22. syyskuuta 2014

Hiljaisuutta treenirintamalla


Kokonainen kuukausi on mennyt meillä tekemättä mitään erikoista. Syksy on lähtenyt meillä käyntiin siis todella hiljaisesti. Hajuhommia on toki jatkettu Kiiran kanssa, mutta niiden lisäksi ei treenirintamalle kuulu oikeastaan mitään. Teen etsimisen lisäksi Kiiran kanssa on aloiteltu id-tunnistus ja tehty metsäjälkeä. Niistä kerron varmasti enemmän sitten kun hommat lähtevät vielä paremmin käyntiin.

Rally-tokopuolellekin kuuluu pääasiassa hiljaisuutta. Elokuussa Kiiralla meni kokeet niin huonosti, että olemme siirtyneet tauolle loppu vuodeksi. Kahdessa viimeisessä kesän kokeessa Kiira paineistui jostakin niin paljon, että Erica ei edes yrittänyt lähteä sen kanssa aloittamaan rataa. En ole vieläkään saanut ihan kiinni siitä, mikä Kiiran lukkoon menemisen takana oli, mutta tämän hetkinen arvaus olisi muuton tuoma stressi yhdistettynä huonosti opetettuun ratatyöskentelyyn. Ukkosellakin varmaan oli jotain tekemistä asian kanssa.

Kiiran kaltaisella helposti stressaantuvalla koiralla täytyy olla pomminvarma osaaminen, jotta se ei mene kisapaikalla lukkoon pienen vastoinkäymisen sattuessa. Kisoissa kun voi kaikenlaisia yllättäviä stressinaiheuttajia ilmaantua. Koska Kiiran rally-toko on väännetty kasaan hätähätää ilman kunnon pohjia, olisi seuraavaksi edessä  palata askel taaksepäin ja opettaa huolellisesti kaikki kisarutiinit. Toivottavasti se sitten auttaa Kiiraa tsemppaamaan kisapaikoilla.

Kiira vaatii tässä suhteessa ehkä enemmän kuin moni muu koira, mutta en minä silti ajatellut hanskoja tiskiin heittää, kun koirasta kuitenkin on vaikka mihin, kun sitä vain hieman auttaa. Mitäs olin niin pöljä, että en opettanut koiraani kunnolla vaikka tiedän vallan mainiosti, että se on häiriöherkkä. Ericalla ei kuitenkaan ole aikaa tällaiseen urakkaan Kiiran kanssa nyt kun emme enää asu saman katon alla, joten luultavasti Kiira korkkaa kisat uudestaan siinä vaiheessa, kun minä pääsen kisajännityksestä yli. 

Sinänsä en edes ole ihan varma jatkaisinko Kiiran kanssa rally-tokon vai tokon parissa seuraavaksi. Tokoa on vähän ikävä. Olenkin viime aikoina hieman paikkaillut seuruuta siltä varalta että pahempi tokokärpänen pääsisi puraisemaan. Rally-tokossa seuruu saa olla melko välkää, joten en ole kiinnittänyt seuruukohtaan juurikaan huomiota moneen kuukauteen - ja tuloksen voitte varmasti arvata.


Varmaan tällä viikolla pitää taas raahautua kentälle treenisuunnitelman ja kameran kanssa niin että minulla olisi jotain muutakin laitettavaa blogiin kuin lenkkikuvia. Yllä olevat kuvat ovat eiliseltä seikkailulta Tervasaaren koirapuistoon. Kävin siellä äitini kanssa ja mukaan lähti Kiira ja Prinssi. Samba jäi kotiin, kun se vähän jännittää isoja koiria, emmekä tienneet miten vilkkaasta puistosta on kysymys. Ei siellä kyllä oikeastaan ketään ollut paikalla. Eikä puisto muutenkaan mitään suurta vaikutusta tehnyt. Virikkeinen se kyllä on (ranta ja kaikkea) mutta pieni.