17. kesäkuuta 2014

Muuttostressiä


Terveisiä täältä muuttolaatikoiden keskeltä. Minä ja tytöt (Kiira, Esme ja Nymfi) muutamme uuteen kotiin. Omaan pieneen yksiöön elämään meille kaikille vierasta kerrostaloelämää. Tilaa on paljon vähemmän kuin mihin yksikään meistä on tottunut, mutta siitä en ole erityisen huolissani, sillä pidän uudesta asunnostani todella paljon. Sen sijaan kerrostaloelämä on jotakin johon meillä kaikilla on vähän totuttelemista. 

Etenkin Kiiralla. Minulla onkin todella paljon kaikenlaista opetettavaa Kiiralle. Ihan yksinkertaisimmillaan se pitää esimerkiksi opettaa kulkemaan rappukäytävässä. Jollekin toiselle koiralle tämä ei olisi juttu tai mikään, mutta Kiiraa jännittää liukkaat portaat, kaikuva tila ja sitten siellä vielä saattaa tulla kaikenlaisia mörköjä vastaan. Onneksi olenkin päässyt harjoittelemaan uuteen kämppään vaikka varsinaista muuttoa ei vielä olekaan tapahtunut. Uudet naapurit pitävät minua varmaan ihan hulluna kun ravaan koiran kanssa ylös alas portaita ja naksuttelen mennessäni.

Sitten on tietenkin paljon muutakin opetettavaa. Parvekkeella ei saisi haukkua, rapun ääniin ei saisi reagoida ja yhteistä piha-aluetta ei saisi vahtia. Yleisiä ongelmia kerrostalossa on postiluukusta tulevien postien haukkuminen, joten siihenkin ajattelin puuttua heti alkuunsa, jotta mitään ongelmaa ei pääse syntymäänkään. Itse asiassa ajattelin opettaa Kiiran viemään postit pöydälle. Postien kolahtamisesta luukkuun tulee siis vihje noutamiselle.

Kaikkia näitä taitoja päästään opettelemaan ihan kunnolla sitten kun varsinainen muutto on tehty. Nyt vielä elämme kahden kämpän loukussa pahvilaatikoiden keskellä. Päivät kulutetaan seiniä maalaten ja tavaroita kantaen. Kaikki tämä uusi stressaa Kiiraa selvästi. Se on taas alkanut murista ja öristä lenkeillä ihan ihmeellisille asioille. Yhtenäkin päivänä se sai ihan ihmeellisen kohtauksen sadan metrin päässä olevalle ihmiselle. Sellaiset eivät ole olleet sen mielestä uhkaavia sitten mörköiän. 

Koirissa on tietenkin yksilöllisiä eroja siinä miten herkästi ne stressaantuvat, mutta kyllä varmasti kaikista koirista hieman kummallista muuttaminen on. Onko teillä lukijoilla kokemuksia muuttamisesta koiran kanssa? Millaisia toimenpiteitä se on vaatinut ja kuinka teidän koiranne ovat suhtautuneet elämänmuutokseen?

12 kommenttia:

  1. Me ollaan muutettu kerran. Tosin kerrostalosta kerrostaloon. No meillä ei ilmennyt oikein mitään ongelmia. Jessen mielestä oli kiva kävellä perässä kun laatikoita kannettiin ovelle ja uudessa asunnossa huoneisiin. Sitten se kävi paikat läpi uudessa asunnossa ja se oli siinä, Jesse tais vaan todeta, "kun sun kamat on tääl niin munkin on ". Tosin Jesse ei reagoi ja stressaa kauhean helpolla. Toisinkuin omistajansa :D

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiiraa stressaa kyllä ja sitten omistajakin stressaa koiran takia. Ja sitten Kiira stressaa tietenkin enemmän. Ja taas minä stressaan lisää. :P Onneksi on kesä ja loma niin on aikaa rauhassa totutella uuteen rytmiin.

      Poista
  2. Tenhon kanssa on muutettu kahdesti (kerrostalosta kerrostaloon ja kerrostalosta rivariin), Vienon kanssa kerran (kerrostalosta rivariin). Molemmat koirat ovat ottaneet muutot todella lunkisti ja kotiutuminen uuteen asuntoon on tapahtunut näppärästi :) Viimeksi muutettiin huhtikuussa 64 neliön kerrostalokaksiosta puolta pienempään yksiöön - neliöiden väheneminen aiheutti ensin vähän sopeutumisvaikeuksia, mutta onneksi tässä uudessa asunnossa on piha, joka kompensoi sisätilan pienuutta. Kahden pienen koiran kanssa nykyiset neliöt tuntuvat riittävän, mutta sitä mietin uskaltaisiko tänne jossain vaiheessa ottaa vielä kolmannen. Koirissa se tuskin tuntuisi miltään, mutta omistajasta saattaa ajoittain tuntua, että seinät on jo vähän liian lähellä ja otukset koko ajan jaloissa :D

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Itse asiassa minullakin on ollut pitkään mielessä toinen koira. Jotenkin sellaisen hankkiminen pieneen yksiöön tuntuu kuitenkin ihan mahdottomalta. Eihän koirat sinänsä sisällä mitään sellaista tee mihin tarvitsisivat tilaa. Ne vain nukkuvat. Mutta entä jos ne pitääkin erottaa, entä jos nukkumapaikoista tuleekin pulaa, entä jos, entä jos... Ja sitten minulla on vielä kaksi muutakin eläintä, jotka vievät tilaa ja aikaa.

      Poista
  3. Me ei olla muutettu, mutta kaveri joka muutti rivarista kerrostaloon ratkaisi "epäilyttävät porraskäytävän äänet"-ongelman sillä, että kiinnitti oveen namipussin ja lapun, jossa selitettiin että nyt koulutetaan koiraa olemaan hiljaa ja pyydettiin ohikulkijoita ja varsinkin postimiestä tiputtamaan nami postiluukusta sisään. Aika moni naapuri kävi kuulemma ihan varta vasten niitä nameja antamassa ilman että oli itse ulos menossa, koska haukkumaton koira on kaikille mukava asia kerrostalossa.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Itse mietin myös tuota vaihtoehtoa, mutta sitten rupesin pelkäämään, että joku ääliö tunkee namien sijasta jotain myrkyllistä sisään postiluukusta. Ehkä minä vain olen epäluuloinen. :D

      Poista
  4. Meidän koirista Uuno on muuttanut kerrostalosta, pienkerrostaloon, sieltä kerrostaloon, sieltä toiseen, sieltä rivariin ja sitten tähän nykyiseen semiomakotitaloon. Isla on kokenut saman, mutta tosta kolmannesta kerrostalosta eteenpäin, kuin myös Lumo ja Tuike on asunut kerrostalossa, rivarissa ja nyt tässä omassa. Muutettu on siis :D Koirat taisi sopeutua ihan hyvin, ainoa totutteleminen, että toi viimeinen kerrostalo oli yksiö ja väliaikainen, sen jälkeen asuttiin mun äidin nurkissa rivarissa ja niitä Isla ja Uuno ehkä vähän stressasi. Tai oikeastaan Luls ja Tuike tottui asumaan yksiössä, koska se oli meidän koti, mutta neljän koiran kanssa sinne ei oikein enää loppuaikana tuntunut mahtuvan. Jotenkin kaikilta loppui tila ja happi ja tuli yhteentörmäyksiä. Rivariasumisen ongelma oli se, että siellä liikkui kamalasti ihmisiä. Mun veljet, isä, äiti, veljien kaverit ja koirilla ei oikein ollut sellaista omaa rauhaa milloinkaan. Nyt omaan kotiin ne tottui heti. Ekana yönä ottivat omakseen ja ei ole stressistä tietoakaan.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Neljä koiraa yksiössä on aika paljon. :D Minusta tuntuu että Kiira, Nymfi ja Esmekin on ihan liikaa. :D

      Poista
  5. Itse olen muuttanut koirien kanssa luhtitalon alakerrasta kerrostaloon ja kerrostalosta kerrostaloon muistaakseni 3 kertaa, sitten kerrostalosta paritaloon ja paritalosta omakotikaloon maalle. Seuraavana on edessä muutto omakotitalosta maatilalle oikeasti korpeen...

    Lauma on hieman muuttunut matkan varrella, nuorimmainen ei ole asunutkaan kuin landella, mutta vanhin näistä (11v mummokoira) on vaihtanut kotiakin meille ja kulkenut mukana muutosta toiseen. Se on hyvähermoinen, tasaluontoinen koira, jonka reviiritietoisuus pysyi kaupungissa hyvin aisoissa, ei välittänyt rapun äänistä eikä postista tai kadun äänistä ellei oikeasti ollut meneillään jotain erikoista. Siihenkin reagoi haukulla parilla.

    Nyt jo porukasta poistunut porkkisekoitus oli mulla sellainen potentiaalinen eroahdistus- ja yksinolovammaaja-tapaus, mutta ihme kyllä se ei välittänyt mitään postista tai mistään, nukkuikin aina ulko-oven edessä eikä välittänyt mitään, jos postit kolahti luukusta. Ihan ykkösöitä/aamuja meillä vahdittiin kerrostaloon muuttaessa postiluukkua.

    Vaikein meillekin on ollut rappu, etenkin nykyisen porukan keskimmäisen kaverin kanssa (nuorimmainen ei ole niitä nähnytkään...), joka pelkäsi myös kaikuvia tiloja ja liukkaita portaita ja lattiaa. Sitkeesti vaan mentiin, vanhemman koiran johdolla, nameilla ja naksuttimella. Ja hankittiin seinähullun maine naapureiden keskuudessa.

    Olen asunut koirien kanssa niin 38 neliön yksiössä kuin 80 neliön kolmiossa ja nyt reilun 100 neliön ok:tssa, jossa on ensimmäistä kertaa saman katon alla kolme koiraa. Yksi merkittävä asia on minusta aina ollut se, että kämpässä on jokaiselle omaa tilaa rauhoittua. Mulla oli kissan ja kahden koiran kanssa yksiössä se mukava puoli, että siinä oli sauna ja iso kylppäri, erillinen eteinen ja makkari, jokainen otus pystyi häippäsemään omiin oloihinsa, jos siltä tuntui.

    Nykyisen sakin kanssa olisi aika painajaista joutua kerrostaloon, rivariinkin. Ihan jo sillä, kun juniorijaosto on päässyt metsittymään melko huolella...

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Näin se taitaa vähän olla, että tottumisella on aika paljon tekemistä sen kanssa kuinka hyvin eläimet pärjäävät (a) kerrostalossa ja (b) yksiössä. Nyt kun muutto on takana huomaan, että äänet eivät Kiiraa häiritse vaikka elämänmuutos onkin paha stressinaihe. Se ei siis ole ihan päässyt metsittymään entisessä rivariluhtikämpässäni! :D

      Poista
  6. Onnea uuteen kotiin! (:
    Meillä on ollut parikin muuttoa vuoden sisään. Riski suhtautui alusta lähtien fiksusti kerrostaloelämään. Alkuun tietysti haukuttiin posteille ja rapun äänille, mutta nykyään koira ei kiinnitä enää mtn huomiota "kummiin" ääniin. Ei meillä tainnut muistaakseni suurempia ongelmia olla, mutta koiran nuorella iällä on saattanut olla vaikutusta asiaan.

    VastaaPoista
  7. Sony 4v muuttaa viikonloppuna jo neljättä kertaa :D Se ei ole koskaan mitenkään erikoisemmin stressaillut. Se on asettunut aina uuteen kotiin ihan rennosti. Koti on siellä missä perhe ja tutut tavaratkin :) Saa nähdä mitä mieltä Aruy on muutosta. Uskon kuitenkin että silläkin on koti siellä missä muutkin ovat.

    VastaaPoista

Kiitos kommentistasi! Kommenttilaatikkoa saa käyttää keskustelupalstana, yhteydenottolomakkeena ja yleisenä purkautumiskanavana.