13. helmikuuta 2014

Kohdentaminen

© Tiina Silventoinen (Ihmekoirat)


Saan yllättävän paljon kysymyksiä liittyen kohdentamisen käyttöön. Ihmiset kyllä tuntuvat tietävät mikä kosketuskeppi tai kosketusalusta on, mutta heillä ei ole aavistustakaan siitä mitä sillä voisi tehdä tai minkä takia mokoma kannattaisi edes opettaa. Pakko myöntää, että kohteiden käyttö ei välttämättä aukeakaan ihan ensimmäisellä vilkaisulla, mutta ei niiden käyttäminen silti erityisen vaikeaa ole. Se näyttää kummalliselta ja kuulostaa ihmeelliseltä, mutta sen oppii kyllä nopeasti. Oman kokemukseni mukaan suurin vaikeus on olla kompastumatta kosketuskeppiin.

Kaikessa yksinkertaisuudessaanhan eläimen koulutus menee niin, että haluttua käytöstä vahvistetaan eli kun eläin tekee jotain oikeaa, sille annetaan siitä palkka. Paras tapa opettaa uusi käytös on vain odottaa koiran tekevän haluttua ja palkata sitä sitten siitä. Mutta mitä sitten jos halutaankin opettaa jotain monimutkaisempaa? Joutuu odottamaan aika kauan ennen kuin eläin itsekseen tarjoaa vaikkapa valokatkaisian painamista tai tiivistä takaakiertoa. Toiminto on toisin sanoen saatava aikaan jollakin tavalla ennen kuin siitä voidaan lähteä vahvistamaan.

Toiminnon aikaansaamiseen on monia keinoja. Ehkä tunnetuin ja useimmiten käytetty tapa on namilla houkuttelu. Me kaikki olemme varmasti joskus opettaneet koiralle jotakin houkuttelemalla sitä namilla haluttuun suuntaan. Kohteiden käyttö on myös tällainen tapa saada eläin tekemään haluttu asia. Sivustakatsojan silmään se muistuttaa varmasti aika paljon houkuttelemista. Koira ohjataan jonkin välineen avulla menemään tiettyyn suuntaan tai koskemaan tiettyä asiaa. Ero on kuitenkin siinä, että sen sijaan, että eläin opetettaisiin menemään vahvisteen perässä, se opetetaankin ensin seuraamaan kohdetta ja tämän kohteen avulla se sitten ohjataan tekemään tietty toiminto.

Opetin itse esimerkiksi Kiiran koskettamaan kosketuskepin päätä kuonollaan. Sen piti tehdä tämä vaikka keppi liikkuisikin kauemmas siitä. Kun se osasi seurata keppiä hyvän matkan, rupesin ohjaamaan keppiä pyörivään liikkeeseen, joten Kiira joutui pyörähtämään itsensä ympäri voidakseen seurata keppiä. Kohteen avulla ohjasin Kiiran tekemään haluamani toiminnon. Jo saman illan aikana sain häivytettyä koko kepin pois ja jäljelle jäi vain pieni käden ojennus. 

Moni varmaan miettii, että eikö se nyt ole ihan sama ohjataanko se koira pyörimään namin vai kepin perässä? Itse asiassa se ei ole ihan sama. Ei ainakaan mikäli tarkoituksena on, että koira oppii tekemään toiminnon lopulta ilman muuta vihjettä kuin käskysana. Näkyvillä oleva palkka on nimittäin todella työläs häivyttää pois. Houkutellessa koira harvoin ajattelee mitä se tekee, se vain seuraa herkulliselta tuoksuvaa namia. Sen lisäksi koira tarkkailee todella paljon kehoamme ja ottaa siitä enemmän vihjeitä kuin mistään muusta. Mitä enemmän teemme liikettä omalla vartalollamme, sitä enemmän meillä on häivytettävää. Kohteen avulla meidän ei itse tarvitse liikkua niin paljon. 

Kohteita on monenlaisia ja niitä voi käyttää monin eri tavoin. Kosketuskepin ja kosketusalustan lisäksi Kiira on myös opetettu kohdentamaan käteen eli se on opetettu koskettamaan avointa kämmentä kuonollaan. Kiiran kanssa olen käyttäyt käsikosketusta hyödyksi useammassa kuin yhdessä tempussa. Noudon palautus opetettiin esimerkiksi siten, että koiran piti kohdentaa käteen. Tervhtimiskäytös on myös opetettu alunperin käsikohteen avulla.

Itse en ole vielä ihan hirveästi perehtynyt kohteiden käyttämiseen, sillä minustakin ne kuulostivat aluksi jotenkin vaikeilta. Sitä paitsi oli tosi hankalaa pitää kädessä kosketuskeppiä, naksutinta ja hihnaa samalla kun olisi vielä pitänyt tarkkailla koiraa ja palkata sitä sujuvasti. Loppujen lopuksi aika nopeasti siihen kuitenkin sitten tottui ja oppi. Ja nyt minulla on käytössä todella hyödyllinen työkalu. Suosittelen kaikkia vähintäänkin kokeilemaan!

5 kommenttia:

  1. Hyvä teksti! Olen kerran koklannut tuon kepin käyttöä, mutta siitä on niin pitkä aika, että tuskin edes muistan mitä sen kanssa tein.

    VastaaPoista
  2. Olipas hyvä teksti!! Yksi asia vain jäi hieman ihmetyttämään/kaivelemaan, nimittäin tuo apujen häivyttäminen. Apujen häivyttäminen on yhtä helppoa ja nopeaa kuin kosketuskepillä. Toki usein (ja itsekin kantapään kautta oppineena) ihmiset käyttävät apuja aivan liian paljon ja aivan liian pitkään!!! Muutaman onnistuneen toiston jälkeen voisi jo ruveta poistamaan pikku hiljaa apuja mutta ihminen on niin yksinkertainen ja mäntti ja tietämätön joka viihtyy suurimmaltiin osalti mukavuusalueellaan, niin me vain jatkamme apujen käyttöä vaikkei olisi tarve!! Kai sitä kuvittelee että ei se koira osaa vaikka pirusoikoon se osaakin. Usein ihmiset vain jatkavat vielä tästäkin eteenpäin apujen käyttöä jolloin apujen käytön häivyttäminen on vielä vaikeampaa. Silti vain junnataan paikallaan ja jatketaan apujen käyttöä jolloin koira on riippuvainen avuista. Sitten manataan kuinka vaikea on poistaa apuja... Melkoinen kierre, mutta kaikkihan johtuu vain omasta tyhmyydestämme!! Toki omat apumme syö samalla koiran oman aktiivisuuden tarjota eri toimintoja, jos emmä rupea häivyttämään apuja tarpeeksi varhain.

    Hankalasti selitetty mutta toivottavasti ymmärrät pointin :)
    Nimimerkillä pariinkin kertaan päätään haukanneen kyseisen asian tiimoilta

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Täysin totta. Mitä nopeammin kaikki ylimääräinen saadaan häivytettyä pois sitä parempi, sillä koira jää niihin koukkuun yhtä paljon kuin ihminen. Itsekin edelleen teen sivulletulossa sormiliikkeen vaikka kuinka yritän lopettaa sen tekemisen. :D

      Poista
    2. Sepä ja vaikka tekis ilman koiraa jotain harjotusta, silti ne avut sielä kummittelee... valitettavasti

      Poista

Kiitos kommentistasi! Kommenttilaatikkoa saa käyttää keskustelupalstana, yhteydenottolomakkeena ja yleisenä purkautumiskanavana.