3. elokuuta 2014

Virikkeen kesäseminaari 2014

No, eihän me minnekään mökille menty, kun yllättäen muistin, että minulla oli seminaari torstaina ja perjantaina. Ei se mitään! Kiva kun on taas pitkästä aikaa koirallista tekemistä. Kyseessä oli siis Koirapalelu Virikkeen järjestämä kesäseminaari, jonne oli kutsuttu ruotsista Fanny Gott ja Thomas Stokke opettamaan agilityä ja metsästysjuttuja. Itse en ollut ilmoittanut koiraa mukaan vaan menin kuunteluoppilaaksi. Seuraakin seminaarissa oli kivasti, sillä Erica osallistui Vienan kanssa.

Kiira pääsi kuitenkin torstaina turistiksi mukaan. Se aloittikin päivän näyttämällä kuinka taitava on murtautumaan häkeistä. Jätimme Erican kanssa Kiiran ja Vienan autohäkkiin sisällä pidettävän luennon ajaksi. Tuossa häkissä on aina osattu odottaa oikein kivasti. Ei vain tällä kertaa. Kesken luennon kuulin ulkoa haukkua joka epäilyttävästi kuulosti Kiiralta. Kun säntäsin ulos katsomaan, näin koirani juoksevan ympäri seminaarialuetta ja olisin voinut vajota maan alle. Viena kilttinä tyttönä ei ollut poistunut auton luota, mutta Kiira nautti kaikin rinnoin vapaudestaan.

Onneksi Kiira on niin mammantyttö, että se säntäsi heti syliin pussailemaan, kun vain löysi minut. Se tästä vielä olisi puuttunut että olisin jahdannut sitä pitkin pihoja. Loppu päivän Kiira sai sitten hengata mukana hihnan päässä koska oli liian kuuma pitää auton takaluukkua kiinni. Se olikin varmaan itseensä ihan helkkarin tyytyväinen. Katsokaa nyt tuota ilmettä! Voisiko koira enää tyytyväisemmältä näyttää?


Loppu päivä meni kuitenkin ihan hyvin. Seminaarissa käsiteltiin paljon muutakin kuin vain aksaa ja metsästystä. Molempina päivinä oli puoli päivää omistettu pennuille ja varsinaisessa agilityryhmässäkin oli muutama tokokoira neuvoja hakemassa. Etenkin pentujuttuja oli minusta todella mielenkiintoista kuunnella. Siellä kun käytiin läpi paljon erilaisia pohjataitoja joita harrastuskoira tarvitsee. Monia niitä taitoja voisi varmasti opettaa vanhemmallekin koiralle.

Ehkä parhaiten mieleeni jäi keskustelut erilaisista vahvistamisrutiineista. Itse palkkaan Kiiraa yleensä todella yksintoikkoisesti. Aina vaan se sama nami sieltä taskusta. Suurempi työkalupakki erilaisia tapoja vahvistaa antaisi paremmat mahdollisuudet valita vahvistamistapa halutun käytöksen mukaan. Esimerkiksi etäpalkalle vapauttaminen on jotain mitä Kiiralle ihan todella pitäisi opettaa. Tarvitsisin sitä moniin liikkeisiin. Nythän Kiira ei irtoa minusta ollenkaan, koska palkka on aina aina aina tullut minun läheltäni.

Palkalle säntäämiseen liittyy oleellisesti vapautussignaali. Keskustelimme nimittäin niistäkin. Fannyllä oli esimerkiksi eri vihjesanat koiran takana ja edessä oleville palkoille. Itse en välttämättä koe juuri tätä tärkeäksi, mutta se pisti kyllä miettimään sitä, että minun pitäisi paremmin määritellä mitä "vapaa" oikeasti tarkoittaa. Minullahan on käytössä myös "ole hyvä" ja "mene" jotka molemmat tarkoittavat lupaa mennä vahvisteelle.

Puhuimme paljon myös ihan leikkimisestä, mikä oli meidän kannalta hyvä, sillä Kiiralla on tämä ikuisuusongelma leikkimisen kanssa.  Kyllä se kentän ulkopuolella leikkii, mutta treeneissä se ei oikein ota riehuakseen. Luultavasti koska olen  pyrkinytkin olemaan mahdollisimman liikkumatta kouluttaessani (en jaksa häivytellä kaikenmaailman eleitä) ei Kiira tietenkään ole tottunut heilumiseen ja hyppimiseen. Sen mielestä treenipaikoissa vain kerta kaikkiaan ei riehuta. Ei ole koskaan riehuttu. Aina on syöty se nami sieltä taskusta. Aina aina aina. 

Olen nyt taistellut jo jonkin aikaa tätä vastaan ja yrittänyt muuttaa Kiiran käsitystä treenipaikoista. Täälläkin voi riehua! Oikeasti! Agility on yksi tällainen laji, joka on muuttanut hämmästyttävästi Kiiran olemusta kentällä. Yhtäkkiä treenipaikoissa pitäisikin olla korkeassa vireessä. Yhtäkkiä pitäisikin liikkua. Ei se vieläkään villinä riehu, ja se kyllästyy aksaan tosi nopeasti, mutta pientä muutosta on tapahtunut. Olenkin yrittänyt nyt mahdollisimman usein tehdä ensin lyhyen aksasetin ja vasta sitten mennään tekemään sitä tosi kivaa rally-tokoa tai tokoa.

"Mä meen tonne mamman luokse!"

"No tää on kivaa!"


Palkkaamisjutut jäivät tosiaan minulle parhaiten mieleen vaikka seminaarissa puhuttiin myös muusta mielenkiintoisesta. Oikein kiva seminaari siis. Parina päivänä tuli kuviakin räpsittyä ihan kivasti ja niitä voi käydä katsomassa kiharagalleriassa. Itselleni tuli seminaarin jälkeen ihan hirveä treeni-inspis mikä ehkä on parasta mitä seminaareista voi saada.

1 kommentti:

  1. haastan sinut! http://tahma-tassut.blogspot.fi/2014/08/ensimmaiset-kerrat.html

    VastaaPoista

Kiitos kommentistasi! Kommenttilaatikkoa saa käyttää keskustelupalstana, yhteydenottolomakkeena ja yleisenä purkautumiskanavana.