7. marraskuuta 2013

Kiiran päivä

Mamma pyysi minua kirjoittamaan miten päiväni tänään sujui. Hän kertoi, että arkipäivä kuvattuna minun näkökulmastani oli aikanaan toivopostauskyselyn kolmanneksi suosituin toivomus. Olen imarreltu. Teidän kannattaa kuitenkin varautua todella pelottavaan seikkailuun, sillä minun, kuten kaikkien kunnollisten belgianpaimenkoirien, elämä on yhtä seikkailua. Itse asiassa minä pelastan Mamman tuon tuostakin. 

En tiedä tiesittekö te, mutta belgianpaimenkoirat ovat palveluskoiria, mikä ei tosiaan ole ihan mitätön asia. Palveluskoira on oikeastaan synonyymi sankarille. Käytönnössä se tarkoittaa sitä, että me uhmaamme vaaroja ja pelastamme viattomia.  Teidän on hyvä pitää tämä mielessä, kun kuuntelette tarinaani, sillä tänäänkin oli taas yksi kiperä tilanne iltalenkillä. Siinä olisi voinut käydä huonosti ellen minä olisi ollut paikalla. 

Aloitan kuitenkin päivän kertomisen sieltä mistä kaikki päivät yleensäkin alkavat eli aamukasteen hajusta ja herätyskellon pirinästä. Silloin tiedän, että minun tehtäväni palveluskoirana on alkanut, joten nousen ylös venyttelemään ja menen herättämään Mamman. Kun sain Mamman tänään hereille, mikä ei ollut ihan helppo tehtävä, vein Mamman aamulenkille ulos ja toin hänet sitten sisään kahvinkeittimen äärelle. Mamman saattaminen turvallisesti aamukahville on osoittautunut yhdeksi päivän tärkeimmistä asioista. Mikäli tässä epäonnistuu, on Mamma koko päivän tosi huonokäytöksinen, eikä hihnalenkeistä tule mitään, sillä hän vain vetää ja riehuu.

Aamun päätteeksi minut jätettiin yksin talonvahdiksi muiden lähtiessä asioille. Jostain syystä Mamma oli kuitenkin ollut taas niin typerä, että oli sulkenut makuuhuoneen oven. Miten minä muka voin vartioida, jos en pääse ikkunaan katsomaan kuka talon lähettyvillä hiipparoi? Eivät roistot nyt itsekseen häivy. Onneksi oven avaaminen ei ole mikään ongelma palveluskoiralle. Ei edes vaikka Mamma on taas kasannut tavaroita oven eteen. Mamma on sillä tavalla vähän huolimaton - aina hän jättää jotain aitoja tai tuoleja oven eteen.

Kun Mamma palasi kotiin, ensimmäiseksi minä lauloin hänelle tervetulolaulun, sillä siitä hän pitää todella. Aina, kun aloitan laulamisen, hän sanoo: "Kiirahiljaa." Minä en tiedä mitä se tarkoittaa, mutta oletettavasti se on jonkinlainen kehu lauluäänestäni. Ainakin laulamalla saa huomiota. Minkä olen tietenkin ansainnut kaiken vartioimisen jälkeen. Ja jos laulamista jatkaa tarpeeksi pitkään, lopulta Mamma liittyy mukaan kuoroon. Se on hauskaa.

Iltapäivästä meillä tapahtuu aina jotain kivaa. Tänään minä ja Mamma menimme taas siihen lentävään hurisevaan häkkiin, jota Mamma kutsuu autoksi, mutta joka oikeasti on siis lentävä häkki. Se vie aina ihaniin paikkoihin, mutta jossa joutuu aina vähän arvailemaan minne joutuu. Onneksi minä olen kaikkien palveluskoirien tapaan erittäin hyvä ratkomaan arvoituksia. Tiedättehän te, että Poliisikoira Rex oli palveluskoira, ja hän sentään työskenteli poliisin apuna ratkomassa rikoksia? Minä olen oikeastaan ihan samanlainen.

Tänäänkin minä arvasin tosi nopeasti, että olemme menossa kiharoiden luokse. Ja kuinka minä sen arvasin? No, näin kiharakodin oven, joka sai minut päättelemään, että voisimme olla jossain siellä päin. Sitten auto pysähtyi kiharakodin parkkipaikalle, jolloin olin taas askelta lähempänä ratkaista tätä arvoitusta. Lopulta lentävän häkin ovi avattiin ja tunnistin kiharaemännän pihalla. Silloin minä arvasin. Hyvä minä! Aina, kun arvaan oikein, kerron siitä kovaan ääneen. Silloinkin Mammalla on tapana sanoa "Kiirahiljaa". 

Kiharakoti on yksi parhaista paikoista koko maailmassa. Siellä on Prinssi ja Samba, jotka ovat minun niin hyviä kavereita, että voin ohittaa heidät takapuolta nuuskimatta. Olemme läheisiä. Tervehdin heitä juoksemalla heidän yli. Tämän lisäksi kiharakodista saa ihan tosi paljon herkkuja, rapsutuksia, ja aika usein takaovi on unohdettu lukita, joten minä pääsen pihalle leikkimään. Onneksi täällä ei kukaan unohtele tavaroita oven eteen...

Usein kiharoiden luota lähdetään lentävällä häkillä pois, mutta tänään minä ja Mamma kävelimme kotiin metsän läpi. Ja silloin se tapahtui. Suuri varjo lankesi yllemme, kun mäkeä alas käveli yksi niitä hirvittäviä sauvamonstereita. Niitä ihmisten irvikuvia, joilla on kaksi sauvaa kädessä ja jotka kävelevät eteenpäin hassua tahtia. Usein niillä on myös kirkkaat vaatteet. Mamma ei ymmärrä miten vaaarallisia ne voivat olla. Onneksi hänellä kuitenkin on minut.

Nostin häntäni pystyyn ja porasin katseeni tuohon hirviöön. Silti se tuli koko ajan vain lähemmäs ja lähemmäs. Hampaiden näyttäminenkään ei saanut sauvamonsteria pysähtymään. Se oli poikkeuksellisen hurja hirviö, kun se ei reagoinut uhkailuuni, mutta minunkaltaistani palveluskoiraa ei pelästytetä helposti. Tällaisia tilanteita varten minulla on salainen ase. Se on rähinäsyöksy. Kun mikään muu ei auta, syöksyn hihnan päähän hurjasti rähisten ja ärjyen. Tämä temppu ei toimi ilman Mammaa. Kun Mamma kiristää hihnaa, tiedän, että nyt on tilaisuus syöksähtää. Ilman kireää hihnaahan minä syöksähtäisin suoraan hirviön päälle ja se voisi olla vaarallista.

Kuten yleensäkin, temppu toimi ja sauvamonsteri pakeni paikalta. Palveluskoira oli taas tehnyt velvollisuutensa, eikä Mamman kiitostulvalle ("Typerä rakki! Aivoton apina!") ollut tulla loppua. Pakko myöntää, että olin koko illan itseeni hyvin tyytyväinen. Mielestäni olisin ansainnut oikein herkullisen porsaanjauheliha-aterian kananmunakuorrutuksen ja kalanmaksaöljyn kera mutta sen sijaan sain sitä kamalaa poroa ja kasviksia.

Illalla Mamma meni taas nukkumaan ja minä asetuin vahtiin nojatuoliin. Kerran näin ulkona epäilyttävän lehden ja Mamma sanoi minulle taas "Kiirahiljaa". Heilutin hänelle häntää ymmärryksen merkiksi ja jatkoin sitten vahtimista aivan niin kuin hän oli kehottanutkin. En kuitenkaan nähnyt ulkona enää mitään hälyttämisen arvoista, joten Mamman nukahdettua menin itsekin nukkumaan, jotta jaksaisin taas aloittaa palveluskoiran tehtäväni aamulla. 

11 kommenttia:

  1. Eikä tää on ihana!:D Kaikki vähän katseli kun kikattelin itsekseni lukiessani tätä postausta puhelimella:D

    VastaaPoista
  2. Tää oli kyllä ihan mahti teksti!!! Kuvaa hyvin koiran elämää :D Päivän naurut kyllä sai :D

    VastaaPoista
  3. Tää oli hauska, hurja Kiira mitä vaaroja se joutuukaan kohtaamaan. :D

    VastaaPoista
  4. "Tervehdin heitä juoksemalla heidän yli." <3

    VastaaPoista
  5. Ihan ahtava.:D Hurjaa elämää Kiiralla!;)

    VastaaPoista
  6. Loisto teksti!!! Ja niin Kiiramaista :)

    VastaaPoista
  7. Hahha eikä, aivan loistavasti kirjoitettu teksti!! Kirjailijanlahjoja ;)

    VastaaPoista
  8. Kiitos kaikille. :D Minulla oli hauskaa tätä kirjoittaessa.

    VastaaPoista
  9. Haaste sinnepäin http://teamjjproject.blogspot.fi/2013/11/meidat-on-jalleen-haastettu.html :)

    VastaaPoista
  10. Kyllä hymy nousi korviin tätä lukiessa, mahtava teksti =)

    VastaaPoista

Kiitos kommentistasi! Kommenttilaatikkoa saa käyttää keskustelupalstana, yhteydenottolomakkeena ja yleisenä purkautumiskanavana.