25. huhtikuuta 2014

Aika kuluu treenatessa

Nyt on kyllä treenattu ihan hulluna. Itse asiassa kaikkina päivinä. Alan olla tällaisen viikon jälkeen aika poikki ja yleensä aika vähään tyytyvä Kiira myöskin. Itse asiassa Kiira on nyt poikkeuksellisen väsyneen oloinen, mutta juuri äsken huomasinkin, että jossain tässä treenien tohinassa Kiira on aloittanut juoksunsa. Se selittääkin tosi paljon haahuilua ja kärttyilyä. Yllättävän hyvin treenit kuitenkin sujuivat.


Keskiviikkona aloitin päivän tekemällä jäljen. Jälki oli noin 50 metriä pitkä ja kaarsi hieman. Tein sen hyvin tuuliselle ja kuivalle pellolle. Vaikeasta maastosta huolimatta Kiira selvisi ihan hyvin. Sen jäljestystyyli näyttää omaan silmään niin perhanan sekavalta, että minun tekisi koko ajan mieli puuttua siihen, mutta ilmeisesti tyyli kuitenkin on tehokas, sillä Kiira löysi kaikki kepit. 

Päivä jatkui yhteistreeneillä Ekan kanssa. Kiiran kanssa teimme hieman rallyjuttuja mutta muuten otimme aika rauhallisesti. Kiiralla menee edelleen hieman sekaisin makaaminen ja seisominen vasemmalla sivulla. Näiden treenien jälkeen Kiira pääsi kotiin nukkumaan, mutta jo seuraavana päivänä suuntasimme taas treenaamaan. Tällä kertaa menimme Ojankoon tekemään agilityä. Kiiran tapauksessa tämä tosin tarkoitti enemmänkin hyppimisen opettelua namialustan avulla. 


Aksatreeni oli siis Kiiralle enemmän rally-tokotreeni, ja minulle enemmänkin kuvaustuokio, mutta kivaa meillä ainakin oli. Ihan hyvä sinänsä että otimme rauhallisimmin. Vielä samana torstai-iltana meillä nimittäin oli rally-tokon kisamainen treeni Virikkeessä. Siellä meitä odotti voittajaluokan rata. Väsynyt Kiira suoritui radasta ihan kohtalaisesti. Pari kertaa koira karkasi haahuilemaan omiaan (mm jäljesti houkutuksessa olevalle namipurkille) mutta kun se oli kontaktissa, se osasi kyllä liikkeet. Liikkestä seisominen ja vierellä peruuttaminen toimivat loistavasti!


Tänäänkin kävimme Ojangossa. Kiiran kanssa en tosin tehnyt paljoakaan. Vähän treenasimme seuruuta molemmilla puolilla, harjoittelimme leikkimistä ja muistelimme mitä kapulan noutaminen on. Ekan kanssa treenatessa huomasin nimittäin Kiiran nyt menevän makaamaan noutokapulan kanssa. Ilmaisua on tehty niin paljon. Heh. Onneksi se kuitenkin jäi yhteen kertaan ja tänään se jo muisti mitä kapulan kanssa oli tehtävä. 

Sen jälkeen talloin vielä kaksi lyhyttä jälkeä Kiiralle tutulle peltoalueelle ennen kuin lopulta totesin, että Kiiran on aika päästä nukkumaan. Nyt sillä onkin sitten vähän vapaata, sillä minä vietän viikonloppuni Lontoossa äitini kanssa. Kiira jää hoitoon Ericalle ja isälleni. En olekaan koskaan ennen ollut siitä erossa näin kauaa... Minun varmaan tulee todella kova ikävä. 

2 kommenttia:

Kiitos kommentistasi! Kommenttilaatikkoa saa käyttää keskustelupalstana, yhteydenottolomakkeena ja yleisenä purkautumiskanavana.