28. heinäkuuta 2014

Kesäloman hiljaiseloa


Lyhyet kuulumiset taas tähän väliin! Kesä on meillä kulunut lomaillen eikä paljon kerrottavaa ole. Olen viettänyt Kiiran kanssa aikaa joko mökillä järven rananssa tai porukoilla takapihan äärellä. Näistä helteistä selviäminen on vaatinut vähän tällaisia erikoisjärjestelyjä, sillä oma pieni yksiöni on muuttunut saunaksi ja normaalilenkkeily on käynyt mahdottomaksi. Myös Esme on asunut porukoitteni takapihalla koko heinäkuun.


Viime viikolla kävimme mökillä Vienan ja Neiran kanssa ja huomenna olisi tarkoitus suunnata sinne kiharoiden kanssa. Mökillä Kiira ei viimeksi tehnyt mitään muuta kuin ui pallojen perässä. Oikeastaan mitään muuta kerrottavaa siitä reissusta ei ole. Kuvistakin näkee että aika kului pääasiassa rannassa. Ja luultavasti huomenna Kiiran meno jatkuu samanlaisena.

6. heinäkuuta 2014

Agilityn alkeita


Rally-tokon pakollisten esteiden opettaminen on nyt muuttunut agilityn alkeiksi. Erica kun treenaa omia koiriaan agilityyn, ja minä raahaudun Kiiran kanssa aina perässä kaikkialle, niin ei kai se sinänsä ihmekään ole, että Kiira on päässyt kokeilemaan aksaamista. Mitään tavoitteita möhköfantillani ei kuitenkaan ole. Agilitystä vain on tullut tällainen kesäinen ajanviete. Tänäänkin sitä treenattiin pari settiä ennen kuin siirryimme rally-tokon pariin.


Yritän kuitenkin opettaa alkeet kunnolla. Tällä hetkellä puuhastelemme ainoastaan hypyillä ja putkilla. Ihan vain muutamaa estettä. Kiiran pahimpia ongelmia on se, että se ei ota irrotakseen. Kaiken tekemämme tokon jälkeen se haluaa työskennellä kontakti ohjaajassa. Namikupin avulla esteille onkin saatu paljon varmempaa suorittamista. Enää ei tarvitse katseella kysellä onko suunta oikea.

Toinen ongelma on Kiiran vauhti. Jos muiden koirat muisuttavat aksaradalla ferrareita, niin tuo minun Kiirani muistuttaa sitten varmaan eniten kottikärryä. Se kuvaa Kiiran vauhtia ehkä parhaiten. Tosin itse en ole tästä kauhean huolissani, sillä vauhtia saa kyllä jälkeenpäin lisää. Etenkin kun agilityllä on yksi hämmästyttävä vaikutus Kiiraan. Se on ruvennut leikkimään kentällä. 


On kuitenkin sanottava, että Kiira ei ehkä ihan luonnonlahjakkuus tässä lajissa ole. Se kyllästyy tosi nopeasti mokomaan. Ja sitten kun se kyllästyy, se tekee jotain alla olevan videon kaltaista. Mutta tärkeintähän on hauskanpito. Agility on mukavaa vaihtelua koska se on niin erilaista kuin mikään muu mitä Kiiran kanssa tehdään.

4. heinäkuuta 2014

Teetä etsimässä


Hajujutut ovat kyllä sitä varsinaista välineurheilua. Olen hankkinut itselleni mielestäni vain ihan välttämättömät tavarat ja jo nyt minulla on kaappi täynnä erilaisia purkkeja, pihtejä ja telineitä. Kohta kun häiriöhajut alkavat kunnolla tulla mukaan, rupean varmaan säilömään sitten niitäkin. Minusta tulee hullu koiranainen kaappi täynnä hajupurkkeja.

Viikonloppuna oli taas yksi lähipäivä eläinkoulutuskeskuksella. Tällä kertaa etenimme hieman alkujuttuja pitemmälle. Kiira ei ollut kahden viikon aikana vieläkään tajunnut, että purkkeja pitää haistella, eikä niillä pidä pönöttää. Mutta nyt viikonlopun aikana tuli läpimurto. Ongelma Kiiran kanssa oli siinä, että se otti todella pahasti häiriötä minun hajustani. Ihan ymmärrettävää. Sen kanssa on tehty jälkeä ja esine-etsintää. Eli aina ennen on pitänyt etsiä nimenomaan minun ominaishajuani.

No, kun sitten otimme muutaman setin ilman minun hajuani mukana, alkoi oppimista viimeinkin tapahtua. Viikonlopun päätteeksi lisäsimme sitten lopulta minun hajuani mukaan leikkiin. Se meni ihan hyvin. Sunnuntaina se löysi teen sieltä ominaishajuni keskeltäkin. Kiira on kai viimeinkin tajunnut, että tällä kertaa etsitään teetä.