31. toukokuuta 2015

Kirsikankukkia

Kaikenkarvaisia ystäviä


Kesää kohti mennään. Esme on muuttanut parvekkeelle asumaan ilmojen lämmettyä. Koko parveke on sen käytössä vuorokauden ympäri siten että häkki on sillä ainoastaan vessana. Kesän tulo on myös auttanut siihen, että Esme ei enää astu Kiiraa jatkuvasti. En tiedä auttoiko siihen se, että pidin niitä erillään vai se, että kevääseen kuuluvat hormonit tasaantuivat. Joka tapauksessa koiran ja kanin yhteiselo sujuu jälleen ongelmitta. (Yllä oleva kuva  Eläinten koulukuvaus.)

Kiiran arkeen on kuulunut viime aikoina paljon kavereiden näkemistä. Viikko sitten Kiira tapasi tätini kuusivuotiaan vehnäterrieri Kaapon. Katsokaa video. Siellä ne leikkii. Kiiran uusiin tuttavuuksiin on myös laskettava Erican koiranpentu Smaug. Pennut ovat Kiirasta yleensä melko ällöttäviä, mutta Smaugiin se tottui kohtalaisen nopeasti.


Treenejä meillä ei ole ollut paljoakaan. Aavan kanssa kävimme kentällä tuossa yhtenä päivänä, mutta koska Kiira edelleen kärsii jumeista, oli sekin reissu pääasiassa leikkimistä. Kiira malttaa leikkiä Aavan kanssa melko rauhallisesti. Kiiran paras ystävä on Viena, mutta sen kanssa leikit menevät pelkäksi riehumiseksi, joten sitä on pitänyt viime aikoina rajoittaa. 

Kunpa Kiiralla nyt lähtisi pian aukeamaan nuo jumit. Nyt tuntuu, että Kiira on aina hetken hieronnan jälkeen parempi, mutta sitten se alkaa taas oireilla. Eli se ei pysy auki. Varansinkin sille ajan ortopedille puolentoista viikon päähän. Jos siitä vaikka löytyisi jokin vika, joka selittäisi tämän jatkuvan jumiutumisen.

29. toukokuuta 2015

Studiokuvia

Toukokuulta on paljon kuvia, jotka minun täytyy johonkin postaukseen vielä tunkea, mutta tässä on nyt kevään eläinnäyttelijäkurssilla otettuja studiokuvia. Kuvat ovat siis © Eläinten koulukuvaus. Ihanaa kun Esmesta ja Kiirasta on viimeinkun kunnon yhteiskuva. 



10. toukokuuta 2015

Ratatreenit

Lauantaina treenattiin Jennin ja Elsan kanssa rally-tokoa. Koska Jenni oli aktiivinen ja rakensi radan, kokeilin Kiiran kanssa tehdä vähän ratapätkää etäpalkalla, mutta ei siitä oikein tullut mitään. Olen vasta tänä talvena opettanut Kiiralle, että palkka saattaa tulla kentän laidalta, eikä aina vain minun taskustani. Ja jostain syystä se kentän laidalle jätetty nappula on ihan järkyttävästi paremman makuinen kuin se kädestä tarjottu nappula. 

Joka tapauksesta oli selvästi liian aikaista liittää namikuppi rataan. Palkka oli vielä poikkeuksellisen herkullista raakaa maksaa. Kiira oli haljeta innostuksesta, karkasi purkille jokaisesta vähänkin vapautusta muistuttavasta eleestä ja teki kaikki pyytämäni liikkeet muutamalla ylimääräisellä pompulla. Sinänsä kiva ongelma, että koira on liian innokas, mutta täytynee vielä treenata tuota namipurkkia lisää, ennen kuin rupean liittämään sitä yhtään mihinkään.

Ratatreeneissä tuli myös muistettua se, että minähän en tietenkään osaa suorittaa ralliratoja. En ole koskaan sitä tehnyt. Kävelen kylttejä päin, suoritan spiraalin väärästä suunnasta ja pysähdyn keskelle rataa ihmettelemään mitä olenkaan oikein tekemässä. Jos koskaan tahdon kisata Kiiran kanssa, minulla on todella paljon opeteltavaa. 

Lopuksi tein vähän seuraamista molemmilla puolilla ja ne menivät oikein kivasti. Myös puolenvaihtoja tuli tehtyä sen verran, että huomasin takaa kiertämisen ja jalkojen välistä pujottelun sekoittuvan. Ärsyttävä laji kun pitää tehdä niin hemmetisti ärsykekontrollitreeniä. Oikeanpuolen seuruusta on kuvatodistettakin. Ihan noin tiivis se ei aina ole, eikä tarvitsekaan olla, mutta kontakti ei tainnut pudota kertaakaan.


Myös Prinssi oli mukana näissä treeneissä. Se harjoitteli ainoastaan perusasentoja eri kulmista ja pieniä askelsiirtymiä. Prinssi on siitä huvittava opetettava, että se tekee sitä mistä viimeksi on vahvistettu, eikä helpolla muuta käytöstään. Viimeksi olemme treenanneet vauhdikasta maatemenoa liikkeestä, joten kaikki oli treeneissa maahanmenoa Prinssin mielestä.

Uimassa Aavan kanssa

7. toukokuuta 2015

Vapputreenit


Tämä postaus on auttamattomasti myöhässä, mutta vappuna oli sen verran hauskat treenit, että haluan kirjoittaa niistä. Suokaa siis anteeksi tällainen viikon taakse palaaminen. Vappupäivänä meillä oli siis porukalla simalla, kakulla ja munkeilla höystetyt vapputreenit. Treenien tarkoitus oli... en minä tiedä... harjoitella häiriöitä varmaan. Kiiran kanssa treenasimme vappunaamareihin pukeutuneen ihmisen tervehtimistä, seuruuta serpentiinit kaulassa, ilmapallojen noutamista ja paikkamakuuta häiriönä kauko-ohjattava auto. Treeneissä ei siis ollut mitään järkeä, ja oli muuten ihan tajuttoman hauskaa. 

Ihan yllätyin miten vahvoja monet opettamani käytökset ovatkaan. Nyt oli paljon erilaisia häiriöitä, ja vielä monia sellaisia, jotka olisivat voineet olla Kiiran mieelstä pelottavia, mutta oikeastaan mikään ei koitunut erityisen hankalaksi. Ehkä eniten jännitin miten Kiira reagoi ilmapalloihin, mutta ei se edes huomannut niitä, ennen kuin käskin sen noutamaan ne. Ilmapalloissa roikkui tutteja joista ottaa kiinni.



Teimme me Kiiran kanssa jotain ihan okeitakin juttuja. Esimerkiksi tokon paikkamakuun. Se meni muuten ihan hyvin, mutta ihana suomenlapinkoira uros oli vaikea häiriö. Paikkamakuun etäisyys meillä tosin hajoilee. Muutaman minuutin paikkamakuu ja -istuminen toimivat loistavasti niin kauan kun olen parin metrin päässä, mutta mikäli menen kymmenen metrin päähän, ei Kiira enää osaa olla paikoillaan kuin puolisen minuuttia. Olenkin tosin treenannut rallin käytösruutua viime aikoina. 

Kuukauden rauhallisuus on selvästi auttanut Kiiraa myös motivaation kanssa. Ei sillä siis koskaan ole mitään ongelmia ollut kentällä. Aina se on ollut valmis töihin. Mutta kyllä sen huomaa, että kun on ollut taukoa, se on ihan erilainen treeneissä. Etenkin seuruu on parantunut kuin itsestään. Tosin seuruun parantumiseen vaikuttaa varmasti myös jumien aukeaminen.

Kiira tosiaan voi jo paljon paremmin. Se ei enää oireile jalkojaan, joten olen pikkuhiljaa lisännyt liikuntaa, leikkimistä ja treenejä. Tulevaisuutta ajatellen olen alkanut leikkiä Kiiran kanssa taas enemmän vetoleikkejä kuin heittoleikkejä. Toivottavasti saan  vetoleikeistä jossain vaiheessa niin kivoja, että nekin toimivat vahvisteena, enkä joudu aina turvautumaan palloon. Vähän se on vielä kysymysmerkki, että mistä Kiiran jumit oikeasti alkoivat, mutta varmasti lisääntyneillä palloleikeillä oli osansa asiassa.