28. tammikuuta 2014

Ovatko koirat vaarallisia lemmikkejä?

Taas on mediassa ollut pinnalla koiran vaarallisuus lemmikkinä ja tiettyjen taistelurotujen kieltäminen. Summanmutikassa ja Luuhullut blogit kirjoittivatkin jo erittäin hyvin aiheesta, mutta nyt maanantaina ilmestynyt Boris Salomonin toimittama MOT -dokumentti Ihmisen vaarallisin ystävä (nähtävissä Areenassa vielä kuukauden) sai minutkin pohtimaan aiheitta.  Kyseinen dokumentti ei ollut erityisen hyvä. Oikeastaan siinä oli pielessä kaikki rotujen nimistä lähtien. Se kuitenkin teki tehtävänsä siinä että rupesin miettimään aihetta. 

Dokumentissa haastateltiin taistelukoirarotuisten koirien hyökkäysten uhreiksi joutuneita ihmisiä, ja pohdittiin sitä vähenisivätkö tällaiset hyökkäykset sillä, jos Suomessa kiellettäisiin osa roduista. Tällainen kiellettyjen rotujen lista on käytössä jo monissa muissa maissa. Toinen esitetty vaihtoehto oli jonkinlainen koira-ajokortti, joka takaisi, että tällaisen vaaralliseksi luokitellun rodun haluavalla olisi tarpeelliset taidot kouluttaa koiransa. 

Koiramaailmassa tällaiset ajatukset ovat saaneet todella kovan vastalauseen. Oma facebook sivuni räjähti maanantai-iltana dokumentin jälkeen. Ärsyyntyneitä kommentteja sateli sieltä ja täältä. Henkilökohtaisestikaan en usko tällaisten kieltojen auttavan mitään, sillä se, että media raportoi tietynrotuisten koirien puremisesta, ei tarkoita sitä, että tämän rotuiset koirat purisivat enemmän kuin muut. Muut puremat vain jätetään raportoimatta. Ainoastaan isojen, pelottavan näköisten, koirien puremista kannattaa kirjoittaa, sillä uutiset kääpiökoiran näykkäisyistä eivät myy. Ongelma ei siis ole yhdessä rotutyypissä. 

On tietenkin täysin totta, että koiraroduissa on eroja, jotka on ehdottomasti otettava huomioon. Taistelukoirarotujen kynnys aggressiiviselle käytökselle on jalostettu matalaksi, useat palveluskoirat on jalostettu erittäin teräviksi ja laumanvartijat on jalostettu puolustamaan reviiriään tarvittaessa aggressiivisesti. Nämä ovat vain esimerkkejä mahdollisesti vaarallisista ominaisuuksista. Yksikään ei kuitenkaan ole sitä välttämättä. Kun omistaja ottaa huomioon koiransa rodussa olevat ominaisuudet, ei yleensä mitään sen ihmeempiä ongelmia tule. Nämä piirteet ovat vaarallisia vasta sitten kun omistaja piittaamattomuuttaan, tietämättömyyttään tai osaamattomuuttaan ei kasvata koiraansa, siten että näistä ominaisuuksista ei koidu vaaraa ympäristölle. 

Koira on siitä hassu eläin, että sitä ei enää pidetä eläimenä. Se on ihmisen paras ystävä ja ihmisen uskollinen palvelija. Näin ollen nimenomaan koiranpuremat otetaan hyvin henkilökohtaisesti. Ketään ei kiinnosta kuinka monta kertaa naapurin mummon kissa on purrut ihmistä. Kukaan ei myöskään tule väittämään, että minulla on johtajuusongelma, kun kanini Esme puree reviirilleen tunkeutuvia vieraita. Kaikkien muiden eläinten käytös selitetään sillä että ne ovat eläimiä. Kaikkien paitsi koiran. Koiran pitäisi synnynnäisesti ymmärtää miten ihmisten maailmassa käyttäydytään. 

Koiran täytyy tänä päivänä elää hyvinkin haastavassa ympäristössä. Sen pitää osata koiraeläimelle hyvin epätyypillisiä käytöksiä kuten tervehtimättä ohittaminen, ruuhkassa kulkeminen ja julkisissa matkustaminen. Sen pitää myös olla kaikkien ihmisten käsiteltävissä, sen pitäisi suhtautua avoimesti kaikkeen uuteen ja sen täytyyy tulla toimeen vieraiden koirien kanssa. Koska koiralta vaaditaan tänä päivänä tällaisia käytöksiä, korostuu kouluttamisen tärkeys. 

Yritän sanoa, että en usko ongelman koskevan tiettyä rotua vaan uskon ongelman enemmänkin olevan ihmisen suhde koiraan. Ihminen ei jaksa muistaa kyseessä olevan eläin. Kaikki koiran käytös otetaan henkilökohtaisena loukkauksena ihmisyyttä kohtaan. Totuus on kuitenkin se, että koirat eivät pure ihmisiä pahuuttaan vaan ainoastaan, koska kuvittelevat sen olevan välttämätöntä. On ihmisen tehtävä opettaa koiralleen, että pureminen ei ole välttämätöntä ja on ihmisen tehtävä estää koiraa joutumasta tilanteeseen, jossa sillä ei ole muuta vaihtoehtoa. 

Omasta mielestäni koiran ei pitäisi tarvita sietää ihan mitä tahansa. Joskus puremien takana on puhdas tietämättömyys siitä kuinka eläimiä tulisi käsitellä. Ihmisen hyvääkin tarkoittava käytös (esimerkiksi halaaminen) voi koirasta olla todella uhkaavaa. Ihminen on melko vieraantunut luonnosta tänä päivänä, eikä kovinkaan moni tunnu ymmärtävän edes perusteita siitä kuinka eläimiä käsitellään. Lemmikki- ja kotieläimiä on kuitenkin kaikkialla, joten pitäisi sitä jonkinlaisena yleissivistyksenä, että jokainen tietäisi perussäännöt siihen kuinka eläinten kanssa kommunikoidaan. 

Mediassa on myös ollut paljon puhetta koira-ajokortista. Sen avulla ajatellaan, että tieto koirasta lajina lisääntyisi, omistajat osaisivat käsitellä koiriaan paremmin ja näin ollen myös omistajien piittaamattomuudesta johtuvat ongelmat vähenisivät. Itse asiassa ajatuksena tämä ei ole kovinkaan huono. Parhaimmillaanhan kortti lisäisi koirien hyvinvointia oleellisesti. Tällainen kortti tosin pitäisi kattaa kaikki eläimet eikä vain yhtä tai kahta rotua koirista. Kyynisenä totean kuitenkin, että vaikka ajatus periaatteessa kuulostaa ihan hyvältä, käytännössä siitä ei välttämättä olisi mitään apua. Tyhmät ihmiset ovat tyhmiä oli heillä ajokortti taskussa tai ei.

Koira ja ihminen elävät tässä yhteiskunnassa rinnakkain. Satunnaiset konfliktit ovat välttämättömiä. Itse en koe ratkaisuksi tiettyjen rotujen kieltämisen vaan yleisen tiedon lisäämisen sekä koiran omistajien että koirattomien ihmisten keskuudessa. Vaikka koira on koulutettavissa pitkällekin ja se on hyvin sopeutunut elämään ihmisen kanssa, se on kuitenkin eläin. Koira ei ole vaarallinen sen takia että se on tietyn näköinen, tietyn rotuinen tai tietyn luonteinen. Se on vaarallinen ihmisen ymmärtämättömyyden takia.

9 kommenttia:

  1. Vertaus mummon kissaan ja kaneihin on hiton hyvä! Koska näinhän se on.
    (Tosin kissoja syyllistetään sikiöiden tappoon ja muuhun, mutta se on ihan toinen keskustelu)
    Koirille annetaan suuri vastuu asioihin joihinka ne eivät voi/pysty vaikuttamaan, koska vastuu on meidän ihmisten.
    Ajokortti vaikuttaisi osittain parantavasti, mutta kaikkia ihmisiä se ei tavoitaisi. Kurssi käytäis ja kurssin vetäjää pidettäis idioottina, joka ei mistään mitään tajua. Ja jos kortti lähtisi.. ei ne kaikki rattijuopotkaan ajamista lopeta kun kortti lähtee. Koira äidin tai avopuolison nimeen ja taas mennään.
    Ehkä koirat ja muut kotieläimet pitäis saada sisältyyn peruskoulun oppimäärään, oppis väki jo lapsesta asti miten eläinten kanssa pitää olla ja toimia. Yleissivistävää mun mielestäni. Käärmeenlumoustunteja sille joka on allerginen turkiseläimille ;)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Näinpä. Itsekin tykkäisin, jos jo peruskoulussa opetettaisiin eläimistä edes perusjutut, mutta kyynisenä en oikein usko sitä koskaan tapahtuvan. Mutta olisihan se hienoa. Sitä olisi ihan varmasti apua.

      Poista
  2. Kurjia juttuja ); Meidän edellisen koiran kimppuun hyökkäsi yhden vuoden aikana kaksi eri koiraa kun se oli 12v. Toinen hyökkäävistä koirista hyökkäsi vuoden sisällä meidä koiran ja kahden muun koiran kimppuun (toinen meinasi kuolla) Tämän koiran, joka hyökkäsi useamman koiran kimppuun, on todella huolimattomat omistajat. Ne eivät suostuneet lopettamaan koiraansa, koska se oli niin "söpö" ja "ihana". Samainen koira sain kesällä 5 pentua. Omistajille jäij pennuista yksi. He eivät osaa kouluttaa sitä pentua ollenkaan, seurauksena se on koko ajan ulkona rähjäämässä toisille koirille.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Ihmisten on vaikea myöntää, että heidän koiransa voisi käyttäytyä aggressiivisesti. Se otetaan niin henkilökohtaisesti. Loppupeleissä koiran aggressiivinen käytös voi johtua todella monesta asiasta, eikä siinä kauheasti auta muu kuin miettiä miten voisi koulutuksella - tai ympäristön rajaamisella - helpottaa tilannetta.

      Poista
  3. Hyvä teksti ja hyviä huomioita koiran asemasta ihmisten keskuudessa. Pointteja, joita en itse ollut tullut ajatelleeksikaan sen suuremmin, mutta jotka ovat kyllä ihan täyttä totta! Päätä särkee taas vähän enemmän :D

    Laskeskelin tänään, että meillä on ollut eniten ikäviä koirakohtaamisia labradorinnoutajien kanssa. Sitten tulee sakemannit ja belgit sekä pienet seurakoirarodut. Meidän kohdalle on kai sattunut hyvää tuuria, koska lähes kaikki kohtaamiset amstaffien, rotikoiden, pittien jne kanssa ovat olleet asiallisia ja sujuvia.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos tosi paljon! Itse olen yllättävän vähän törmännyt aggressiivisiin koiriin. Tosin koirahistorianikin on todella lyhyt. Ne muutamatkin ovat kyllä olleet oman rotuni sisällä (varmaan koska olen hengannut eniten belgien kanssa) tai mahdollisesti jotain paimenkoirasekoituksia.

      Poista
  4. Hei! Hieno ja asiallinen teksti! Olisikohan tätä mahdollista jakaa muille?

    VastaaPoista
  5. Ihmisen vaarallisin ystävä: käsikirjoitus:
    http://yle.fi/aihe/artikkeli/2014/01/27/ihmisen-vaarallisin-ystava-kasikirjoitus

    VastaaPoista

Kiitos kommentistasi! Kommenttilaatikkoa saa käyttää keskustelupalstana, yhteydenottolomakkeena ja yleisenä purkautumiskanavana.