajastaminen pitäisi vain saada selkärankaan. Olen monesti suunnitellut sen tekemistä mutta ana se unohtuu syystä tai toisesta. 

Kanojen kanssa puuhatessa otimme kanan pöydälle, tykitimme menemään 15 sekuntia ja laitoimme kanan pois. Vaikka tähän olen pyrkinyt koirankin kanssa, on siinä silti paljon sellaista turhaa aikaa, jolloin Kiira joutuu odottamaan sitä, että vielä valmistelen tavaroita oikeisiin käsiin tai mietin mitä olinkaan tekemässä. Vielä voisi siis oppia tehokkaammaksi. Ja kello olisi tähän ihan korvaamaton apuväline. 


Minulla oli ihan mahtava viikonloppu. Sanoinkin paluumatkalla autossa Ericalle, että minulla ei ole ollut näin hauskaa aikoihin. Voin suositella kurssia ihan kaikille, sillä vaikka käyttäytymistieteiden perusteet olisivatkin jo hallussa, kanojen kouluttamisesta oppii todella paljon. Kaikki kurssin kuvat löytyvät täältä