30. kesäkuuta 2015

Huonoja uutisia eläinlääkäristä


Meillä on huonoja uutisia eläinlääkäriltä. Eläinlääkäri soitti minulle pari päivää sitten, kun Kiiran luustokuvat tulivat tarkemmasta syynistä, ja kertoi, että kaikki muut nivelet vaikuttivat puhtailta paitsi ranteet. Ranteissa on nivelrikkoon viittaavaa epätasaisuutta. Nivelrikkoa. Ortopedi selitti kyllä tarkemminkin tilanteen, mutta enhän minä enää pystynyt kuuntelemaan sen jälkeen kun kuulin, että Kiiralla on ehkä ranteissa nivelrikkoa. Sana vain kaikui päässä. Nivelrikkoa. Nivelrikkoa. 

Jokainen harrastuskoiran omistaja varmasti voi kuvitella millaiselta maailmanlopun tuomiolta nivelrikko oikein tuntuu. Voiko koiran kanssa enää harrastaa mitään? Olenko sittenkin huoltanut koiran huonosti? Onko ruokinnassa jokin pielessä? Johtuuko tämä siitä yhdestä huonosta alkulämmittelystä? Mitä olen tehnyt väärin?

Nyt alkujärkytyksestä selvittyäni olen kuitenkin asennoitunut tähän jo vähän järkevämmin. Tänään postiluukusta tipahti lausunto kirjallisena, eikä Kiiran tilanne todellakaan ole niin paha kuin miltä minusta vielä pari päivää sitten tuntui. Molemmissa ranteissa on entoseofyyttimuutoksiin viittaavaa lievää epätasaisuutta, vasemmassa enemmän kuin oikeassa, mutta vain vasemman ranteen sivukuvassa näkyy osteofyyttimuodostusta. Tämä jälkimmäinen tarkoittaisi nivelrikkoa. 

Olen nyt googlettanut mitä eroa on entoseofyyttisillä ja osteofyyttisillä muutoksilla luustossa, mutta en ole tullut kamalasti älykkäämmäksi. Ilmeisesti molemmissa on kysymys luuston rappeutumisesta ja vääränlaisesta kasvamisesta. Kuitenkin vain osteofyyttimuodostukset liitetään nivelrikkoon. En sitten tiedä mitä minun pitäisi ajatella noista entoseofyyttisistä muutoksista.

Joka tapauksessa tämä osteofyyttimuodostus on sen verran pientä, että varmaa diagnoosia nivelrikosta ei pystytty antamaan. Siksi saimmekin vaihtoehtoiseksi lausunnoksi ”kuvausasennosta johtuva artefakta”. On siis täysin mahdollista, että Kiiralla ei ole mitään nivelrikkoa. Toisaalta taas nivelrikko selittäisi kaikki oireet, ja jotain häikkää niissä ranteissa selvästi on, joten pidän sitä itse aika todennäköisenä. 

Kiira on nyt ollut kolme viikkoa levossa ja lihakset näyttäisivät viimeinkin auenneen kunnolla. Pari päivää vielä ja sitten alan pikku hiljaa lisäämään liikuntaa. Saa nähdä miten lepo on vaikuttanut noihin ranteisiin. Menen myös fyssarille, jotta saan vähän neuvoja siihen miten ranteita säästeltäisiin ja miten estettäisiin Kiiraa menemästä uudestaan jumiin. Tällä hetkellä teoria on se, että Kiiran pahat jumit lapojen alueella johtuivat nimenomaan ranteiden ongelmista.

Nyt Kiiralta on kielletty kaikki ranteita liikaa rasittava toiminta, eikä mitään sellaista, josta se alkaa oirehtia, tietenkään saa tehdä yhtään. Onneksi Kiira näyttäisi pystyvän kivuitta vapaana lenkkeilyyn ja kavereiden kanssa leikkimiseen. Harrastuksien kannalta tämä tarkoittaa agilityn ja frisbeen lopettamista. Onneksi ne eivät meillä olleetkaan kun satunnaisia sunnuntailajeja. Voimme varmasti jatkaa tokon ja rally-tokon parissa, mutta palkkausrutiineja on muutettava sellaisiksi, että ne eivät sisällä äkkijarrutuksia. 

Mikäli Kiira näillä eväillä pysyy oireettomana, luultavasti tutkitutan ranteet paremmin vuoden tai parin päästä. Aikaisemmin jos tilanne pahenee. Siihen asti yritetään elää päivä kerrallaan ja ajatella positiivisesti. Kyseessä ei kuitenkaan ole maailmanloppu vaikka se hetken siltä tuntuikin. Oirehtiminen on edelleen vähäistä. Kiiran elämän ei tarvitse muuttua paljoakaan. Yritän myös pitää mielessä, että nivelrikko on vielä kysymysmerkin alla ja jos sitä siellä on, niin se on todella vähäistä.

24. kesäkuuta 2015

Onneksi on Nose Work


Sairaslomalla on tylsää, mutta onneksi voi kuitenkin treenata Nose Workiä. Kiira alkaa olla tässä jo todella etevä. Olen yrittänyt vaikeuttaa piiloja laittamalla hajua poikkeuksellisen korkealle tai piiloon esineiden sisään, mutta kaiken Kiira tuntuu löytävän. Korkeita piiloja tosin voisi vielä treenata enemmän. Jos nokka ei neljällä jalalla seistessä yletä hajuun, Kiira ilmaisee hetken ihmettelyn jälkeen kohdan, jossa haju on sen mielestä voimakkaimmillaan. Haluaisin Kiiran kuitenkin nousevan rohkeammin takajaloilleen ilmaistakseen hajunlähteen.

Viimeisissä yhteistreeneissä kesäkuun alussa teimme kisamaisen treenin, joka meni Kiiran osalta loistavasti vaikka se oli ensimmäinen kerta, kun koskaan tein kaikki viisi (hajutesti, laatikkoetsintä, sisäetsintä, ulkoetsintä ja autoetsintä) rataa peräkkäin. Sille ei tuottanut mitään ongelmia vaihtaa etsintäalueelta toiselle. Kiira löysi kaikki piilot maksimiajan reippaasti alittaen. 

Ainoastaan ulkoetsinnässä meni hieman kauemmin. Etsintäalueena oli kymmenen metrin pituinen seinä. Haju oli piilotettu maan tasalle yhden oven alle. Kiira pörräsi ensin minuutin tutkien aluetta seinän edessä, ja vasta kun ohjasin sen haistelemaan itse seinää tarkemmin, osui haju sen nenään. Seinä oli selvästi sen melestä outo piilo.

Myös Samba on päässyt kokeilemaan lajia ja yllätyksekseni se on siinä erittäin hyvä. Samballa on huono keskittymiskyky, eikä sitä ole kovin helppo motivoida, mutta vaikka se ei jaksakaan tehdä kuin muutaman toiston ja sylkee suurimman osan nameista ulos suustaan, se on silti edistynyt. Samba osaa jo erotella hajun muutamasta purkista ja etsiä hajun muutaman neliön tilasta.

Minulla olisi ollut Sambasta videoita, mutta ne ikävä kyllä jäivät pari päivää sitten hajonneen puhelimeni syövereihin. Siksi saatte tähän loppuun videon Kiirasta. Videolla yksi hyvin mennyt etsintä porukoiden takapihalta muutaman viikon takaa. Aikakin on erinomainen.

20. kesäkuuta 2015

Juhannuslahjoja


Meillä on uusi yhteistyökumppani! Koiratarvikeverkkokauppa Haukun Paikka tarjosi meille lahjakortin ja sillä tilasin sairaslomalaiselle aktivointileluja. Lelut saapuivat sopivasti juuri ennen pyhiä ja aatonaattona hain postista yllä olevan kuvan tuotteet.

Juhannuksena tornilelua pääsikin sitten kokeilemaan isompi joukko koiria. Prinssiä mokoma ei kiinnostanut yhtään ja Samba yritti saada nameja putoamaan tornista haukkumalla niille. Myös Laika, Vinski, Viena ja Smaug kokeilivat lelua vaihtelevilla tuloksilla. Kiiran leikkihetki aktivointilelun kanssa on videolla.



Kiira tosiaan ratkaisi tämän ongelman voimalla. En olettanutkaan, että torni kestäisi Kiiraa kovinkaan hyvin, mutta jotenkin olin ajatellut, että se olisi hieman tukevampi. Jopa Esme saisi tuon tornin kaadettua. Täytynee liimata tuo muoviosa kiinni alustaan niin Kiiralle on tuosta jatkossa enemmän haastetta.

Sen sijaan munapallo, jonka ostin ihan vain, koska se näytti hauskalta, osoittautui loistavaksi aktivointileluksi. Kiiralla meni sen kanssa pitkään. Muna eroaa perus aktivointipallosta siinä, että se ei aivan mahdu suuhun, joten heitteleminen on vaikeaa, eikä pyöritteleminen oikein saa nameja putoaman, koska muna vierähtää aina reikä ylöspäin.

Kiira aikansa pyöritteli lelua pihalla, ja sai satunnaisen namin putoamaan, mutta lopulta se käytti vanhaa hyväksi todettua tekniikkaansa. Se toi lelun minulle ja minä tyhjensin sen sille. Kiira on taitavasti saanut minun koulutettua siihen, että aina kun se tuo aktivointilelun minulle, minä tavalla tai toisella autan sitä. Ja tietenkin minä pidän tapaa yllä, koska kaikesta hupsusta pitää palkita.

Tuon aktivointirullan valitsin pääasiassa Esmelle ja sille se osoittautuikin oikein hyväksi. Kestääpä hetki pitempään syödä pelletit. Kiirakin pääsi kokeilemaan tuota, mutta sille se on ihan lälläri. Rullassa on todella monta reikää, joten namit putoavat erittäin helposti ulos. Ostin myös pari pussia nameja kokeiluksi ja ne näyttäisivät kelpaavan nirsolle Samballekin.

15. kesäkuuta 2015

Outoja kipuja

Kiira kävi Viikissä ortopedillä tutkittavana 11. päivä. Se ei monista hierontakerroista ja riehumisen vähentämisestä huolimatta ole lopettanut etujalkojensa puremista. Se siis puree niitä rasituksessa. Pääasiassa silloin, kun rasitukseen liittyy äkkijarrutuksia, mutta satunnaisesti myös muiden riehumisepisodien jälkeen. Käytännössä yksikin lentävä pallo treeneissä ja Kiira alkaa saman tien purra jalkojaan.

Eläinlääkärissä Kiiralle tehtiin perus ortopedinen tutkimus. Mitään selkeää kipukohtaa ei löytynyt, mutta ranteet olivat hieman jäykät. Myös oikean etujalan ja oikean takajalan liikeradat olivat jossain määrin rajoittuneet. Kiira sitten kuskattiin röntgenpöydälle ja siitä napattiin kolmetoista kuvaa. Siltä kuvattiin lonkat, olat kahdesta suunnasta, kyynärät kahdesta suunnasta ja ranteet kahdesta suunnasta. Eikä mitään löytynyt. Vielä odottelen kattavampaa lausuntoa kuvista, mutta mitä ortopedi nyt nopeasti niitä kanssani vilkaisi, niin aika puhtaalta kaikki näyttivät.

Nyt toimintasuunnitelmana on kokeilla mitä kahden viikon kipulääkekuuri ja kolmen viikon täyslepo saavat aikaan. Eikä muuten ole ihan helppoa pitää tuota koiraa levossa. Kipulääke selvästi auttaa johonkin, sillä en ole aikoihin nähnyt Kiiraa näin vilkkaana ja iloisena. Heti kun jotain tapahtuu, se menee ihan ylikierroksille. Aivan kuin se olisi koko kevään padonnut energiaa ja nyt viimein sen voi päästää kivuttomasti purkautumaan. Jossain siis selvästi on kipuja, mutta vielä ovat kysymykset missä ja miksi vastaamatta.

Yritän nyt sitten treenata sen kanssa hajujuttuja ja väsyttää sitä muilla einiinfyysisillä tempuilla. Tekemistä ilman riehumista. Esimerkiksi tällä hetkellä yritän nimetä kaukosäädintä. Minulla on koira, joka osaa etsiä esineitä ja noutaa niitä, mutta millään esineellä ei ole nimeä, joten aina kun haluan huoneen toiselta puolelta jotakin, saan yleensä ensin kolme väärää tavaraa syliini. Kaukosäädin on sitä paitsi aina hukassa, joten jo on aikakin nimetä se. Ehkä tämän sairasloman jälkeen Kiira siis osaa etsiä hukkuneen kaukosäätimen sohvatyynyjen välistä.