27. helmikuuta 2014

Rauhoittuminen

Me kaikki olemme nähneet niitä agilitykentän laidalla haukkuvia koiria, joiden kierrokset ovat katossa pelkästä esteiden näkemisestä. Samanlaisia tilanteita näkee muidenkin harrastusten parissa. Harrastaminen on niin kivaa, että koira ei millään malta odottaa omaa vuoroaan. Tällaisten tapausten taustalla on usein yhtälö erittäin herkästi kuumuvaa koiraa ja huolimattomasti opetettua taukokäyttäytymistä. Kykyä rauhoittua tarvitaan toki muuallakin kuin treeneissä, mutta niiden tilanteiden pohtiminen jääköön johonkin toiseen kertaan. Nyt mielessäni pyörii pääasiassa ajatuksia treenien tauoilla rauhallisesta oman vuoron odottamisesta.

Monet koirayksilöt ovat toki luonnostaan hyvin rauhallisia, jolloin rauhoittumiseen ei tarvitse panostaa mitenkään erityisesti, sillä se tuntuu tulevan niiltä kuin luonnostaan. On myös muistettava, että monesti treenirytmin lomassa jonkin asteen rauhoittuminen tulee helposti opetettua koiralle ihan huomaamattaan; kentän laidalla ollaan rennosti ja kentän keskellä tehdään töitä. Ole tosi onnellinen, jos tämä on riittänyt sinun koirallesi, sillä monet muut joutuvat painimaan ihan hulluna, että koira oppii rentoutumaan häiriössä! 

Ja nimenomaan harrastuskoiralle taito rauhoittua on mielestäni todella tärkeä. Sen lisäksi, että harrastuskoiraksi valitaan usein luonnostaan herkästi kuumuvia rotuja, elävät nämä koirat melko stressaavaa elämää kaikkine kisoineen ja treeneineen. Ihan jo koiran hyvinvoinnin kannalta pitäisi eläimen osata levätä silloin kun mitään ihmeellistä ei tapahdu. Sen lisäksi se, että koira osaa rauhoittua tauoilla, parantaa suoritusta. Tuskin kukaan meistä haluaa koiraa, joka väsyttää itsensä treeneissä haukkumalla ja riehumalla ennen omaa vuoroaan. 

Rauhoittumisenhan voi opettaa monellakin tavalla ja treenirutiineja on todella monenlaisia. Mitään yleispäteviä ohjeita en siis ala jakelemaan tälläkään kertaa. Luulen kuitenkin, että meidän kaikkien ihannetilanteessa koira menisi käskystä häkkiin, kentän laidalle tai muuhun taukopaikkaan, ja sen kierrokset laskisivat saman tien. Koirahan on kohtalaisen helppo opettaa menemään käskystä jonnekin ja pysymään siellä paikoillaan, mutta ongelma tulee vastaan siinä, kun sen eläimen pitäisi rauhoittuakin. Taukopaikkaan pitäisi toisin sanoen saada ehdollistettua rauhallinen mielentila.

Itse olen esimerkiksi onnistunut kyllä saamaan hyvin yleistyneen häkkikäytöksen; Kiira menee käskystä häkkiin ja asettuu sinne makaamaan. Se ei kuitenkaan ole siellä rauhassa rentoutuneena vaan se odottaa malttamattomana lisäohjeita. Olenkin hölmönä temputtanut sitä siellä häkissä ja palkannut epähuomiossa kaikenlaisesta pöllöilystä. Tyhmä minä! Jatkossa minun on oltava tarkempi siitä että varmasti vahvistan rauhallisesta käytöksestä rauhallisilla vahvisteilla.

Minulla taisi kadota punainen lanka jossain vaiheessa. Pointti oli kuitenkin se, että taukorauhoittuminen (edes jonkin asteinen) on mielestäni tärkeä taito, jonka jokaisen harrastuskoiran pitäisi osata. Koirat ovat yksilöitä siinä miten vaikeaa tämä niille on. Millaisia teidän koirat ovat rauhoittumaan treeneissä? Millaisia taukorutiinja te käytätte ylipäätään?

Kiira 5 kk treenaa matolla rauhoittumista kävelytien häiriössä

16 kommenttia:

  1. Meillä agitreeneissä laitan Jessen häkkiin aina rataa tehdessä, tutustuessa, ja vähän ennen omaa vuoroa otan sen vasta pois häkistä. Makuulteen siellä suurimman osan ajasta on. Ei hauku/kiihdy muutenkaan toisista haukkuvista koirista tai esteistä. Tokossa taas käytän sanaa vapaa, jolloin saa haistella ja ollaa rennosti, ettei oo missään käskyn alla. :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Oletko joutunut näkemään paljonkin vaivaa siihen että olet saanut sen rauhoittumaan sinne häkkiin? Tsekkasin blogistasi, että Jessessä näyttäisi kuvien perusteella olevan jotain russelia, joten kiihtymisen luulisi olevan herkässä. :)

      Poista
  2. Meilläkin oma, iso kevytkoppa treeneissä mukana. Ovat siellä yksin tai kaksin. Olen pennusta palkannut häkkiinmenosta ja menevät mielellään. Usein näköärsyke (toinen koira radalla tai toista koiraa leikitetään villisti) laukaisee kiihtymisen. Omassa kopassa yl täysi rauha. Vanhemman koiran on vaikeampi niellä, että teen nuoremman kanssa, mutta tätäkin siedätelty pois.

    Hoidossa vien kopan yl mukana ja se on auki. Yl koirat nukkuvat siinä.

    Viimeksi eilen viereisen kentän koira huusi niin että oli vaikea kuulla omia ajatuksiaan. Varmasti kurjaa niin koiralle kuin ohjaajallekin. Ja kuten sanoit toisten kanssa menee rauhoittuminen kuin itsestään ja toisten kanssa saa tehdä ihan tosissaan töitä.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Meilläkin Kiira saattaa näköärsykkeestä kiihtyä - mutta vain jos näkee tutun koiran vauhdissa. Vieraista se ei välitä. Koska treenaamme kuitenkin pääasiassa tuttujen kanssa, on tämän häiriön sietäminen vielä vähän työn alla. Toistaiseksi ongelma on ratkaistu häkki peittämällä.

      Poista
  3. Olet aivan oikeassa, rauhoittuminen on tärkeä taito. Mutta jos puhutaan agilitysta, joka on mielestäni usealle koiralle todella kiihdyttävämpää kuin esim toko. Ja rodut ovat yleensä kuumia. Agiltykentän vieressä tapahtuu paljon, virittämistä, leikkimistä ja lämmittelyä. On mielestäni vähän kohtuutonta verrata sitä häiriötä vaikka tokopuolelle. Agilityssa esteet paukkuu, maksikoiran menemisen voi kuulla, ohjaajat rääkäsee, kehuu.. Harva koira pystyy siinä suoraan radan edessä rauhoittumaan, jos on herkkä ja lajiin kovasti syttynyt. Tämä pitäisi ymmärtää, koulutuksella on totta kai hirmuinen vaikutus, mutta tuo yhtälö on mielestäni yksi vaikeimmeista.

    Nita rauhoittuu autoon, okei se ei ole metrin päässä radasta. Sinne se on rauhoittunut aina ja pidän sitä tärkeänä, että koira nollaantuu - pikkuhiljaa sitten harjoitellaan rauhoittumista lähempänä.

    Otin tämän ehkä vähän henkilökohtaisesti, mutta häiriötä kun on erilaisia :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. En missään välissä tarkoittanut väheksyä sitä miten vaikeita jotkin häiriöt ovat. Olet varmasti oikeassa siinä, että agilitytreenit ovat keskimäärin yksi vaikeimmista häiriöistä. Se on todella kiihkeä laji. Siksi ehkä usein juuri agilitytreeneissä niitä ylikierroksilla käyviä koiria näkeekin. Meidän Prinssi oli (ja on varmaan yhä) sellainen, että osasi rauhoittua missä tahansa muualla kuin agilitytreeneissä, eikä sen kanssa treenattu kuin rauhallisia pohjia.

      Rutiineja on erilaisia. Eihän se haittaa mitään, jos aina tauolla koiran vie vaikka autoon rauhoittumaan tai lähtee sen kanssa leppoisalle kävelylle hallin ympäri. Tarvitseeko kaikkien koirien rauhoittua siinä kentän vieressä? Tärkeintä mielestäni on vain se, että ne rauhoittuvat jossakin tauolla. Mikä ikinä sopii omistajan rutiineihin parhaiten.

      Poista
  4. Meillä rauhoittuminen ei todellakaan ole tullut itsestään. Kun on nuori koira joka rakastaa ihmisiä, toisia koiria, tekemistä ja hajuja sekä on sen lisäksi todella todella energinen ja haukkuherkkä, ei rauhallisuudesta yleisillä paikoilla ole tietoakaan. Olen itse kiinnittänyt huomiota siihen, että vaikka esimerkiksi tokosta on kirjoitettu lukuisia oppaita, on tuo rauhoittumisen merkitys jäänyt harmittavan usein pois, vaikka se on hyvin tärkeä osa harrastamista. Mistään ei tunnu löytyvän vinkkejä sen rakentamiseen. Me ollaan nykyisin käyty välillä treenipaikoissa ihan vain rauhoittumassa, istuskeltu ja syöty makupaloja, jotta koira ymmärtäisi, ettei sellaisissakaan paikoissa tarvitse kokoajan mennä satalasissa.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Olet muuten oikeassa siinä että aika vähän rauhoittumisesta tai yleisimmin treenirutiineista on puhetta. Canis -lehdessä on ollut silloin tällöin jotain artikkeleita, mutta muuten ne kyllä loistavat poissaolollaan kaikenlaisista oppaista. Itse satuin onnekkaana astumaan ensimmäisen koirani kanssa sellaiseen koirakouluun jossa ensimmäinen pennulle opetettava taito oli treenitauolla rauhoittuminen. :D

      Poista
  5. Meillä on Rocky osannut aina ottaa rennosti, oli siyten millainen vilinä ja häly ympärillä. Treeneissä vuoroaan odotellessa se joko makaa tai istuskelee mun vieressä. Kisoissa odottelee autossa ja hiukan ennen omaa suoritusta otan autosta, lämmittelen ja teen jonkun liikkeen, muuten se odottelee rauhassa ja hiljaa. Mun ei ole tarvinnut juurikaan opettaa erikseen rauhoittumista sen kummemmin. Kotonakin molemmat koirat on ihan rauhassa, välillä saatetaan ihmisten aloitteesta hieman liekkiä. Noilla on pari palloa sisällä vapaasti käytössä ja Rocky välillä touhuaa itsekseen niiden kanssa, mutta sekään ei ole mitään riehumista, pääasiassa makaa selällään, pureskelee palloa ja välillä pallo kierähtää vähän kauemmas ja toinen jaa hölmistyneen näköisenä kattelemaan. :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Ihan mahtava rauhoittuja siis. :D Syttyykö Rocky muuten nopeasti sitten kun se oma vuoro on?

      Poista
    2. Eihän toi mikään viettipommi ole, mutta kyllä se tekee sillä tarmolla mitä saa irti. Mun jännittämin vaikuttaa koiraa ja sen passivoituu, mutta esim. Kotona voidaan suoraan mennä pihaan ja sivulle pyytäessä tulee innolla. Ei sitä tarvii odottelujen jälkeen lähteä virittelemään, kun se huomaa että jaa meidän vuoro, nousee kierrokset ja saattaa piipata pari kertaa ennen kuin pyydän siltä jotain, treenatessa muuten se ei koskaan piippaa. (Luojan kiitos)

      Poista
    3. No, se on hyvä. Itsellä vähän sellainen ongelma, että rauhoittumista on tehty niin paljon, että en saa kierroksia nousemaan ihan niin hyvin ja nopeasti kuin haluaisin. :P

      Poista
  6. Hyvä kirjoitus ja erittäin mielenkiintoinen aihe! Meillä treenitauot menee niin, että koira on autossa häkissä. Auto itsessään on Indylle paikka, jonne rauhoitutaan, joten meille taukorauhoittuminennei ole juuri ongelma. Sisähallissa sitten onkin ongelma, jos häkistä näkee muiden treenaamiset. Silloin kierrokset kyllä nousevat melko kattoon. Tähän pitääkin alkaa kiinnittämään huomiota.. Olen myös miettinyt, että matolle tai muulle rauhoittumaan opettaminen ei olisi huono idea!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Häkki on siinä kätevä että sen saa peitettyä. Jos ongelma nimenomaan on näköärsykkeet, peitetyllä häkillä niitä pystyy kontrolloimaan. Siksi itse lopulta vaihdoin matosta häkkiin.

      Poista
    2. Täyspimennystä ei olla vielä häkin kanssa kokeiltu, mutta näköesteitä ollaan käytetty. Niistä ei ole ollut kyllä hyötyä, jo treenaamisen äänet tuntuu olevan liikaa. Outoa sinänsä, koska kesäisin Indy on myös autossa luukku auki, jolloin se kuulee samat äänet, mutta ei niihin reagoi. Tai eihän se outoa ole, autoon on vaan saatu oikea tunnetila rakennettua.. :)

      Poista
    3. On se sinänsä ihan jännä, että niissä on noin suuri ero. Kai se vain on merkki siitä että koulutuksella oikeasti pystyy vaikuttamaan tunnetilaan tosi voimakkaasti. :)

      Poista

Kiitos kommentistasi! Kommenttilaatikkoa saa käyttää keskustelupalstana, yhteydenottolomakkeena ja yleisenä purkautumiskanavana.