31. joulukuuta 2013

Kertaus vuodesta 2013


Vuosi alkoi hillittömällä lumen määrällä. Kinokset olivat metrin korkeita ja niitä riitti pitkälle kevättalveen. Kiira oli kuitenkin tyytyväinen vaikka varpaiden välistä saikin poistaa paakkuja tuon tuostakin. Kiira pääsi myös kokeilemaan vetämistä. Siinä ei kauheasti edistytty mutta ehkä vielä tulevina talvina.


Vuonna 2013 Kiira sai myös uuden kämppiksen Erican Vienan muuttaessa opiskelijamörskäämme. Kiirasta ja Vienasta onkin kasvanut ihan parhaat kaverukset kuluneen vuoden aikana. Tyttöjen suosikkileikkejä ovat rajut leikkitaistelut ja keppien yhteisnoutaminen.


Minä ja Kiira tokoilimme paljon keväällä. Kävimme jopa aika monissa mölleissä. Kiira pärjäsikin oikein kivasti suurimmassa osassa. Ongelmaksi meille koitui kuitenkin luoksepäästävyys ja sitä edeltävä kehätarkistus. Sekä tietenkin omistajan kisainho.


Vuosi 2013 oli myös näyttelyiden ja mätsäreiden vuosi. Kiira kävi yhteensä 10 näyttelyssä tuoden kotiin seuraavat tulokset: 1xH, 5xEH ja 4x ERI sekä tietenkin VASERT ja viimeinkin se SERT. Mölleissä sijoituttiin parhaimmillaan kerran PUN1 mutta muuten katseltiin pääasiassa ainoastaan sinisiä nauhoja. Suurimpia saavutuksia kuluneelta vuodelta on ehdottomasti kuitenkin Kiiran kehäkäytöksen parantuminen. Yllä olevista kuvista huomaa myös hyvin kuinka erinäköinen Kiira on täydessä turkissaan. Tuomarit arvostivat huomattavasti enemmän Kiiran loppukesän kutreja.


Kesällä kokeilimme uutena harrastuksena jälkeä. Hauska laji. Ehkä ensi kesänä jatkamme tätä vakavamminkin... Tänän kesänä seurasimme pääasiassa kuitenkin suoraa makkaroilla täytettyä peltojälkeä. Pari kertaa olimme metsässäkin. Kävimme myös tottiskentällä tutustumassa tottistelun saloihin. Nouto-ongelmakin saatiin siinä samalla selätettyä.



Erica ja Kiira menestyivät kesällä rally-tokossa päästen aina voittajaluokkaan asti. Olen ihan riemuna heidän menestyksestään. Minusta on ihan mahtavaa opettaa Kiiralle asioita ja vielä mahtavampaa, että jotakuta kiinnostaa käydä testaamassa opetuksia kokeissa. Tulevaisuus näyttää lähdenkö itse jatkamaan Kiiran kanssa rally-tokoa vai pysyykö Erica Kiiran rallykaverina minun keskittyessä muihin harrastuksiin. 


Kesällä tavattiin paljon kavereita, retkeiltiin erilaisissa paikoissa ja tutustuttiin moniin harrastuslajeihin, mutta ehkä itse muistan kuitenkin parhaiten kaikki oman lauman kanssa tehdyt hauskat ulkoiluhehtket. Kesällä juostiin paljon pallon perässä ja maattiin nurmikolla ilman kiirettä minnekään. 


Vuonna 2013 Kiirasta kasvoi aikuinen. Heinäkuussa se täytti kaksi vuotta, ja nyt syksyn mittaan olen huomannut, että viimeisetkin murrosiän temppuilut ovat jääneet taakse. Onhan sillä vielä asioita koulutuksessa, joihon tahdon puuttua, mutta eikös koirilla aina? Eivät ne koskaan täydellisiä ole. Kiirasta on kasvanut luotettava kaveri kaikenlaiseen menoon. 


Syksyllä pääsin toteuttamaan yhden pienen unelman. Sain nimittäin mahdollisuuden osallistua eläinkoulutuskeskuksen perusopintoihin. Sen myötä treeneihin on tullut selkeämmät rutiinit, ja vaikka olen keskittynyt oppettamaan pikkutemppuja, ymmärrykseni eläinten oppimisesta on lyhyessä ajassa selvästi kasvanut. Muuten syksy onkin kulunut pääasiassa kunnon talvea odotellessa.

27. joulukuuta 2013

Pajukin luulee että on kevät

Tänään kävimme taas keskipäivällä pimeässä ja kosteassa koirapuistossa kierimässä mutalammikoissa ja nauttimassa tihkusateesta. Kiira nautti - minä en. Tämän vuoden joulusää muistuttaa enemmän maaliskuuta kuin joulukuuta. Jopa paju on sitä mieltä että kevät on tulossa. Se kukkii. Kuten olen varmasti sanonut, en ole mikään suuri pakkasten ja lumihankien vannoutunut ystävä, mutta en minä nyt ihan tällaistakaan talvea halunnut. Tämä on kuin poikkeuksellisen masentavan synkkä ja kostea kevät. 


Joka tapauksessa meidän joulumme meni oikein mukavasti. Kiira on saanut lahjaksi pari uutta älylelua, joista se tykkää todella paljon. Olen ihan yllättynyt miten keskittyneesti Kiira jaksaa lelujen kanssa puuhata. Ei se kovin hyvä niiden kanssa ole. Sen ratkaisu kaikkiin leluihin on pureminen, jyrsiminen ja rikkominen. Ja vaikka kaikki sitä aina ovat sanoneet, yllätyin silti, kun huomasin kuinka väsyneeksi koira tulee näin yksinkertaisesta puuhasta. Meillä ei mitään haastavia aktivointileluja olekaan ollut aikaisemmin. 

Olen myös pyöritellyt melko paljon mielessäni suunnitelmia ensi vuodelle. Treeneissä olemme viime aikoina kokeilleet agilityä ja etsineet leluja eli emme mitään mikä edistäisi kauheasti Kiiran harrastuskoiranuraa. Hauskaa meillä kuitenkin on ollut. Kevääksi voisi kuitenkin kehitellä taas jotain hieman tavoitteellisempia suunnitelmia. Kiiran karvakin alkaa pikkuhiljaa taas kasvaa joten ehkä alkukeväällä voisi olla jokin näyttelykin edessä...

24. joulukuuta 2013

Joulutervehdys


Hyvää joulua kaikille! Kiira nauttii joulusta herkullisten luiden ja oman laumansa seurassa. Olemme Kiiran kanssa joulun porukoillani kiharoiden luona ja kaikki Kiiran lempi-ihmiset mummostani eteenpäin saapuvat paikalle. Kuvan Kiirasta on piirtänyt Roosa Toivanen ja se on julkaistu joulukalenteripostauksekssa luukussa 15.

6. joulukuuta 2013

Itsenäisyyspäivä


Viimeinkin tänne etelään satoi kunnon ensilumi. Ja Kiira on aivan onnensa kukkuloilla. Sen mielestä ei ole montaakaan yhtä hauskaa asiaa kuin kevyt helposti pöllyävä juuri maahan laskeutunut lumi. Omistaja ei ole aivan samaa mieltä, vaikka onhan se myönnettävä, että on ihan kiva, kun on taas vähän valoisampaa. Kamerakin pääsi siksi ulkoilemaan itsenäisyyspäivänä. 

Prinssi ja Samba kävivät torstaina eläinlääkärillä rokotuksissa ja terveystarkastukessa. Samballa on alapää kutissut todella paljon viime aikoina. Se on pessyt sitä maanisesti ja vaikuttanut jotenkin vaikealta ja kutisevalta. Diagnoosiksi tulikin emätintulehdus ja hiiva. Eläinlääkäri määräsi antibioottia hiivalääkettä. Tätä hiivalääkettä metsästettiin pitkin pääkaupunkiseutua, koska se on niin harvinaista, että sitä ei ole tilaamatta tarjolla missään. Onneksi se lopulta löytyi Malmin yliopistollisesta apteekista. 

Samalla reissulla Prinssin sydämestä löytyi pieni sivuääni. Ei vielä mitään mikä vaatisi toimenpiteitä, mutta surettaahan tällainen kuitenkin, sillä sydänviat lyhentävät merkittävästi koiran elinikää. Prinssi on kuitenkin vasta hieman reilu kolmevuotias. Elämä on niin epäreilua. Samban tulehdus saadaan hoidettua lääkkeillä, mutta Prinssin kanssa ei auta muu kuin seurata ja odottaa. Ja toivoa.