29. tammikuuta 2015

Koirakuvahaaste

Mekin kun muutkin. Paikka ja hyppy -blogin koirakuvahaaste. Yksi kuva jokaiseen kategoriaan ja mahdollisuus voittaa tavaraa. Kaikki mukaan! Harrastus, ilo, luottamus, koirakaveri, taide, vauhti, ihminen, mustavalkoinen, hauskuus ja lelu.

Yksi Kiiran monista harrastuksista

Voisiko olla iloisempaa ilmettä?


Lajien välistä luottamusta



Kiiran paras koirakaveri on Viena



Taide...? Kuvassa on ainakin kiva valo



Laamaksi Kiira on melko vauhdikas



Kiiran oma ihminen



Rakas rakas rakas Neira mustavalkoisena



Missä olisi hauskempaa kuin treeneissä?



Keppi on maailman paras lelu

Uudet alokasluokan liikkeet

Nyt se oli sitten viimeinkin aika tutustua paremmin tokon muuttuviin liikkeisiin. Olenhan minä ne katsonut läpi ja treenannut ne mielessäni, mutta nyt vasta sain aikaiseksi lukea alokkaan suoritusohjeet kunnolla. Korkea aikakin. Alla lista uusista alokkaan liikkeistä. Kopion ne tottelevaisuuskokeen koeohjeista.

  1. Paikalla makaaminen 1 minuutti
  2. Seuraaminen
  3. Maahanmeno seuraamisen yhteydessä
  4. Luoksetulo
  5. Noutoesineen pitäminen
  6. Kauko-ohjaus
  7. Estehyppy
  8. Kokonaisvaikutus

Eli taluttimessa seuraaminen, liikkeestä seisominen ja luoksepäästävyys lähtevät ja tilalle tulevat noutoesineen pitäminen ja kauko-ohjaus. Kiiralle tämä sopii paremmin kuin hyvin, sillä luoksepäästävyys ja jäävien sekoittuminen olivatkin meillä ne ongelmakohdat. Eli voin painia istumisen, makaamisen ja seisomisen erottelemisen kanssa vasta avoimessa luokassa.

Kaikkein tyytyväisin olen kuitenkin paikkamakuun aikamuutokseen. Olen jotenkin stressannut sitä ihan kamalasti, mutta ajan putoaminen kahdesta minuutista yhteen minuuttiin laskee omaa kynnystäni mennä kokeisiin. En edes tiedä mitä olen stressannut siinä. Kiiralla on aina ollut ihan okei paikkamakuu. Ainoa ongelma on ollut se, että se ei haluaisi olla niin jännittävässä tilanteessa niin kaukana minusta, joten se on välillä karannut perään. 

Vähän olen myös miettinyt mitä käy pehmeän koirani paikkamakuulle, jos kisoissa joku toinen koira tulee häiritsemään sitä. Sellaisten tilanteiden mahdollisuus kuitenkin ehkä vähenee uusien sääntöjen myötä. Elokuusta lähtien koirakko hylätään, jos koira nousee kesken paikkamakuun ja menee häiritsemään viereistä koiraa. 

Myös molemmat alokasluokkaan tulevat uudet liikkeet ovat Kiiralla kohtalaisen hyvällä mallilla. Kauko-ohjaus palasi mieleen kohtalaisen kivasti ja nopeasti kun sitä taas vähän treenasin. Noutoesineen pitäminen sen sijaan on oikeasti uusi liike meille. Nouto on Kiiralle sheipattu siten, että kapula on ollut maassa ja Kiira on pikku hiljaa tuonut kapulaa lähemmäs ja lähemmäs kättäni. Kapulan ottamista kädestäni tai kapulan pitämistä paikoillaan suussa ei siis ole paljoakaan harjoiteltu. 

"Koira on perusasennossa ohjaajan vieressä tai istuu ohjaajan edessä. Liikkeessä käytetään ohjaajan omaa tai järjestäjän varaamaa puista noutoesinettä. Liikkeenohjaaja ilmoittaa ”Liike alkaa” ja ojentaa ohjaajalle noutoesineen. Ohjaaja antaa noutoesineen koiralle. Koira ottaa esineen ja pitää sitä suussaan n. 5 sekuntia. Liikkeenohjaaja ilmoittaa ”Käsky” ja ohjaaja käskee koiran irrottamaan noutoesineen. Liikkeenohjaaja ilmoittaa ”Liike päättyy". Koiran ei tarvitse siirtyä perusasentoon sivulle." (Koeluokkien liikekohtaiset suoritus- ja arviointiohjeet)

Itse ajattelin opettaa Kiiran pitämään kapulaa suussa minun sivullani. Tällä hetkellä liike on siinä vaiheessa, että se ottaa kapulan suuhun, mutta korjailee otettaan ja keinuttaa päätään. Se myös näyttää kapulas uussa ihan tosi kärsivältä. Koska onhan tuollainen puolen kilon kapula ihan tosi raskas belgianpaimenkoiran pitää suussa. Sheippaushistorian takia se myös yrittää tunkea kapulaa väkisin takaisin käsiini sen sijaan että keskittyisi pitämään sitä nätisti paikoillaan suussaan.

Saa nyt nähdä menemmekö koskaan kisakentille möhköfantin kanssa, mutta ainakin siitä saa unelmoida. Näiden uusien sääntöjen myötä olen tosin kyllä saanut lisää intoa ja rohkeutta yrittää. Onko muita jotka suunnittelevat aloittavansa kisaamisen uusien sääntöjen myötä? Eli muita tähän uuteen alokkaaseen tähtääviä?

27. tammikuuta 2015

Pussaava tokofantti

Tänään treenattiin tokoa kivalla menestyksellä. Kiira ei sekoittanut jääviä ja kaukot upposivat kaaliin eli minun möhköfanttini oli suorastaan tulessa tänään. Juuri jäävien erottelua olin ajatellut treenata, mutta se osoittautui turhaksi. Ehkä arjessa tekemäni makaamisen ja seisomisen erottelu on sittenkin tuottanut jotain tulosta. Mahtavaa, jos tämä ikuisuusongelma on tällä selätetty, mutten olen vähän skeptinen.

Kaukot toimivat kivasti. Olen treenannut niitä Kiiran kanssa joskus sata vuotta sitten, joten niiden palauttelu mieleen vaati etäisyyden lyhentämistä metriin, mutta nopeasti pääsin jo muutaman metrin päähän. Kaukot tarvitsisivat nopeutta niin kuin kaikki Kiiran liikkeet mutta muuten ne ovat ihan kivat. Tosin nyt olen taas hieman pyöritellyt mielessäni pitäisikö minun sitten kuitenkin opettaa Kiira pitämään etutassut paikoillaan takatassujen sijaan. En osaa päättää.

Teimme myös seuruuta sekä vasemmalla että oikealla puolella. Oikeanpuolen seuruu on vasta suoran perusasennon hakemista, mutta vasen alkaa hiljalleen muotoitua sellaiseksi kuin sen haluan. Kiira tosin edelleen alkaa poikittaa heti, kun vire nousee. Olen ollut vähän jumissa sen kanssa. Kiira muuten tosiaan leikkii paremmin ja paremmin joka kerta. Itsestäni en voi sanoa samaa. Heitin tänään tennispallolla itseäni päähän ja vähän sen jälkeen noutokapulan seinään. 


Treenien jälkeen lähdettiin tavalliseen tapaan ulos lenkkeilemään ja kuvailemaan. Minä halusin hyvän kuvan siitä, kun Kiira pussaa, mutta en oikein onnistunut, kun Kiira oli vähän turhan kiihkeällä tuulella. Sain kuitenkin kuvan siitä kuinka Kiira syö Tiinan naamaa. On se jo jotakin. Ulkoilun jälkeen olikin sitten aika muokata kuvat ja videot. Tosin teidän lukijoiden kauhuksi löysin youtuben videonmuokkaustyökalun, mutta en sentään innostunut siitä niin paljon kuin Kiiran pusukaveri Tiina, jonka taiteelliseen tuotantoon voi tutustua tässä. Kiira suosittelee. Se on sentään videon päätähti.

21. tammikuuta 2015

Ihmelaatikot



Videolla Kiira etsii eukalyptusta laatikoista. Laatikkoetsintä on yksi Nose Work osa-alueista.  Se on Kiirasta todella kummallista ja yllättävän vaikeaa. Ajattelin, että purkkirataan tottunut koira hoksaisi tämän nopeasti, mutta ilmeisesti laatikot ovat niin isoja, että Kiira ei miellä niitä purkeiksi. Sen sijaan sen oli aluksi vaikea tajuta miten laatikkoetsintä eroaa sisäetsinnästä. 

Nyt ongelmana on vain se, että Kiira kuvittelee, että sen täytyy kertoa missä kohtaa laatikkoa haju on. Se ei vielä tajua mennä maate heti kun oikea laatikko on paikannettu. Se siis yrittää avata, kääntää ja rikkoa laatikoita päästäkseen hajuun käsiksi. Pahimmasta laatikoiden viskomisesta ja kantamisesta päästiin onneksi nopeasti eroon, mutta videolla näkyy yhä jäänteitä siitä.

Kuten videolla olevista pöksyistä voi päätellä, Kiiralla alkoi juoksut viime viikolla. Se on vaikuttanut sen motivaatioon hieman, mutta olen silti ihan tyytyväinen, että se juoksuu nyt, eikä myöhemmin keväällä. Nyt ei sentään ole maailman huonoin väli juosta. Alan ehkä pikku hiljaa oppia koska tuo juoksee ja tajuan olla ilmoittamatta sitä kaikenmaailman pippaloihin juuri sille ajalle. Kiiralla näyttäisi olevan hyvin tasainen kahdeksan kuukauden juoksukierto. Se ei myöskään juuri tiputa, joten pöksyjä ei tarvita missään muualla kuin halleissa, joissa on pöksypakko. 

Tammikuu on muuten alkanut rauhallisesti. Kiira on käynyt leikkimässä tyttökavereiden kanssa (kuvissa Viena, Laika ja Aava) ja sen lisäksi joka tiistai meillä on halli vuokrattu sisätreenejä varten. Edelleen olemme myös eläinkoulutuskeskuksen haisteluryhmässä. Muuten on ollut aika rauhallista. Olen yrittänyt tutustua tokon muuttuviin sääntöihin ja miettinyt pitäisikö rally-tokoa jatkaa. Näyttelyissäkin olisi kiva käydä tänä vuonna kerran tai pari. Tiedän Kiiran nyt pudottavan karvansa - se tekee sen aina juoksujen jälkeen - mutta loppukesälle voisi miettiä jotain. 

5. tammikuuta 2015

Hajuhuumaa


Meidän elämäämme ei tällä hetkellä kuulu juuri mitään muuta kuin haistelua. Mainitsinkin jo edellisessä postauksessa meidän uuden harrastuksemme Nose Workin. Se on Amerikassa kehitetty hajutyöskentelylaji, joka on Ruotsin kautta nyt rantautumassa Suomeen. Siinä matkitaan huumekoirien (Eeppistä!) työskentelyä. Kohdehajuja eukalyptusta, laventelia ja laakerinlehteä etsitään erilaisista ympäristöistä. Kiiralle on ehdollistettu ensimmäisen luokan haju eukalyptusuute.

Video on jo kuukauden vanha. Siinä harjoittelemme Kiira kanssa sisäetsintää Erican makuuhuoneessa. Sisäetsinnässä Kiira on jo melko pitkällä, sillä se osaa etsiä hajua eri korkeuksilta ja erilaisissa tiloissa, mutta vielä tarvitaan harjoitusta muun muassa ilmaisun tarkkuudessa. Nyt minun on vähän vaikea ymmärtää missä etsittävä esine on Kiiran ilmaistua sen. Esimerkiksi alla olevassa videossa haju on ikkunankarmilla, mutta Kiira menee niin nopeasti maahan, että on hieman vaikea arvioida hajun tarkkaa kohtaa. 



Koska Nose Workiin kuuluu muutakin kuin sisäetsintä, riittää meillä Kiiran kanssa treenattavaa. Toissapäivänä teimme ihan ensimmäisen autoetsinnän. Hölmönä tein sen sellaisessa paikassa, jossa yleensä teemme jälkeä, joten Kiira meni vähän sekaisin siitä mitä hajua sen pitäisi etsiä. Se muun muassa ilmaisi ihmisiltä parkkipaikalle jääneitä roskia. Kun se kuitenkin sattumalta sai eukalyptuksen hajun nokkaansa, paikansi se hajunlähteen tehokkaasti ja ilmaisi löytämänsä epäröimättä.

Huomenna meillä on hallivuoro kavereiden kanssa, joten Kiira pääsee etsimään uudenlaiseen ympäristöön. Yritän myös ottaa itseäni sen verran niskasta kiinni, että teemme Kiiran kanssa jotain muutakin kuin tätä, kun kerran olemme ihan hallinkin vuokranneet. Hajustella voimme missä tahansa muuallakin. Olen vain niin innoissani tästä uudesta harrastuksesta,

1. tammikuuta 2015

Vuosi vaihtui

Minä ja Kiira vietimme uudenvuoden ihan parhaassa seurassa yhteisten bestistemme kanssa. Tiina ja Erica tulivat koirineen porukoilleni piiloon ilotulituksia. Porukoilleni siksi, koska siellä ei ole naapurostossa lapsia, nuoria tai muita mölyapinoita, joten siellä on hiljaisempaa kuin yhdenkään meidän kolmen kotona. Kiirakin selviytyi pahimmasta paukkeesta ilman mitään maailmanlopun säikkyilyä. Se tarkkaili uuttavuotta sängyn alta.

Silti Kiira pelkää ilotulituksia joka vuosi enemmän ja enemmän. Itse asiassa muuton jälkeen Kiira on alkanut muutenkin reagoida selvästi enemmän kaikenlaisiin paukahtaviin ääniin. Ehkä koska laumassa ei enää ole muita koiria joista ottaa mallia ja tukea. Tosin ääniarkuudella myös on tapana pahentua iän myötä. Onneksi Kiira vielä toistaiseksi säilyttää toimintakykynsä pelottavissa tilanteissa ja hakeutuu ainoastaan turvalliseksi kokemaansa paikkaan torkkumaan. Alla Tiinan uudenvuoden kuvat.


Tulimme yöksi Ericalle ja täällä olemme edelleen tänään. Päivä on kulunut vuoden 2015 koirasuunnitelmia tehdessä. Mitään virallisia tavotteita en ajatellut asettaa meille tänä vuonna, mutta on minulla silti suunnitelmia tai ainakin jotain kutinoita tulevaa varten. Ensi tiistaista lähtien minulla on hallivuoro kavereiden kanssa, joten omatoimitreeneihin tulee jotakin säännöllisyyttä.

Tosin en tiedä mitä tuossa hallissa oikein treenaan. Varmaan tokoa, koska vaikka tänä vuonna olemme kokeilleet sekä frisbeetä että agilityä, eivät ne ihan taida olla minua varten. Liikaa vauhtia. En ehdi ajatella. Me kuljemme Kiiran kanssa sellaisella tasaisella dieselmoottorilla - ei mitään nopeita vauhdinmuutoksia. Toko tuntuu edelleen kaikkein eniten omalta lajilta ja villeissä unelmissani kokeilen kisaamista tänä vuonna - mutta se luultavasti tapahtuu sääntömuutosten jälkeen jos on tapahtuakseen. 

Päällimmäisenä mielessäni on kuitenkin nenätyöskentely. Viime vuonna tuli loppukoetta lukuun ottamatta suoritettua eläinkoulutuskeskuksen hajutyöskentelyopinnot ja käytyä tunnistusetsintään liittyvät kurssit JobsforDogsilla ja aloitettua eläinkoulutuskeskusken treeniryhmässä NoseWorkin opiskelu. En oikein tiedä mistä jatkaisin ensimmäisenä tänä vuonna. Tunnistusetsintä on ihan järkyttävän mielenkiintoista, mutta Kiirasta ei ole pelastuskoiraksi, joten tavotteiden puute vähän latistaa lajin hohtoa. Varmaan siis koulutan ensin NoseWorkin kisakuntoon. (NoseWork on pikku hiljaa pohjoismaihin rantautuva etsintäharrastus. Klik!)

Luultavasti Kiiran kanssa myös jatketaan tänäkin vuonna uusien lajien kokeilemista. Ainoana koiranani se joutuu ilmeisesti kokeilemaan kaikkia koiraharrastuksia joita maa päällään kantaa. Siihen se on kyllä ihan maailman paras koira. Sillä ei ehkä ole maailman parhaat kisahermot (niin kuin ei omistajallaankaan) eikä se syty kovinkaan nopeasti (niin kuin ei omistajansakaan) mutta se on aina aina aina valmis tekemään töitä. 

Ehkä minä taas aktivoidun bloginkin kanssa tänä vuonna. Vuosi 2014 oli vuoteen 2013 verrattuna hyvinkin hiljainen. Uutta ulkoasuakin voisi kehitellä, sillä tämä nykyinen on ollut vaiheessa ikuisuuden, kun en ole jaksanut tehdä sitä loppuun. Eikös minulla ole ollut tämä sama keskeneräinen ulkoasu koko viime vuoden? Kertonee jotakin blogiaktiivisuudesta. Hyvää uutta vuotta mukana pysyneille lukijoille joka tapauksessa!