30. kesäkuuta 2014

Paluu treenikentille


Tänään kävimme pitkästä aikaa treenaamassa kentällä Erican kanssa. Tarkoituskena oli taas jatkaa rally-tokoprojektia, mutta aluksi otin kuitenkin hieman noutoa, jos sitä nyt joskus taas inspiroituisi tokosta. Olen sisällä tehnyt kapulan pitoon kestoa ja hyvin se näytti toimivan ulkonakin. Nouto alkaa muutenkin näyttää jo tosi hyvältä. Sen ainoa ongelma on enää vauhti. Ja hieman vino eteentulo.

Vino eteentulo on pääasiassa rally-tokon syytä. Rallyssa kun koira saa olla jopa 45° vinossa niin en ole siihen vielä ruvennut puuttumaan. Samoinhan on käynyt vähän Kiiran perusasennolle. Kun viivotinsuoruuteen ei tarvitse rally-tokossa kiinnittää huomiota, olen luistanut siitä, joten nyt Kiira on yleensä vinossa ja usein vielä liian takanakin. Sen sijaan rallyssa näiden liikkeiden pitää olla nopeaita, iloisia ja sujuvia. Tänään näitä asentoja tulikin treenattua - ja kerrankin niistä on jopa video!




Toistaiseksi Kiiraa ei ole ilmoitettu mihinkään kokeisiin, mutta suunnitelmissa olisi päästä loppukesästä hakemaan niitä kahta viimeistä hyväksyttyä tulosta voittajaluokasta. Yhä edelleen kyseessä on minun ja Erican yhteisprojekti, mikä nyt tietenkin vaikeutuu, kun Kiira ei asu Erican kanssa, mutta katsotaan miten tämä lähtee sujumaan. Yritämme pitää yhteistreenien määrän kuitenkin korkealla.

Kuukauden treenisuunnitelmaan kuuluu säännöllisten ratatreenien lisäksi mestariluokan liikkeiden esittely, molempien puolien seuruun parantaminen ja puolenvaihto käännösten kunnollinen opettaminen. Suunnitelmissa myös muistaa tehdä paljon häiriötreeniä, joten jos jollakin on samanlaista tarvetta kimppatreeneille, nykäiskää meitä hihasta. Kiira tarvitsee nimenomaan koirahäiriötä treeneihinsä.

28. kesäkuuta 2014

Uusi koti


Elämä alkaa pikku hiljaa muuttua normaaliksi. Uusi koti alkaa tuntua omalta kodilta. Ehkä jopa jo Kiirankin mielestä. Kiiruska ärisee ja pörisee kyllä edelleen tosi herkästi kaikenlaiselle, mutta kodista on selvästi löytynyt jo oma nukkumapaikka, lenkkireiteiltä on löydetty parhaat pissapaikat ja rappukäytävästä kantautuviin ääniin on totuttu. Vielä kun saadaan normirytmi käyntiin treeneineen, asetumme varmasti molemmat tänne oikein hyvin.

Suurin osa lenkeistä on tehty ihan vain tuonne muutaman sadan metrin päässä olevaan koirapuistoon. Jotenkin päivät ovat olleet niin täynnä kaikkea muuta, että ihan hirveästi en ole uusia maastoja tutkinut. Yksi ihan kiva lenkkipolku ja metsäpläntti löydettiin yhtenä päivänä. Tosin vanhat lenkkimaastomme ovat vain parin kilometrin päässä, että kohtalaisen tuttuahan tämä seutu ihan ennestäänkin on.


Pikkueläimet ovat ottaneet muuton hyvin eri tavoin. Esme tuskin huomasi muuttaneensa (videolla on samaa menoa kuin aina ennenkin) mutta Nymfille tämä oli pieni maailmanloppu. Koko kuluneen viikon se on ollut hyvin jännittyneen oloinen. Yksiössä sillä ei ole samanlaista rauhaa kuin ennen - nyt jatkuvasti ohi kävelevät ihmiset ja koirat jännittävät sitä todella paljon. Aluksi olin ihan epätoivoinen, mutta onneksi se on hiljalleen hieman rentoutunut, joten pidän yllä toivoa, että sekin tottuisi tähän uuteen elämään.

19. kesäkuuta 2014

Hajuerottelua

Muuttopuuhien keskellä minulla on myös ollut pari lähipäivää eläinkoulutuskeskuksella. En tiedä mainitsinko missään vaiheessa, mutta olen tosiaan jatkanut perusopintojen jälkeen hajutyöskentelyn pariin. Tällä hetkellä harjoittelemme sitä kuinka hajuerottelu koulutetaan koiralle purkkiradan avulla. Itsellä on harjoituskappaleena Kiira.

Viikonloppuna meillä oli Tommy Wirén kouluttamassa. Aloitimme ryhmässä hajuerottelun alkeiden kouluttamisen. Käytännössä opetimme ensin koirat haistelemaan purkkia, ja kun tämä oli hallussa, siirryimme kahteen purkkiin tekemään erottelua. Yhdellä purkilla ei kauaa kannata junnata, sillä kuten Tommy Wirén sanoi, yksi ei ole vaihtoehto. Koira ei opi erottamaan mitä sen pitää etsiä ilman vaihtoehtoa.

Kun siirrytään kahteen purkkiin, jatketaan kuuman hajun vahvistamista ja toivotaan, että koira jossain vaiheessa oppii mistä hajusta tulee vahviste. Kiiran tapauksessa etsimme purkeista teetä. Sinänsä teoria on hyvin yksinkertainen. Teen hajua seuraa vahviste - joten koira hakeutuu tämän hajun luokse. Koiran hajuaisti on erinomainen, joten kyllähän se asian nopeasti hoksaa. Vaan ei hoksaakaan. Ei ainakaan Kiira. 

Kiira ei tiedä että sillä on nenä. Ensin se yritti läimiä purkkia, sitten maata sen vieressä, sitten seisoa sen takana, sitten noutaa sitä, ja kun lopulta sain sen koskettamaan purkkia nenällä, en saanut mitään haistelun kaltaistakaan aikaiseksi vaan tökkimistä ja nuolemista. Nyt pitkän työn jälkeen luulin onnistuneeni. Videosta kuitenkin näen, että haistelun sijasta olen opettanut sen työntämään nenänsä purkkiin muutamaksi sekunniksi.

17. kesäkuuta 2014

Muuttostressiä


Terveisiä täältä muuttolaatikoiden keskeltä. Minä ja tytöt (Kiira, Esme ja Nymfi) muutamme uuteen kotiin. Omaan pieneen yksiöön elämään meille kaikille vierasta kerrostaloelämää. Tilaa on paljon vähemmän kuin mihin yksikään meistä on tottunut, mutta siitä en ole erityisen huolissani, sillä pidän uudesta asunnostani todella paljon. Sen sijaan kerrostaloelämä on jotakin johon meillä kaikilla on vähän totuttelemista. 

Etenkin Kiiralla. Minulla onkin todella paljon kaikenlaista opetettavaa Kiiralle. Ihan yksinkertaisimmillaan se pitää esimerkiksi opettaa kulkemaan rappukäytävässä. Jollekin toiselle koiralle tämä ei olisi juttu tai mikään, mutta Kiiraa jännittää liukkaat portaat, kaikuva tila ja sitten siellä vielä saattaa tulla kaikenlaisia mörköjä vastaan. Onneksi olenkin päässyt harjoittelemaan uuteen kämppään vaikka varsinaista muuttoa ei vielä olekaan tapahtunut. Uudet naapurit pitävät minua varmaan ihan hulluna kun ravaan koiran kanssa ylös alas portaita ja naksuttelen mennessäni.

Sitten on tietenkin paljon muutakin opetettavaa. Parvekkeella ei saisi haukkua, rapun ääniin ei saisi reagoida ja yhteistä piha-aluetta ei saisi vahtia. Yleisiä ongelmia kerrostalossa on postiluukusta tulevien postien haukkuminen, joten siihenkin ajattelin puuttua heti alkuunsa, jotta mitään ongelmaa ei pääse syntymäänkään. Itse asiassa ajattelin opettaa Kiiran viemään postit pöydälle. Postien kolahtamisesta luukkuun tulee siis vihje noutamiselle.

Kaikkia näitä taitoja päästään opettelemaan ihan kunnolla sitten kun varsinainen muutto on tehty. Nyt vielä elämme kahden kämpän loukussa pahvilaatikoiden keskellä. Päivät kulutetaan seiniä maalaten ja tavaroita kantaen. Kaikki tämä uusi stressaa Kiiraa selvästi. Se on taas alkanut murista ja öristä lenkeillä ihan ihmeellisille asioille. Yhtenäkin päivänä se sai ihan ihmeellisen kohtauksen sadan metrin päässä olevalle ihmiselle. Sellaiset eivät ole olleet sen mielestä uhkaavia sitten mörköiän. 

Koirissa on tietenkin yksilöllisiä eroja siinä miten herkästi ne stressaantuvat, mutta kyllä varmasti kaikista koirista hieman kummallista muuttaminen on. Onko teillä lukijoilla kokemuksia muuttamisesta koiran kanssa? Millaisia toimenpiteitä se on vaatinut ja kuinka teidän koiranne ovat suhtautuneet elämänmuutokseen?

8. kesäkuuta 2014

Lohja RN


Kiiruskan kanssa käytiin tänään näyttelyissä hakemassa ERInomainen. Itse asiassa tänään kaikki koirat olivat tuomarin mielestä erinomaisia. Mutta mikäs siinä. Kiiralta jäi SA uupumaan, koska se on hieman lihava ja koska se ravasi kuin lahna. Muuten käytös oli kivaa. Tällä kertaa se osasi seistä katse oikeassa suunnassa ja tuomarinkin kohtaaminen meni häntä iloisesti heiluen. 

"Selvän sukupuolileiman omaava narttu, hieman tuhdissa kunnossa. Nartulle sopivat mittasuhteet. Tyypillinen pää ja ilme. Hyvin asettuneet korvat, hyvin kulmautuneet raajat. Tänään hieman pehmeä ylälinja, liikkuu hyvällä askelpituudella, mutta hieman laiskasti."

Tämä ei ole muuten ensimmäinen kerta, kun se on näyttelyssä vähän pulskassa kunnossa. Sillä kun on tapana turvota juoksujen yhteydessä jonkin verran. Jo ennen juoksuja Kiira alkaa kerätä massaa ja sitten pari kuukautta juoksujen jälkeen se vaappu menemään kuin olisi tiineenä. Se syö näinä kuukausina ihan minimaalisia annoksia mutta sillä ei ole tuntunut olevan vaikutusta. 

No, nyt meillä on aikaa laihduttaa, sillä Kiiran osalta näyttelyt olivat tässä vähäksi aikaa. Sillä on karvanlähtö, eikä sitä siis kannata viedä minnekään, ennen kuin turkki alkaa taas kasvaa takaisin. Sitä varmaan odotellaan syksyyn. Ensimmäinen mitä teinkin päästyäni näyttelyistä kotiin, oli Kiiran pöllyävän pohjavillan furmaaminen helkkariin. 

7. kesäkuuta 2014

RotuRace 2014

Hard Candy's Cindy Lane, Hard Candy's A True Beliver, Boui Moravia Merilen ja Hard Candy's Blue Heaven


Tänään tuli tehtyä jotain uutta. Suuntasimme nimittäin Kiiran kanssa juoksemaan Hyvinkään vinttariradalle RotuRacen merkeissä. Meillä oli belgikavereiden kesken Hard Candy's juokkue, jossa kaikki muut olivat kyseisen kasvattajan koiria paitsi Viena, joka tuli täyttämään tyhjää paikkaa. Omaan joukkueeseemme kuului siis Kiiran lisäksi SonyAava ja Viena.

Emmekä muuten olleet ainoat belgianpaimenkoirat paikalla. Meidän lisäksi siellä oli kahdeksan muutakin belgijoukkuetta. Kivaa tässä oli tietenkin se, että sain nähdä paljon tuttuja ja puolituttuja koiria ja ihmisiä. Paikalla oli tosin myös ainakin puolitusinaa belgibloggaria - joten tämä sama "Roturacessa oli superkivaa" postaus esiintynee muuallakin blogimaailmassa. En silti malta itsekään olla kirjoittamatta päivästä.

Erica kuiskii Kiiralle ohjeita lähdössä. Kuva © Laura Hanni.


Kiiran kanssa on kerran aikaisemmin kokeiltu radalla vieheen perässä juoksua. Silloin jo huomasin, että sitä ei mokoma vehje kiinnosta, joten paras toimintasuunnitelma näihin kisoihin oli kutsua sitä maaliviivalta. Se on aina ollut ärsyttävyyteen asti minun perään, mutta kerrankin siitä oli hyötyä; Kiiralle meinasi tulla ihan hätä mamman mennessä niin hurjan kauas. Kokonaiset 80 metriä. Se lähtikin sitten epäröimättä juoksemaan luokseni. 

Ajanotto kuitenkin epäonnistui ja jouduimme uusimaan suorituksen. Se ei mennyt ihan niin hyvin kuin ensimmäinen, mutta ei siinäkään mitään moitittavaa ole. Kiira vain ehti vähän hidastaa ja haukahtaa yleisölle ennen maaliin tuloa. Aika oli 8,15 sekuntia mikä on yllättävän hyvin tuollaiselle mammutille. Kiira oli sijoitukseltaan 77/112 ja joukkueemme 14/28. 

Väkeä oli paljon, ja ratasuoritusket venyivät juuri sen verran, että kojuilla ehti shoppailla. Ostinkin itseni taas vararikkoon. Mukaan lähti uusi panta ja uusi hihna sekä turkoosi viilennysmantteli. Sää vaihteli tänään auringonpaisteesta tihkusateeseen, mutta koko ajan oli kuuma, joten kosteista pyyhkeistä oli hyötyä saman tien. Pantaa ja hihnaa en sen sijaan oikeasti kyllä tarvitse mihihkään. En edes enää muista mitä uskottelin itselleni siellä kojussa. Heh. Mutta onhan ne nätit...