3. tammikuuta 2014

Hyvää uutta vuotta!

Minä vietin vuodenvaihteen rakettiyön porukoillani koiravahtina. Kämppis oli yövuorossa, joten olin luvannut hoitaa Vienaa ja Neiraa, enkä tahtonut olla yksin, joten pakkasin tavarani ja menin vanhemmilleni yöksi. Yö sujui yllättävän hyvin viiden koiran kanssa. Prinssi ja Samba nukkuivat äitini kanssa ja Kiira, Neira ja Viena minun kanssani omassa pienessä huoneessamme. Vieraasta paikasta huolimatta koirat sammuivat melkolailla heti kun sammutin valot. 

Ilokseni voin sanoa, että kiharat eivät tänäkään vuonna reagoineet raketteihin. Samba haukkui niitä aluksi muutaman kerran, mutta ei välittänyt sitten sen enempää. Prinssi ei edes huomannut mitään pauketta. Neirakin osoitti tänä vuonna olevansa yhä kuuro, ja Viena otti isosiskosta mallia, eikä välittänyt raketeista yhtään. Prinssi, Neira ja Viena leikkivät vielä kymmeneltä takapihalla rakettien alla sydämensä kyllyydestä. 

Kiira sen sijaan... oli Kiira. Minusta tuntuu, että se pelkää raketteja joka vuosi vain enemmän ja enemmän. Aikaisemmin päivällä kuuluneet todella kovat yksittäiset pamaukset saivat sen ryntäämään piiloon, mutta muuten pelko esiintyy pääasiassa stressiläähätyksenä. Kiira ei hauku, eikä vingu, eikä ravaa, mutta se passivoituu ja hakeutuu lähelleni nukkumaan. Kiira ei myöskään suostunut millään ulos tarpeilleen koko uudenvuodenaattona. 


Miten teidän koirat reagoivat raketteihin? Olen ollyt ymmärtävinäni, että rakettipelko on hyvin yleinen koirilla. Ihan ymmärrettäväähän se on. Ei koira voi mitenkään käsittää miksi kerran vuodessa taivas räjähtää sillä tavalla. Myös Nymfi oli hieman stressaantuneen oloinen. Eläimelle on aika luontaista pelätä vieraita asioita. Sillä tavallahan se pysyy luonnossa hengissä. Kotona pidettävälle pitkälle domestikoituneelle eläimelle, kuten koiralle, uusien asioiden pelkäämisestä ei vain ole mitään hyötyä.

15 kommenttia:

  1. Meillä Luka ei välitä raketeista lainkaan, mutta Oiva sen sijaan on koko ikänsä ollut paukkuarka. Tänä vuonna Oivan reaktiot olivat yhtä pahoja kuin joskus nuoruusvuosina - koiraraasu läähätti, tärisi, vinkui, tunki syliin tai etsi muuta turvapaikkaa. Käydessäni Lukan kanssa ulkona niin että oven raosta paukahtelut kuuluivat kovempaa, Oiva laski alleen. Pikkuhiljaa illan mittaan se rauhoittui, kun katsottiin telkkaria äänet täysillä, ja kykeni yöllä nukkumaan kohtuullisen rauhallisesti. Vasta eilen illalla Oiva pystyi käymään ulkona suhteellisen reippaasti, toissapäivänä ulkoilu onnistui niin että houkuttelin koiraa kanaherkuilla puoli metriä kerrallaan eteenpäin... Juuri ollaan lähdössä päivän ensimmäiselle pitkälle lenkille, saa nähdä kuinka käy, pissatuslenkeillä ainakin meno oli ihan reipasta.

    Inhottaa ne ihmiset, jotka räjäyttelevät raketteja päiviä uudenvuodenaaton jälkeen. Tiedän, että tarvitaan vain yksi poksahdus, ja taas pysytään neljän seinän sisällä monta päivää :( Paukku- ja ääniarkuus haittaa kyllä arkielämää melkoisesti, ja oonkin todella onnellinen siitä, että Lukaa kovat äänet eivät häiritse.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Joo, ja päiviä ennen uutta vuotta. Juuri nuo yksittäiset raketit ikkunan alla, joita itsekin säikähtää, kun ei ole yhtään varautunut, olivat Kiiralle kaikkein pahimpia. :(

      Poista
  2. Täällä 7kk ikäinen sheltti ei reagoinut mitenkään raketteihin, käyttyi kuten normaalistikin. Ei edes haukkunut ja ulkona käydessä se lähinnä vain ihmetteli mitä valoja taivaalle ilmestyi aina välillä. Saa nähdä, puhkeaako myöhemmin mitään ongelmaa rakettien suhteen, oon kuullut näistä, että aluksi ei ole ollut mitään ongelmaa, mutta myöhemmin aletaan reagoida.

    VastaaPoista
  3. Kirjoittaja on poistanut tämän kommentin.

    VastaaPoista
  4. Meillä ei Tuikku reagoi mitenkään raketteihin ja niitä joskus ollut ulkona katselemassakin. Maisa sen sijaan pelkää, juurikin stressiläähättää ja hakeutuu piiloon. Klaarasta en tiedä, en ole muistanut mummolta kysyä, pelkäsikö se paukkuja.

    VastaaPoista
  5. Meidän siperianhuskyista kukaan ei ole koskaan reagoinut ilotulitukseen tai muihinkaan koviin ääniin. Nuorin 8 kk koki kovia ääniä nyt ensi kertaa elämässään. Vuodenvaihteessa törötimme koirien kanssa ulkona katsomassa raketteja, eikä nuorinkaan reagoinut niihin mitenkään vaikka yritin saada sitä huomaamaan oudot valot taivaalla :D, mutta sillä oli liian kiire roikkua äitinsä niskassa. Omasta pihasta joskus ammuttuja kohtaan ovat olleet vähän varomattomia, olisivat ottaneet kiinni jne.

    Ääniarkojen koirien kanssa kannattaa osallistua Helsingin yliopiston Hannes Lohen geenitutkimukseen, sitä varten tarvitsee antaa dna-verinäyte ja täyttää arkuutta ja ääniarkuutta käsittelevä lomake: https://elomake.helsinki.fi/lomakkeet/16515/lomake.html :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Minun on vaikka kuinka pitkään pitänyt luovuttaa tuo verinäyte. Kiitos muistutuksesta. :D Jos sen nyt viimeinkin saisi aikaiseksi...

      Poista
  6. Meidän Jose reagoi niihin aluksi hätääntyen. Se pyöri ympäri eteistä ja vinkui :c Sitten kun me mentiin isä puolen kaverille, niin äitini alkoi namittaa Josea aina, kun se oli reagoimatta pamauksiin. Illalla se ei enää välittänyt niistä yhtään.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Hyvä idea tuo palkkaaminen. :) Siitä oli siis tosiaan apua?

      Poista
  7. Nitahan pelkää raketteja myöskin, esiintyy läähätyksenä ja tärinänä. Jos menee hyvin niin hakeutuu vain kerälle, mutta pahimmillaan seisoo lukossa häntä koipien välissä läähätten ja täristen :( Meitin blogista tarkemmat analyysit..

    VastaaPoista
  8. Olen onnellinen siitä, että mulla on koirat, joista kumpikaan ei reagoi raketteihin. Toinen on kyllä ääniherkkä, mutta yllättäen raketteja se ei tuntunut noteeraavan. Toinen ei ole sanonut koskaan mitään raketeista eikä sen puoleen ukkosestakaan.
    Erään ystäväni FB-seinällä virisi keskustelu koirien rakettipelosta ilmeisesti sen johdosta, kun ystäväni kaverit olivat päivitelleet kuinka heidän hulminsa eivät raketteihin reagoi. Hän ihmetteli mitä ihmeteltävää asiassa on, että ovatko ns. normaalihermoilla varustetut koirat tosiaan niin harvinaisuus, että niiden reagoimattomuutta rakettien paukkeeseen täytyy ylistää. Tuossa on sinänsä ajattelemisen aihetta. Mulle itselleni nuo kaksi raketteihin ragoimattomaa koiraa ovat siunaus sen jälkeen, kun on lapsuuden elänyt niihin päinvastoin reagoivien koirien kanssa. Tuota ominaisuutta osaa arvostaa tuollaisen koirahistorian jälkeen :D

    Minua taas ärsytti seuraavaa päivänä FB:n lukuisat viestit rakettien pauketta pakoon lähteneistä koirista, yksi näillä seuduilla karannut 8kk pentu on edelleen kadoksissa. Ihmettelin mikseivät ihmiset opi pitämään koiria joko sisällä tai edes kiinni ulkona käydessään UV:na, etenkin jos on tiedossa että koira voi ääniä säikkyä :S Ja sekin jaksaa ihmetyttää vuodesta toiseen, kun ilmestyy addresseja rakettien kieltämisestä ja nimen omaan koiraihmisiltä. Onhan niissä ne omat huonot puolensa roskista ja lakipykälistä välittämättömistä ihmisistä lähtien, mutta kun perusteluna on se, että koira pelkää, niin miten olisi, että sen ympäristön ja perinteiden muuttamisen sijaan lähdettäisiin paneutumaan asiaan vaikka sieltä jalostuspuolelta.... Asia ei toki ole noin mustavalkoinen, mutta luulisi hyvähermoisille koirille olevan enemmänkin "tilausta" kuin vain UV:na.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Itse pohdin aikalailla samoilla linjoilla. On ehkä ihan luonnollista, että eläin pelkää kovia vieraita ääniä (uusivuosi on varmaan maailmanloppu monelle taajamassa elävälle luonnonvaraiselle eläimelle) mutta koska koiran täytyy elää ihmisen kanssa keskellä kaikenlaisia ääniä, tulisi jalostuksessa suosia hyvähermoisia koiria. Hyvien hermojen määrittäminen vain on melko vaikeaa.

      Poista
  9. Meillä ei kumpikaan ylläriylläri ole raketeista innoissaan, muttei kumpikaan ole kauhuissaankaan. Luca reagoi vahvemmin, eikä esimerkiksi suostu käymään edes pikkupisulla jos ulkoa kuuluu yhtään pauketta. Riski ei yksittäisiin edes reagoi, mutta kovimman paukunnan aikana on mieluiten turvassa sisällä.

    VastaaPoista
  10. Täällä taas sun kuvien ihailija.
    Muutamien koiraongelmien omaavien koirakoiden palautetta avustani katso !! :)

    http://twelvepawsandi.blogspot.fi/

    VastaaPoista
  11. Mun vehnäpullani Kaapo ei välitä raketeista tuon taivaallista. Antaa vaan paukkua ja välkkyä. Ei se muuten välitä siitäkään, kun sotapojat amupvat räkäpäillä ihan vieressä. Kiinnostavampaa oli ne nuoret miehet jotka syöksähtelivät puskasta puskaan syksyisessä, pimeässä ja sateisessa metsässä. Lähin niistä kyykkivistä sotilaista sai jopa lämpimän lohduttavan nuolaisun. Tuli varmasti tarpeeseen oli sen verran turhautuneen ja märän näköinen.

    VastaaPoista

Kiitos kommentistasi! Kommenttilaatikkoa saa käyttää keskustelupalstana, yhteydenottolomakkeena ja yleisenä purkautumiskanavana.