11. helmikuuta 2015

Harrastuskoiran stressi

Minulle linkattiin erittäin hyvä blogikirjoitus. Siinä haastetaan koiraharrastajat miettimään oman harrastuskoiran hyvinvointia. Monia koiria treenataan liikaa tai väärällä tavalla. Suosittelen kaikkia lukemaan tämän ja pysähtymään miettimään näitä asioita. Kuten linkkaamassani kirjoituksessakin todetaan, aivan liian usein harrastajat tuudittautuvat uskomaan olevansa hyviä koiranomistajia sen takia, että he sentään harrastavat koiriensa kanssa. 

Haasteessa kirjoitettiin muustakin harrastuskoiriin liittyvästä hyvinvoinnista, mutta itse ajattelin keskittyä miettimään koirien henkistä hyvinvointia aktiivisessa harrastuskoiran elämässä. Monet harrastuskoirat elävät nimittäin hyvin stressaavaa elämää kaikkine treeneineen, kisoineen ja tapahtumineen. Koiran lihashuollosta pidetään kyllä hyvää huolta, mutta kuinka moni harrastaja pysähtyy miettimään koiransa henkistä jaksamista? Koiratkin kokevat stressiä.

"Lyhytaikainen elimistön valmiustilan kohoaminen on luonnollista ja tarpeellista. Sen avulla saaliin paikallistanut metsästäjä pystyy ottamaan elimistöstään kaiken irti varsinaisen hyökkäyksen hetkellä. Koiran stressi-taso kohoaa väliaikaisesti myös iloisissa takaa-ajoleikeissä, voimakkaassa liikunnassa ja koiran säikähtäessä jotain ympäristössään. Silloin lisämunuaiset erittävät vereen kortisolia ja adrenaliinia. Hermoston toiminta tehostuu, koiran verenpaine nousee ja sen sydän alkaa lyödä tiheämmin." (Kaimio, Tuire. Koirien käyttäytyminen. 2007.)

Lyhytaikainen stressi on normaali osa koiran elämää. Pitkäaikaisena stressi taas aiheuttaa monia haittoja sekä koiran henkiselle että fyysiselle terveydelle. Stressihormoneilla menee kuitenkin useita päiviä laskeutua normaalille tasolleen. Tämä tarkoittaa sitä, että jos koiralla on kolmet treenit viikossa ja kisat viikonloppuna, ei se missään vaiheessa ehdi palautua. Tämä on kuitenkin todella tyypillinen treenitahti monelle tavoitteellisesti kisaavalle koiralle. Etenkin jos treenataan useita eri lajeja.


Koirat ovat toki yksilöitä siinä mitkä asiat ne kokevat stressaavina ja miten hyvin ne palautuvat stressaavista tilanteista. Kiihkeät treenit nostavat kuitenkin koiran kuin koiran stressitasoa jonkin verran. Mikäli sama koira joutuu heti seuraavana ja sitä seuraavana päivänä uudestaan samanlaisiin treeneihin, nousee sen stressitaso lisää ja lisää, eikä se missään vaiheessa pääse laskemaan. Pahimmassa tapauksessa tätä jatkuu kuukausia.

Uskaltaisin väittää, että sen lisäksi kuinka paljon treenaa, ehkä jopa tärkeämpää on miettiä miten treenaa. Melkein kaikissa harrastuslajeissa arvostetaan korkeaa virettä. Joissakin enemmän kuin toisissa. Haluttu vire saavutetaan usein saalisleikin kautta. Jahtaaminen nostaa koiran adrenaliinitasoja, sillä se on osa metsästykseen liittyvää käyttäytymisketjua. ja hetkellisesti kohonnut stressitaso auttaa koiraa saamaan saaliinsa kiinni. Jokainen lentävä pallo nostaa koiran elimistön samaan tilaan kuin pakeneva saaliskin.

Sekopäisiä pallonjahtaajia ja patukanpurijoita arvostetaan harrastuspiireissä suuresti, joten näitä ominaisuuksia vahvistetaan, jotta saataisiin kiihkeä mielentila ehdollistettua kaikkeen treenaamiseen. Agilityssä tämän mielentilan halutaan ehdollistuvan esteisiin, koska koiran täytyy suorittaa ne mahdollisimman nopeasti ja tokossa halutaan koiran liittävän korkean vireen seuraamsieen, jotta se näyttäisi mahdollisimmaan tyylikkäältä. 

En kuitenkaan tarkoita, että korkea vire on huono asia treeneissä, mutta kannattaa miettiä kuinka monta kierroksia nostavaa treeniä koiralla on viikossa. Mielestäni harrastavan omistajan tehtävä on miettiä miten kiihdyttäviä treenejä tasapainotetaan rauhallisemman tekemisen kanssa. On mielestäni myös tärkeää opettaa koira laskemaan kierroksensa ja rauhoittumaan treeneissä tauoilla.


Kukaan meistä ei ole täydellinen, ja aina välillä tulee arvioitua koiran jaksaminen väärin, mutta jokaisen miestä pitäisi pyrkiä ottamaan koiran pään sisäinen hyvinvointi huomioon. Mikäli haluamme harrastaa koiriemme kanssa, on meidän velvollisuutemme varmistaa, että harrastuksista ei ainakaan ole haittaa niiden hyvinvoinnille. Pitkäaikainen stressi aiheuttaa muun muassa monia immunologisia ongelmia käytöshäiriöien lisäksi.  

Itse asiassa liika stressi saattaa saada koiran nopeastikin oirehtimaan. Esimerkiksi Kiira oireilee käyttäytymällä hihnan päässä kuin kiroileva siili. Silloin aina tiedän, että olemme eläneet liian aktiivista elämää. Kiira stressaa erityisen paljon sellaisia vilkkaita tapahtumia kuin näyttelyt tai kokeet, joten tiedän sen tarvitsen muutaman lepopäivän tapahtumarikkaan viikonlopun jälkeen, enkä siksi suunnittele mitään riehumislenkkejä tällaisen viikonlopun päälle.

Tarkoitukseni ei missään nimessä ole syyllistää koiraharrastajia. Lähtökohtaisesti minusta on hyvä että mahdollisiman moni harrastaa koiransa kanssa. Tekemättömyys on yhtä suuri stressin aiheuttaja kuin liika tekeminenkin. Toivon vain, että urheilukoiran päänsisäinen hyvinvointi nousisi yhtä tärkeäksi pohdinnan aiheeksi kuin sen lihaskuntokin. Oikeaoppisesta lihashuollosta puhutaan nimittäin hyvin paljon, mutta stressittömistä treenirutiineista ei löydä juuri lainkaan keskustelua.

Olisin voinut tässä tekstissä käsitellä paljon muutakin, kuten rankaisupohjaisen kouluttamisen vaikutusta stressitasoihin, mutta positiivisten metodien puolesta puhutaan paljon muuallakin. Sen sijaan minua kiinnostaa enemmän tietää kuinka usein te treenaatte koirianne? Millaisia nämä treenit ovat? Onko teillä jotain rutiineja helpottamaan kiihkeistä treeneistä palautumista? Olen muuten kirjoittanut rauhoittumisesta ennenkin.

Linkkejä:

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti

Kiitos kommentistasi! Kommenttilaatikkoa saa käyttää keskustelupalstana, yhteydenottolomakkeena ja yleisenä purkautumiskanavana.