30. huhtikuuta 2015

Huhtikuu kuvin

Kuukausi jumissa

Kuukausi on vierähtänyt nopeasti ja hiljaisesti. Kiira on kärsinyt sitkeistä lihasongelmista, joten huhtikuun teemana on ollut väkisinkin koiran lihashuolto. Tähän teemaan sopien olen käynyt parilla luennolla tässä kuussa. Äitini kävi kuun alussa Masseterin kotihierontakurssin, joten minä änkesin mukaan luennolle kuuntelemaan koiran rakenteen perusteet, koska osaamiseni sillä saralla on todella niukkaa. Myös SBPKYn järjestämillä belgipäivillä 19. päivä oli paljon puhetta koiraurheilun rasittavuudesta koiran rakenteelle.

Maaliskuun lopulla Kiira kävi ensimmistä kertaa virallisesti hierottavana, koska se alkoi kesken juoksun pysähdellä puremaan jalkojaan. Hieroja totesi koiran olevan jumissa vähän kaikkialta, mutta etenkin kaulasta, lavoista ja rinnasta. Oletettavasti etenkin lapojen jumit säteilevät kipuaan etujalkoihin. Tätä oletusta tukee sekin, että hierottavana ollessaan, se alkaa narskuttaa jalkojaan, kun kipeitä lapoja painellaan.

Yhdellä kerralla sitä ei saatu auki, ja myöhemmin kävi selväksi, että ei vielä toisella tai kolmannellakaan kerralla. Kiira on nyt siis koko kuukauden liikkunut ja treenannut rajoitetusti ja käynyt hierottavana joka toinen viikko. Sitkeimmät jumit ovat nimenomaan lapojen ja kaulan alueella. Ja tokokoiralle tyypillisesti hyvin toispuoleisesti.

Koko kuukauden täysin lakossa olleet asiat ovat vasemman puolen seuruu ja erilaiset äkkijarrutusta vaativat heittoleikit. Niiden epäillään olevan ne kaksi asiaa, jotka Kiiran ovat alunperinkin jumittaneet. Etenkin nuo palkkana toimineet heittoleikit ovat tunnetusti todella rankkoja koiran etuosalle. Mutta varmasti tosin myös lisääntyneillä seuruutreeneillä on tekemistä asian kanssa. Belgipäivilläkin oli puhetta siitä, että vaikka sitä ei aina tule ajatelleeksi, on seuruuasento koiran lihaksistolle todella raskas.

Kuva ajalta jolloin maassa oli vielä lunta



Kiiran kanssa on pitänyt mennä hierojalle jo sata vuotta, mutta en ole saanut aikaiseksi etsiä käsiini sellaista hierojaa, jonka koiranlukutaitoon luottaisin. Tämä hieroja on sekä minulle että Kiiralle entuudestaan tuttu, joten ensimmäinen hierontareissu meni loistavasti, kun ei  tarvinnut laittaa aikaa siihen, että Kiira tutustuu uuteen ihmiseen.

En tietenkään etukäteen myöskään tiennyt millainen hierottava Kiira olisi, joten minulle oli tärkeää, että löytäisin hierojan, joka ei pakottaisi koiraa käsiteltäväksi. Pelkoni osoittautui täysin turhaksi, sillä Kiira käyttäytyy hierojalla kuin unelma. Makaa rauhassa kyljellään ja antaa koskea kaikkialle. Sen reaktio epämukaviin tai kivuliaaseen kosketukseen on hupsuttelu. Ihan mahtava koira.

2. huhtikuuta 2015

Eläinnäyttelijäkurssi


Eilen oli viimeinen päivä Koirakoulu Vision eläinnäyttelijäkurssia. Viimeisellä kerralla meillä oli kuvaustuokio Eläinten Koulukuvaus -palvelun kanssa niin että kaikki eläimet pääsivät tutustumaan studio-olosuhteisiin. Samalla saimme napattua studiokuvia eläimistämme. Ilokseni huomasin, että Esme oli yhtä kotonaan salamanvalossa kuin kaikkialla muuallakin tämän kurssin aikana. 

Haasteeksi muodostui tosin sen pitäminen paikoillaan. Esmeä kiinnosti enemmän paikkojen tutkiminen kuin paikoillaan poseeraaminen. Mihinkään tuttuun temppuunkaan se ei malttanut keskittyä. Toivottavasti Esmestä saatiin kuitenkin joku kuva. Kiirakin minulla oli mukana tällä kertaa, koska halusin siitäkin kuvia ja se poseerasi kameralle tutulla varmuudellaan. Jos johonkin niin kuvattavana olemiseen se on tottunut! 

Esmen huomion saaminen ja sen paikoillaan pitäminen osoittautui muutenkin kurssin aikana kaikkein suurimmaksi haasteeksi. Vaikka olen yrittänyt nostaa ruoan arvoa ruokkimalla sen pelkällä heinällä ennen treenejä ja tarjoamalla sille sellaisia superherkkuja kuin näkkileipä, ei ruoka selvästi voita alueen tutkimista vahvisteena. Siksi minulla on pääsääntöisesti ollut se valjaissa. Kun vaihtoehtoa tutkimiselle ei ole, on se malttanut paremmin keskittyä tekemiseen.

Typerä hihna!



Kurssin suurin anti itselleni oli ehdottomasti se, että pääsin tutustumaan molempiin eläimiini paremmin. Opin myös paljon eläinnäyttelijöiden koulutukseen liittyvistä asioista ja nimenomaan siitä, kuinka paljon aikaa menee ihan vain erilaisiin asioihin siedättämiseen. Siedättäminen, totuttaminen ja vastaehdollistaminen on ollut muutenkin koko kurssin teema.

Kiirasta ei missään nimessä ole näyttelijäksi vakavassa mielessä, mutta kurssin myötä se pääsi ydelle keikalle taustakoiraksi, pääsi valokuvattavaksi studioon ja pääsi ihmettelemään kuvausrekvisiittaa Vision tiloihin. Kiiran reaktiota pohdiskelinkin jo aiemmassa postauksessa, josta välittyi ehkä hieman synkkä mieliala, mutta etenkin eilisen jälkeen olen taas paljon positiivisemmalla tuulella.

Monet sellaiset asiat, joissa luulin Kiiran olevan epävarma, menivätkin poikkeuksellisen hyvin.  Ei sitä tarvinnut siedättää esimerkiksi outoihin esineisiin tai kirkkaisiin valoihin. Kaikki kuvaustilanteet menivät loistavasti. Se ei myöskään reagoinut yleiseen vilinään ja hälinään (paljon koiria ja ihmisiä) mitenkään poikkeuksellisesti. Tässä kohtaa on tosin mainittava, että juuri näitä asioitahan on Kiiran kanssa treenattukin ihan hirveästi kaikkien näyttelyiden, mätsäreiden ja muiden tapahtumien muodossa. 

Sen sijaan ongelmia ovat edelleen vieraat lähestyvät ja tuijottavat ihmiset. Meillä on hyvin toimivia tervehdysrutiineja näihin tilanteisiin, mutta olen tämän kevään aikana intoutunut miettimään niiden parantamista. Olisiko mahdollista saada Kiira ilahtumaan jokaisesta tuijottavasta vieraasta? Varmasti olisi. Esteenä ei ole mikään muu kuin oma osaamiseni. Ja tuo osaaminen ei kehity muuten kuin harjoittelemalla. Kiiran äänipelon koen paljon suuremmaksi haasteeksi, enkä vielä oikein tiedä miten lähtisin työstämään sitä, jotta se ei ainakaan enää pahenisi.

Esmestä sen sijaan ei ole paljoakaan kerrottavaa, sillä se ei pelännyt yhtään mitään, eikä sitä tarvinnut siedättää oikeastaan mihinkään. Ainoa, joka sen mielestä on vähän epämukavaa, on nostaminen, joten sitä voisi työstää lisää. Samoin pöydillä olemista voisi harjoitella, sillä se jäätyi korkealla paikalla hetkellisesti. Osittain tämä tosin varmasti johtui myös siitä, että jouduin nostamaan sen pöydälle, sillä ei se korkeita paikkoja muuten tunnu jännittävän. Viime syksynähän se muun muassa kiipesi parvekkeelta ikkunan kautta sisään keittiön pöydälle.

Villakoirat lainasivat Kiiralle häkkiään taukopaikaksi


Loppuun minun on vielä kehuttava Kiiran rauhoittumiskykyä. Sille ei ole mikään ongelma heittäytyä makaamaan paikassa kuin paikassa. Olen myös todella tyytyväinen siihen miten tottelevainen Kiira on. Siihen voi kyllä aina luottaa. Se tekee kaiken mitä ikinä keksin pyytää. Mikä on hyvä, sillä vaikka se olisi voimakkaan tunnekuohon vallassa, saan siihen yleensä aina kontaktin ja pystyn pyytämään siltä yksinkertaisia käytöksiä, joilla tilanteesta selvitään. 

Kaikki postauksen kuvat ovat Tiinan käsialaa.

Myös Esme osaa rentoutua missä vain