6. lokakuuta 2014

Sellainen hyvä viikonloppu


Eilen ensimmäinen kihararakkauteni täytti neljä vuotta. Yleensä synttärien aikaan päivitellään miten koira voi jo olla niin vanha, kun vastahan se meille tuli, mutta minä huomaan ajattelevani ihan päinvastoin. Onko siitä todella vasta neljä vuotta, kun minusta tuli koiraharrastaja? Neljässä vuodessa on tapahtunut paljon.

Prinssi sai syntymäpäivälahjaksi Samban kokoisen majavalelun ja pääsi ulkoilemaan Firalle ilman pikkusiskoa. Kiiran sunnuntaihin kuului siis kohtalaisen ruahallista lenkkeilyä Prinssin kanssa. Sen sijaan lauantaipäivä meni Turun suunnalla mätsäreissä ja perjantaiaamu kului Ojangossa treenaamassa. Neljä vuotta sitten en olisi ikinä uskonut elämäni voivan näyttää tältä. Kaikki viikonloput kuluvat kuravaatteissa ulkona koirien kanssa.


Perjantaina treeneissä tuli kokeiltua missä kunnossa Kiiran nouto on. Ihan hyvässä itse asiassa. Ainoana ongelma on kapulan palauttamisnopeus. Kiira tuo kapulan takaisin ravaamalla. Minun pitäisi varmaan vilkaista jostain sääntökirjasta saako koira palauttaa kapulan ravamalla vai täytyykö sen laukata. Kiiran ravi on kuitenkin ihan nopeaa mutta en ole ihan varma tulevatko pisteet oikeasta askellajista vai vauhdista. Tietääkö kukaan lukijoista?

Edistystä tapahtui myös uuden kilon kapulan kanssa. Ennen Kiira on hieman vieroksunut painavaa mötikkää suussaan, mutta eilen sillä ei ollut mitään ongelmia sen kanssa. Testasinkin sen kanssa hyppynoutoa pari kertaa ja se meni myös oikein hyvin. Tämän jälkeen kävimme leikkimässä myös pk-esteillä. Ihan vain koska ne olivat tarjolla. Kiira ketjutti todella nopeasti noudon myös näille esteille, joten sain napattua pari sellaista kuvaa, jossa koirani kerrankin näyttää ihan oikealta palveluskoiralta. Paitsi että Kiiran taktiikka kiivetä harjan yli oli mitä mielenkiintoisin välillä.


Lauantaina puolestaan kömmin sängystä ylös seitsemältä ja matkustin Erican ja Tiinan kanssa mätsäreihin Paimioon asti. Kiira ei ole käynyt ihmisten ilmoilla tapahtumissa kuukausiin minkä se teki selväksi kaikille olemalla oikea mörrimöykky. Myöskään kehässä ei mennyt mitenkään mahtavasti. Tuomari sinänsä piti kyllä Kiirasta, ja melkein sijoitti sen sinisissä, mutta itse huomasin Kiiran olleen poikkeuksellisen ujolla tuulella. Mätsäreiden jälkeen siirryimme pellolle juoksemaan Harmin kanssa.

Loltsi, Laika, Harmi, Neira, Viena ja Kiira



Sinänsä en ole ollenkaan yllättynyt, että neljässä vuodessa elämäni on muuttunut koko ajan vain koiramaisemmaksi. Tätä minä olen aina halunnut. Kun minä viimeinkin sain sen koiran, josta olen aina haaveillut, suuntasin sen kanssa saman tien opettelemaan harrastuksien aakkosia, enkä ole juuri taakseni katsonut. Tätä elämäni tulee olemaan toivottavasti vielä vuosikymmeniä. Koiria, koiria, koiria...

6 kommenttia:

  1. Todella hieno blogi ihanineen kuvineen!
    Ihanaa löytää koirablogi missä on villis koska itselläni on kotona 6 kk ikäinen musta isovillakoira :)

    http://piasundell.blogspot.fi

    VastaaPoista
  2. Kyllä siitä ravista rokotetaan. Riippuu ihan mikä laji (pk vai toko), mikä luokka ja kuka tuomarina, että miten paljon, esim. jossain avoimen tokon tasamaanoudossa tuskin paljoa.

    Kivaa kun ootte palanneet treenikentille! Milloin mennään kimpassa? :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Täytyy suunnata joku päivä Ojankoon samaan aikaan! ^_^

      Poista
  3. Moikka,

    tuo esteen ylitys näyttää oikeasti tosi vaivalloiselta ja jopa vaaralliselta. Koiralla on selkeästi ylipainoa, mikä ei varmasti auta asiaa. Kannattaa harjoitella alkuun matalalla esteellä, ettei riko koiraansa.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Heippa, Anonyymi. Kiiruska ei treenaa palveluskoiralajeja, joten en olisi huolissani sen tulevaisuudesta esteillä. Se ei niitä ylitä montaakaan kertaa elämässään. Olet aivan oikeassa siinä, että pk-esteiden ylittäminen kannattaa opettaa huolella, sillä se on fyysisesti hyvin rankkaa koiralle.

      Poista

Kiitos kommentistasi! Kommenttilaatikkoa saa käyttää keskustelupalstana, yhteydenottolomakkeena ja yleisenä purkautumiskanavana.