7. toukokuuta 2015

Vapputreenit


Tämä postaus on auttamattomasti myöhässä, mutta vappuna oli sen verran hauskat treenit, että haluan kirjoittaa niistä. Suokaa siis anteeksi tällainen viikon taakse palaaminen. Vappupäivänä meillä oli siis porukalla simalla, kakulla ja munkeilla höystetyt vapputreenit. Treenien tarkoitus oli... en minä tiedä... harjoitella häiriöitä varmaan. Kiiran kanssa treenasimme vappunaamareihin pukeutuneen ihmisen tervehtimistä, seuruuta serpentiinit kaulassa, ilmapallojen noutamista ja paikkamakuuta häiriönä kauko-ohjattava auto. Treeneissä ei siis ollut mitään järkeä, ja oli muuten ihan tajuttoman hauskaa. 

Ihan yllätyin miten vahvoja monet opettamani käytökset ovatkaan. Nyt oli paljon erilaisia häiriöitä, ja vielä monia sellaisia, jotka olisivat voineet olla Kiiran mieelstä pelottavia, mutta oikeastaan mikään ei koitunut erityisen hankalaksi. Ehkä eniten jännitin miten Kiira reagoi ilmapalloihin, mutta ei se edes huomannut niitä, ennen kuin käskin sen noutamaan ne. Ilmapalloissa roikkui tutteja joista ottaa kiinni.



Teimme me Kiiran kanssa jotain ihan okeitakin juttuja. Esimerkiksi tokon paikkamakuun. Se meni muuten ihan hyvin, mutta ihana suomenlapinkoira uros oli vaikea häiriö. Paikkamakuun etäisyys meillä tosin hajoilee. Muutaman minuutin paikkamakuu ja -istuminen toimivat loistavasti niin kauan kun olen parin metrin päässä, mutta mikäli menen kymmenen metrin päähän, ei Kiira enää osaa olla paikoillaan kuin puolisen minuuttia. Olenkin tosin treenannut rallin käytösruutua viime aikoina. 

Kuukauden rauhallisuus on selvästi auttanut Kiiraa myös motivaation kanssa. Ei sillä siis koskaan ole mitään ongelmia ollut kentällä. Aina se on ollut valmis töihin. Mutta kyllä sen huomaa, että kun on ollut taukoa, se on ihan erilainen treeneissä. Etenkin seuruu on parantunut kuin itsestään. Tosin seuruun parantumiseen vaikuttaa varmasti myös jumien aukeaminen.

Kiira tosiaan voi jo paljon paremmin. Se ei enää oireile jalkojaan, joten olen pikkuhiljaa lisännyt liikuntaa, leikkimistä ja treenejä. Tulevaisuutta ajatellen olen alkanut leikkiä Kiiran kanssa taas enemmän vetoleikkejä kuin heittoleikkejä. Toivottavasti saan  vetoleikeistä jossain vaiheessa niin kivoja, että nekin toimivat vahvisteena, enkä joudu aina turvautumaan palloon. Vähän se on vielä kysymysmerkki, että mistä Kiiran jumit oikeasti alkoivat, mutta varmasti lisääntyneillä palloleikeillä oli osansa asiassa.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti

Kiitos kommentistasi! Kommenttilaatikkoa saa käyttää keskustelupalstana, yhteydenottolomakkeena ja yleisenä purkautumiskanavana.