10. huhtikuuta 2014

Jälkikurssilla II

Tämä raportti tulee nyt pari päivää myöhässä. Toissapäivänä oli nimittäin jälkikurssin toinen kerta. Etenimme haistelujuttuihin asti tällä kertaa ja teimme pientä ruutuharjoitusta maastossa. Neliön kokoiselle ruudulle laitettiin siis 5-10 keppiä ja odotettiin, että koira ilmaisisi se. Kiira tajusi yllättävän nopeasti lähteä käyttämään nenäänsä, mikä ehkä johtuu sen viimevuotisista jälkitreeneistä. Se löysikin keppejä todella hienosti. 

En tiedä mainitsinko aikaisemmin, mutta tällä kurssilla tosiaan opetetaan jälki hieman perinteisestä askelten namittamisesta poiketen. Namien sijasta jäljelle laitetaan keppejä. Käytännössä koiralle opetetaan ensin, että kepit ovat maailman paras asia ja sen jälkeen sille vain opetetaan, että kepit löytyvät ihmisen hajun päältä. Alussa kepit ovat niin lähellä toisiaan, että koiran ei tarvitse juurikaan haistella löytääkseen ne, mutta välimatkaa pidennetään koko ajan, jolloin koira oppii, että jäljestämällä kepit löytyy. 

Ajatuksena tässä on se, että koirille ei tarvitse erikseen opettaa jäljen seuraamista, sillä ne osaavat sen kyllä luonnostaan. Jäljestämistä ei myöskään tarvitse vahvistaa erikseen, sillä se on itseään palkitsevaa lajityypillistä toimintaa. Niille pitää vain opettaa, että juuri tietynlaista jälkeä kannattaa seurata, koska sen päältä löytyvät ne ihanat kepit. Motivaatio ilmaista keppejä pitää siis olla todella korkea. Sen takia treeni aloitetaankin ilmaisun opettamisesta. 

Hyvä puoli tässä on se, että tällaisella "operantilla" opetustavalla koira saa itse oivaltaa mitä siltä odotetaan, eikä sitä houkutella jäljelle namien avulla. Tosin namien avulla saadaan usein koiria, jotka jäljestävät tarkkaan nenä maassa, mikä on etenkin erikoisjäljelle suuntavien tavoitteena. Tämän kurssin opettaja on kuitenkin työkoirapainotteinen, ja minunkin kiinnostukseni on tällä hetkellä siinä suunnassa, joten tämä tapa sopii hyvin. On myös muistettava, että tarkkaa työskentelyä saa myös ilman nameilla houkuttelua, mutta sitten pitää jäljestämistekniikka naksutella erikseen. 

4 kommenttia:

  1. Mielenkiintoista! Mekin voitaisiin pikkuhiljaa aloittaa keppien ilmasuharkat. :D

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Mustakin on tosi mielenkiintoista. Namijäljessä ei ole mitään vikaa, mutta onhan se aika rasittavaa viljellä niitä sinne maahan, joten mikäpä sen parempaa kuin päästä siitä eroon? :D

      Poista
  2. Mä mietin samalaista lähestymistapaa frisbeegolf kiekkojen etsintään. Perinteinen nami frisbeen alla ei innosta, niin juuri yks päivä mietin, juuri tollasta kosketusalusta tyyppistä koulutusta niihin. Meillä ainakin todella voimakas halu kosketusalustojen kanssa, niin en usko että siihen liitetty etsintä olisi vaikeaa.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Frisbeegolfkiekkojen? :D Mä olen opettanut Kiiraa etsimään metsään piilotettuja esineitä ihan vain opettamalla ilmaisun ja sitten pikkuhiljaa siirtämällä esinettä kauemmas ja kauemmas piiloon. Jossain välissä Kiira hoksasi itse käyttää nenäänsä tavaroiden paikantamiseen.

      Poista

Kiitos kommentistasi! Kommenttilaatikkoa saa käyttää keskustelupalstana, yhteydenottolomakkeena ja yleisenä purkautumiskanavana.