22. huhtikuuta 2014

Kiira Kaarina ja mummokonkeli


Sain tässä yhtenä päivänä ajatuksen opettaa Kiira juoksemaan pyörän vierellä. Olin kai jossain nähnyt inspiroivia ja vauhdikkaita kuvia pyöräilijöistä ja heidän lihaksikkaista urheilukoiristaan. Kuka ei haluaisi sellaista harrastusta koiralleen? Intoa pursuen säntäsin ostamaan springerin, sillä eihän pyöräilyä voinut aloittaa ilman kunnin välineitä. Olisi varmaan taas pitänyt ajatella ennen kuin tekee.

Ensimmäiseksi ongelmaksi tässä muodostui nimittäin jo se, että minulla ei ole omaa pyörää. Asia ratkesi kuitenkin siten, että menin porukoitteni takapihalle ja kaivoin äitini ruostuneen mummokonkelin esiin. Ei ehkä ihan se cooli maastopyörä, joka minulla oli mielessä, kun kuvittelin itseäni ja Kiiraa kiitämässä hiekkateillä, mutta on tämä pyörä ainakin hyvän värinen. Sitä paitsi tämä pyörä sopii meille paremmin. En tiedä kumman liikkumista sana "kiitää" kuvaa vähemmän; minun vai Kiiran.

Toiseksi ongelmaksi muodostui puolestaan se, että vaikka tämä kolmevaihteinen koripyörä sopii meille kuinka hyvin, oli se Kiirasta vähintäänkin epäilyttävä. Tämä onneksi oli kuitenkin ongelmista ehkä pienin. Muutama naksautus pyörän lähellä rauhallisesti olemisesta ja hitaasti liikkuvan pyörän mukana kulkemisesta niin johan tyttö rohkaistui. Yritin edetä mahdollisimman hitaasti, jotta Kiira ei vahingossakaan pääsisi säikähtämään. Aloitimmekin lyhyistä muutaman metrin pätkistä.

Kolmanneksi ongelmaksi muodostui se, että minä en osaa pyöräillä. Tätä olisi ehkä pitänyt ajatella ennen kuin kaivoin pyörän esiin ja juoksin ostamaan siihen springerin. No, onneksi lapsena opitut taidot eivät oikeasti unohdu ikinä, joten ei minun tarvinnut ihan hirveän kauaa harjoitella, ennen kuin homma lähti sujumaan. Tosin olisin voinut harjoitella ilman Kiiraa. Olipahan naapureilla ainakin katsottavaa kun tämä huojuva parivaljakko harjoitteli suoraan pyöräilemistä ja turvallisesti kaatumista.

Näistä ongelmista huolimatta voin kuitenkin nyt todeta meillä olevan uusi pieni harrastus. Tai ainakin uusi menopeli jolla liikkua paikasta toiseen yhdessä. Olen nyt käynyt Kiiran kanssa pari kertaa ajamassa muutaman sadan metrin pätkän. Se on vielä hieman epävarmaa menoa sekä minulla että koiralla mutta mitään suurempia ongelmia ei ole ollut. Minä olen oppinut palkkaamaan pyörän selästä ja Kiira on oppinut myötäilemään pyörän liikkeitä.

Löytyykö lukijoista pyöräilyä koiran kanssa harrastavia? Onko koiraa tarvinnut erityisesti opettaa pyörän vierelle vai onko homma lähtenyt sujumaan luonnostaan? Meillä onkin seuraavaksi projektina toisten koirien ja ihmisten ohittaminen. Luultavasti se kuitenkin menee ihan hyvin. Eihän tuossa kovassa vauhdissa kauheasti edes ehdi jäädä ihmettelemään ohitettavia. Onko teillä ollut jotain ongelmia ohitusten kanssa?

27 kommenttia:

  1. Meillä kummallakin koiralla sujunut luonnostaan jos ne saavat juosta vasemmalla puolen, mikä on myös itselleni paljon loogisempaa, mutta kun pitäisi mennä oikealla puolen niin nuorempaa ei haittaa, mutta vanhempi yrittää kaartaa jostain aina ns. väärälle puolen eli vasemmalle, ja jotenkin itselleni on paljon vaikeampaa juoksuttaa oikealla kädellä koiria, kun sillä puolen on vielä takajarru, joten olen tyytynyt viemään koiria väärällä puolen eli vasemmalla, koska se on helpompaa minulle ja satavarmasti turvallisempaa, kun jarrukäsi on täysin vapaa :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Minä en edes ajatellut että sillä on väliä millä puolella Kiira juoksee. Laitoin sen vain tuohon. Näyttäisi olevan pyörän oikea puoli. :D Kiiralla on onneksi taustalla työskentelyä sekä minun vasemmalla että oikealla puolella niin ongelmaa ei ole tullut.

      Poista
  2. Meillä Maisa ja Tuikku osaa mennä pyörän vierellä. Molemmat olen opettanut myös vetämään pyörää, Maisalla se on tosin vielä vaiheessa. Tuikulla oli alkujaan pakkomielle mennä ihan täysiä ja se olisi kovasti vetänyt vierelläkin. Mullahan ei siis oo springeriä, vaan koira on mulla normisti noutajaremmissä kädessä. Sain Tuikun rauhottumaan pyörän viereen kun poljin ite täysiä, niin lujaa että koira ei pysynyt mukana (eli tosi lujaa). Sitten vaan oon vauhdista huomautellut äänillä ja ihan tosi pienellä nyppäsyllä, jos meinaa remmi kiristyä.

    Sujuvinta homma meillä on kun oon iskenyt vetovaljaat päälle ja koiran pyörän eteen. Tosin silloin ei ole mitään toivoa yrittää ohittaa ketään, ei autoa tai mitään muutakaan ja auta armias jos edestä lähtee riistaa liikenteeseen...

    Ohituksissa me siis pysähdytään tai vaihtoehtoisesti nostetaan vauhtia Tuikun kanssa, kun se on vierellä, vähän riippuen koiran mielialasta. Maisan kanssa pyöräillään normisti ohi. Kun Tuikku on vetämässä pyörää, niin välttelen ohituksia, varmaan jarruttasin ja huutasin koiralle pää punasena ja loppuviimeksi hyppäisin kyydistä, tuo kun ei välttämättä pysähdy... Ja täällä maaseudun maanteillä tuo 2,5metrin vetoliina on melko pitkä, koko tien levyinen :D

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Onko sulla jotain eri käskyjä sille vetääkö ne vai kulkeeko ne vierellä? Vai riittävätkö vetovaljaat vihjeestä? Itsekin mietin että voisi olla joskus hauska pistää Kiira vetämään, mutta pelkään, että se ei sitten enää osaa ravata pyörän vierellä.

      Poista
    2. No Tuikulle saa aina vähän karjua tuota vauhtia lisää :D Mutta siis kyllä ne on noi välineet jo ihan, valjailla kun saa ja pitääkin mennä niin lujaa kuin lähtee. Remmin kanssa nuo ei kisko, etenkään Tuikku, koska siitä tulee satikutia (veti hihnassa aiemmin niin lujaa). Erilliset käskyt toki varmasti helpottaa, toisaalta meillä Tuikku vetää aina jotain, vaikka menisinki ite pyörällä :)

      Poista
  3. Meillä Rockylla tuli luonnostaan, ei ole kummemmin tarvinnut opettaa, ainoa ongelma tuppaa olemaan vauhdissa, koiralta kun löytyy on/off asetus ja yleensä se mee on asetukselle heti. Koita siinä sitten himmata koiraa ettei aloteta lenkkiä vauhdilla tuhat ja sata.

    Ohitukset on mennyt kohtalaisesti, siis toisten koirien, pyöräily tuppaa kiihdyttämään pienen miehen päätä vähän turhan paljon. Mulla onkin lähes aina, riippuen lenkistä koiralla valjaat ja ketjupanta. Valjaat kiinni springerissä ja viimeistään siinä vaiheessa, kun mennään ihmisten ilmoille, panta kiinni remmissä joka on mun kädessä. Saan tarvittaessa muistutettua koiraa miten ne ohitustilanteet mentiinkään, en toki nyt roikota koiraa pannasta ilmaan, mutta pienen pakotteen saan tarvittaessa annettua tai jos siltä tuntuu niin voin pysähtyä ja koira on minulla eikä vain fillarissa kiinni. Se on vähän päivästä kiinni miten tuo on ohitukset hoitamassa, ite saa pysyä skarppina.
    Asutaan kuitenkin sen verran pellossa, että ei ihan aina tule lähdettyä ihmisten ilmoille fillaroimaan.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Jännä että kiihdyttää. Kiiralla käy vähän päinvastoin. Pyörän vierellä juostessa se rauhoittuu ja keskittyy vain siihen yhteen asiaan eli juoksemiseen. Ehkä se on vähän yksinkertainen. :P

      Poista
  4. Meillä on pientä ongelmaa ohitusten kanssa näin ylipäänsäkin (menossa paljon parempaan suuntaan), mutta pyörän kanssa kulkeminen tuli luonnostaan. :D

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Näköjään vähän kaikilla tuo pyöräily on tullut tosi luonnostaan. :) Ei Kiirakaan kauheasti treeniä tarvinnut - tottumusta outoon liikkuvaan esineeseen vain.

      Poista
  5. Mä olen kanssa pyörräillyt edesmenneen Mossin kanssa ja nyt Idin kanssa. Ei ole tarvinut opettaa erityisemmin. Palkkasin ja kehuin kun pysyivät oikeassa kohdassa ja alensin ääntäni, jos meinasivat mennä liian kovaa. Toimi molemmilla. Ainoat ongelmat ovat tulleet, kun koirat eivät ole ekalla kerralla tienneet, että ojaan ei voi juosta ja pysyhtyä kakalle.. Ite meinasin mennä nurin molempien kanssa ekalle kerralle. Mulla koirat vaan hihnassa eikä mitään erityisie välineitä. Minä myös kävelytän koirani ennen pyörälenkkiä ja lenkin jälkeen.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Hyvä pointti muuten tuo kävelyttäminen. Kun matkat kasvavat Kiiran kanssa pitää varmasti lämmittely ja jäähdyttely ottaa kunnolla mukaan.

      Poista
  6. Heikkohermoinen narttu pitää joka vuosi totuttaa pyörään, mutta menee sitten ongelmitta. Muilla pyöräily tullut luonnostaan. Tällähetkellä menevät vierellä ja joskus isännän ollessa mukana sitten vetävät (toki poljen apuna koirien koosta johtuen) myös pyörää. Räyhäkällä uroksella ohitukset sujuu pyörällä hyvin, kuten myös canicrossatessa, kun ei jouda tuijottelemaan eikä reagoimaan vastaantulijan tuijotukseen. Jos vastaantulija näyttää kovin kiihtyvän meidän lähestymisestä nostan vauhtia. Vetovaljaat käytössä, springiä mitiskellyt....mutta kun pyöräilytän kaksi kerralla niin en tiedä toimisiko.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Toivottavasti Kiirallakin ohitukset sujuisivat tuolla tavalla. :)

      Poista
  7. Mä haluaisin Kakelle opettaa pyörän vieressä juoksun, mutta ongelmana on se, että missä sitä täällä kaupungin keskellä juoksuttaa? Pientareet ovat aika pieniä ja paljon on muuta väkeä myös liikenteessä. :(

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Möh. Eikö siellä ole edes mitään hiljaisempia hiekkateitä?

      Poista
  8. Nipsulle pyörän vieressä juokseminen tuli luonnostaan. Ja mä opetin siinä samassa suunnat koiralle (oikea , vasen, eteen , ohi) niin jouhevoittaa huomattavasti matkantekoa kun koira tietää mihin suuntaan mennään. Ja nopeaa Nipsu paikan missä juosta koska ittelläni ei oo springeriä. Nyt olis tarkotus opettaa sama Aavalle

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Mä mietin tota suuntien opettamista, mutta Kiira tuntuu tosi luonnostaan myötäilevän pyörää käännöksissä. Oletko ajatellut opettaa molemmat juoksemaan pyörän vierellä yhtä aikaa?

      Poista
    2. Se olis suunnitelmissa, niin ei tartte lähtee erikseen molempien kans :) sen verran laiska mäki oon ;) mutta aluksi toki pitää lenkittää erikseen että saan Aavalle lisää juoksukuntoa

      Poista
  9. Meilläkin tuli aikalailla luonnostaan, mutta Esmellä paha tapa lähtee vetään niin paljon että kaadutaan varmasti.. :( Tarvittas vaan hirveesti reeniä, koska välillä tyttö päättääkiin että tuolla on hyvä haju niin sinne sitten mennään..

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. :D Kiirakin rupesi pari kertaa vetämään pientareelle tai ojaan. Pysäytin pyörän välittömästi. Onneksi Kiira ei ole ihan hirveän vahva.

      Poista
  10. Edesmenneen tolleri uroksen kanssa harrastettiin pyöräilyä tai siis se meni lähinnä niin, että piti tiukasti kiinni pyörän sarvista ja painoi kaikilla mahdollisilla voimilla jarrua toivoen ettei kukaan erehdy tulemaan vastaan. Rommi pisti parastaan se rakasti kunnon vauhtia ja meno oli sen mukainen. Ei onneksi koskaan mitään vakavampaa tapahtunut! Nykyään otan useamman mukaan kerralla ja päästän koirat irti ja itse poljen. Ei sekään turvallisin vaihtoehto ole, mutta hyyyyvin hitaasti kun ajaa koiraa kohdin joka ei väistä ja nousee pyörän päältä jatkaen kohti koiraa ja kun eturengas osuu karvoihin ne yleensä herää että ovat tiellä ja väistävät. Meillä ainakin oppisi nopeasti tuonkin ettei saa seistä pyörän edessä kun talutin pyörän vaan kohti ja koskin niihin karvoihin :) Tsemppiä harjotuksiin! Jäätte vielä koukkuun tuohon menoon ;)

    VastaaPoista
  11. No niin, joku päivä sit AD-treenit päälle! Laika tarttee joukkopyöräilyapua. :D

    VastaaPoista
  12. Mielenkiintoista luettavaa tää aihe kommentteineen, koska meilleki hommattiin viime viikolla springeri ja ny ois suunnitelmissa löytää joku sopivan rauhallinen paikka vempaimen testailuun. Mielellään siis joku hiekkakenttä, koska tuppaa toi pyöräily jo ihan ilman koiraaki olemaan melko huteraa touhua, ku niin harvoin pyöräilen. :p Tasan kerran aiemmin ollaan ihan vaan koitettu kohtalaisen nihkeällä panta & talutin -yhdistelmällä (myöskin hiekkakentällä) ja sen verran äkkiä koiruus homman juonen oppi, että luulisin sujuvan myös spingerin kanssa - siis jos meikäläinen vaan pysyy pystyssä, hah!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kuulostaa ihan samalta kuin meidän meno aluksi. :D Nopeasti sitä sitten oppii pyöräilemään koiran kanssa vaikka aluksi olisikin vähän huteraa.

      Poista
  13. Meillä juostaan. Juoksutan oikealla puolella koska meillä ei pääse aina kävelyteitä ja autotien reunaa mennessä on kätevämpi, ettei koira ole autojen puolella!
    Ketään meidän juoksijoista ei ole opetettu, springeriin kiinni ensin kävellen, kun huomaan että sujuu ok, hyppään pyörän selkään ja sitten koira jo nauttiikin vauhdin hurmasta. Pupulla varmuudeksi yleensä joko panta tai kuonopanta ja hihna, juuri ohituksia varten. Välillä juoksutan kahta kerralla. Jekku painaltaa niin kovaa, etten millään pysty polkemaan niin kovaa. Jos yritän hiljentää, Jekku laukkaa vaikka paikallaan :D
    Tässä Jekku ja Pupu tänä keväänä https://www.youtube.com/watch?v=SMTtdVlhpwI

    VastaaPoista

Kiitos kommentistasi! Kommenttilaatikkoa saa käyttää keskustelupalstana, yhteydenottolomakkeena ja yleisenä purkautumiskanavana.