26. maaliskuuta 2015

Kumisevat tynnyrit


Viime viikonloppu meni tien päällä ja nämä kuvat ovat tosiaan Lappeenrannasta. Kivaa oli Tiinan ja Erican kanssa, mutta kylläpä matkustaminen on raskasta. Onneksi koiramme ovat loistavia reissaajia. Ne torkkuivat kaikki automatkat, eikä vieraassa paikassa yöpyminen tuottanut mitään ongelmia edes Kiiralle, joka yleensä on aikamoinen stressipeppu.

Maanantai meni toipuessa, mutta jo tiistaina kävimme hallilla. Treenasimme seuruuta ja leikkimistä, ja ilokseni totesin, että sehän edistyy koko ajan. Tällä hetkellä työstän pallopalkan avulla molempia perusasentoja eri kulmista ja yksittäisiä askelia eri suuntiin. Minun on vain vaikea malttaa pitää kriteeri tarpeeksi alhaalla. Joudun joka kerta muistuttamaan itseäni siitä, että pallopalkalla Kiira ei vielä oikein malta keskittyä, joten en voi vaatia samaa kuin alhaisemmassa viretilassa. 

Eilen Kiira kävi myös tuuraamassa Esmeä Vision eläinnäyttelijäkurssilla. Siellä oli sille todella paljon uutta ihmeteltävää, mutta usean koirakon aihettama hälinä, ihmeelliset kameralamput, ahtaat tilat tai yleinen kova meteli ei aiheuttanut sille ongelmia. Sen sijaan ongelmaksi koitui outoa kumahtelevaa ääntä tuottavat muovitynnyrit. Niitä se säikähti todella pahasti.

Harmittaa, että niin pääsi käymään, mutta Kiira toipui parin lyhyen kävelylenkin jälkeen niin, että kiskoi itse takaisin pelottavien äänien luokse. Mitään peruuttamatonta pelkoehdollistumaa ei siis varmaankaan päässyt käymään. Ainakin se rentoutui sen verran, että innostui taas treenaamaan. Tosin pääasiassa me vain syötiin ruokaa ja tehtiin tosi helppoja juttuja kaikessa siinä hälinässä, mutta kyllä lopussa, kun Kiira selvästi oli jo rentoutunut, kejuttelin sille esineen kantamista ämpäriin.

Jäin taas hieman miettimään kannattaako minun yrittää kisaamista vielä Kiiran kanssa. Se on päässyt tosi pitkälle ihmisjännityksissään, joten en usko niiden koituvan ongelmaksemme, mutta se ei ikävä kyllä ole Kiiran ainoa ongelma. Se myös pelkää yhä enemmän ja enemmän kovia ääniä. Viimeisimmissä rally-tokokisoissahan Kiiran kanssa ei edes lähdetty radalle osittain ihan siitä syystä, että ukonilma sattui samalle kisapäivälle, eikä Kiira toipunut niistä.

Joku voisi sanoa, että koiran kanssa kisaaminen on aina epäeettistä koiran välineellistämistä, mutta itse uskon, että se on mahdollista tehdä eläimen hyvinvointi mielessä. Kuitenkin olen aivan ehdoton siinä, että eläimen on nautittava siitä. Se ei saa vain sietää, sen täytyy tykätä. Siinä ajassa, joka minulla menee siedättää Kiira erilaisiin kisapaikalla oleviin ääniin, voisin opettaa sille jotain muuta järkevämpää. Onko kisaaminen sen työmäärän arvoista?

Olen näitä ajatuksia pyöritellyt Kiiran kanssa koko sen elämän ajan. Nyt ne taas vain kumpusivat mieleen. Luultavasti menen kuitenkin samalla linjalla kuin tähänkin asti eli harrastamme harrastamisen ilosta ja treenaamme liikkeistä kisasuoritustasoisia, mutta kisoista ei oteta mitään paineita. Kisaaminen ei ole se syy miksi koulutan. Minä koulutan, koska kouluttaminen on kivaa ja koska koirani nauttii siitä.

20. maaliskuuta 2015

Rojuja penkomassa

Viikko sitten sunnuntaina olimme porukoillani syömässä niin kuin joka sunnuntai. Kiira pitää tuosta viikottaisesta rutiinista ihan hirveästi, sillä paikalla on aina vanhempieni lisäksi veljeni tyttöystävineen, joten rapsuttajia riittää. Tuolla kerralla tosin en antanut sen pelkästään kerjätä rapsutuksia vaan rakensin takapihalle ulkoetsintäradan. 

Tämä onkin ensimmäinen kunnollinen ulkoetsinäharjoitus jonka olen Kiiran kanssa tehnyt. Raahasin keskelle pihaa kaikenmaailman rojua. Takapihalta löytyi kaikenlaisia lautoja, ruukkuja, aitoja ja jopa pari vanhaa palaa ränniä. Otin mukaan myös pyörän. Sitten vain eukalyptukselta haisevaa pumpulipuikkoa piilottamaan. Tein yhteensä viisi piiloa, joista videolla on se, joka osoittautui Kiiralle vaikeaksi. 



On muuten todella vaikea arvata etukäteen pitkä piilot tulevat olemaan koiralle vaikeita. Kuvittelin, että tämä pyöräpiilo olisi yksi helpoimmista, mutta ilmeisesti siinä kohtaa tuuli siirsi hajua niin, että sen paikantaminen oli vaikeaa. Kiirahan meni monta kertaa hajunlähteen ohi. Myös häiriöllä oli varmasti paljon tekemistä asian kanssa - videon alussahan näkee kuinka Kiira haukahtaa takaisin naapurin laumanvartijalle.

Muita piiloja oli ränni, pöytä, kastelukannu ja katoksessa roikkuva lyhty. Näistä kuvittelin vaikeimman piilon olevan tuo lyhty, sillä se oli suoraan koiran yläpuolella, eikä Kiira siis pystyisi koskemaan siihen kuonollaan. Mitä vielä! Tämä osoittautui yhdeksi helpommista. Kiira pyöri hetken lyhdyn alla miettien miten sen ilmaisi, katsoi minua kysyvästi ja meni sitten maahan. Harmittaa vieläkin, että silloin ei ollut kuvaajaa, mutta onneksi siitä on valokuvaustodistetta.

19. maaliskuuta 2015

Aurinkoisia treenejä


Leskenlehtiä ja koirankakkaa. Kevät on tullut. Koiranomistajan kevääseen tosin kuuluu näiden lisäksi myös mutaiset treenikentät, likaiset tassut ja pölisevä koirankarva. Silti kevät on ehdottomasti minun suosikki vuodenaikani. Nyt kun Kiira alkaa voida paremmin, olemmekin lisänneet aktiviteetin määrää. Viimeisin kontrollivirtsa oli puhdas eli tulehdus on viimeinkin hellittänyt.

Tiistaina me kävimme treenaamassa. Minulla on tokossa ja rally-tokossa edelleen menossa sama projekti kuin tähänkin asti eli seuraaminen oikealla ja vasemmalla. Etenemistahti on hidasta, sillä Kiiralla on ollut tuota kipuilua ja Nose Work on pääprojektimme tällä hetkellä. Seuraamisen ohella minä yritän opettaa Kiiralle uudenlaisia palkkaamisrutiineja. Käytössä on namikuppi, taisteluleikki ja lentävä tennispallo - kaikki toimivat vahvisteina ainakin tutuissa paikoissa tällä hetkellä.   

Myös tasapainoiluun liittyviä temppuja olemme jatkaneet. Kirjoitin niistä muutaman sanan aikaisemmin kevättalvella. Kiiran kurreasento paranee koko ajan vaikka selvästi sen on edelleen vaikea pysyä siinä montaa sekuntia. Sen lisäksi peruuttaminen on parantunut hurjasti. Peruuttamisen kautta olen myös saanut sen viimeinkin tajuamaan, että sillä on takajalat, joita voi nostaa ja jotka voi laittaa alustalle. Tänään sain tasapainotyynylle jo yhden takajalan!

Opetin Kiiran myös kumartamaan käskystä, ja jännästi se on sen mielestä todella kiva liike, joten se tarjoaa sitä vähän väliä. Paitsi tietenkin silloin kun yritin saada siitä valokuvaa. Alla olevissa kuvissa ei siis ole tällä kertaa todistusaineistoa tuosta tempusta. Pupuasento saatiin kuitenkin kuvaan viimeinkin. Lisää treenikuvia voi käydä katsomasta täältä.

14. maaliskuuta 2015

Erilainen koiranäyttelijä


Esmestä tulee tähti. Ainakin melkein. Se osallistuu Koirakoulu Vision koiranäyttelijäkurssille poikkeustapauspupuna. Siellä Esme pääsee tutustumaan erilaisiin häiriöihin ja minä pääsen harjoittelemaan yleistämistä ja siedättämistä. Aluksi minua hieman mietitytti miten Esme reagoi uuteen paikkaan, mutta heti kun avasin kantokopan luukun, lähti se tutkimaan koulutustilaa iloisesti pomppien. Se ei kyllä pelkää mitään.

Esmelle kuuluu siis oikein hyvää. Tosin Kiiran ja Esmen suhde on pienessä kriisissä. Esmen hormonit hyrräävät, ja se on päättänyt, että sen ja Kiiran on aika hankkia lapsia. Kiira on eri mieltä. Itsepäisenä Esme ei kuitenkaan jätä Kiiraa rauhaan vaikka Kiira kuinka yrittää käskeä sitä menemään pois. Kiira on todella kärsivällinen pupun kanssa mutta olen jo nähnyt muutamia irvistyksiä ja kuullut muutamia murahduksia - joita kani ei tietenkään ymmärrä.

Valittelin tätä samaa ongelmaa melkeinpä tasan vuosi sitten postauksessa Esme on rakastunut. Silloin eristin eläimet toisistaan, keksin kanille lisää muuta tekemistä ja Esme rauhoittuikin aika pian. Nyt minulla on paljon vähemmän tilaa kuin ennen, joten eläinten pitäminen erillään on melko vaikeaa. Onneksi ilmat alkavat olla sen verran lämpimiä, että päivisin Esme voi ehkä olla parvekkeella. Toivon myös lisääntyneen koulutuksenkin väsyttävän sitä. Tosin toistaiseksi sillä on tuntunut olevan päinvastainen vaikutus.

Loppuun vielä erittäin huonolaatuinen video Esmen treeneistä. Tietenkin Esme treeaa parhaiten juuri pimeään vuorokauden aikaan. Joka tapauksessa videolla tehdään alustalle menemisen alkeita. Kohta pitäisi varmaan nostaa kriteeriä niin, että koko kani menee alustalle, mutta toistaiseksi hiirimaton luokse meneminen on riittänyt. Videon taustalla Kiira odottaa vuoroaan. 

6. maaliskuuta 2015

Kiira ja sen kiharat

Vanhempani olivat siis lomalla ja minä hoitamassa kiharoita. Minun on koko viikko pitänyt kirjoittaa kuulumisia, kun kerran olen ollut pitkästä aikaa kiharoiden kanssa, mutta rutiinien muutos väsytti minua enemmän kuin olisin arvannut, joten en saanut aikaiseksi. Nyt vanhempani ovat kuitenkin palanneet ulkomailta ja minä olen muuttanut takaisin kotiin. Yritän siis lyhyesti kertoa jotain kuulumisia.

Kiharille viikko taisi kuitenkin olla vielä raskaampi kuin minulle. Etenkin Prinssi ahdistuu nopeasti elämän perusasioiden muuttuessa. Kaikkein tärkeimpiä rutiineja sille tuntuu olevan kello viideltä omistajien kotiintulo ja kello yhdeksän nukkumaanmenoaika. Nyt kumpikaan ei toteutunut. Viideltä Prinssi istui ulkona portilla odottamassa, mutta kukaan ei tullut. Yhdeksältä se ihmetteli portaiden alapäässä, että eikö kukaan muu todella ole tulossa yläkerran makuuhuoneeseen nukkumaan.

Vaikka Prinssillä ja Samballa olikin aika rankka viikko, teimme kuitenkin paljon kivoja juttuja, joita en usein pääse tekemän niiden kanssa. Molemmat pääsivät esimerkiksi tiistaina halliin puuhastelemaan. Siellä molempien kanssa juostiin putkea ja harjoiteltiin sheippausta. Tämäm lisäksi kokeilin ehdollistaa eukalyptusta niille (vaihtelevalla menestyksellä) ja viimeiset kaksi päivää seurassamme on ollut kavereita (Laika ja Vinski).

Niin rakkaita kuin Prinssi ja Samba minulle ovatkin, on kyllä ihana olla kotona ihan vain Kiiran kanssa. Yksi koira on kyllä niin paljon helpompi. Kiiran kanssa eläminen on kuin ei olisi koiraa ollenkaan. Tuossa viereisessä nojatuolissa se nytkin on nukkunut jo pitkään. Tänään kävimme vielä kavereiden kanssa juoksemassa ja istumassa sen jälkeen iltaa, joten Kiira on aivan puhki. Ei se herääkään enää ennen aamua. 

Vinski, Laika, Samba, Prinssi ja Kiira