1. lokakuuta 2013

Koirarotujen stereotypiat

Sain erittäin mielenkiintoisen ehdotuksen kommenttilaatikkoon siitä että voisin kirjoittaa koirarotuihin liittyvistä stereotypioista. Se onkin todella mielenkiintoinen aihe. Koirarotuihin liittyvät yleistykset istuvat nimittäin todella tiukassa ihmisten ajatusmaailmassa. Mehän kaikki tiedämme saksanpaimenkoiran olevan uskollinen, pitbullin olevan hengenvaarallinen ja chihuahan sopivan laukkuun. Mistä tällaiset käsityksen juontavat juurensa ja onko niissä oikeasti mitään perää? 

Stereotypia on yleensä kaavamainen ja yksinkertaistettu yleistys. Aina yhtä luotettava Wikipedia määrittää stereotypian seuraavasti: "Yleistys eli stereotypia tarkoittaa joidenkin yksittäisten asioiden tai ilmiöiden käsittämistä ryhmäksi eli joukoksi, jonka jäsenillä on samankaltaisia piirteitä. Yleistys koetaan usein kielteiseksi, kun sillä muodostetaan liian samansisältöinen kuva kaikista jonkin ryhmän, esimerkiksi ihmisryhmän, jäsenistä vain pienen otoksen perusteella." Tämä tarkoittaa koiramaailmassa sitä, että muutaman yksilön perusteella on tehty koko rotua koskeva käsitys kyseisen rodun ominaisuuksista.

Yleistäminen on välttämätön taito, eikä stereotypioiden muodostaminen ole sinänsä paha asia, sillä ne auttavat ymmärtämään ja jäsentämään maailmaa. Sitä paitsi niiden avulla on luotu joukko hauskoja vitsejä. Stereotypioista voi kuitenkin koitua ongelma mikäli niistä tulee liian voimakkaita. Meidän olisi aina kyettävä muistamaan, että kyseessä tosiaan on yleistys. Stereotypioilla kenties on jonkinlaista totuuspohjaa, mutta mitään kovin luotettavaa tietoa ei tällaisista yleistyksistä voi ammentaa. 

Median vaikutusta stereotypioiden luojana ei pidä vähätellä. Ainakin monien koirarotujen maineen lehdet ovat onnistuneet täysin pilaamaan lööpeillään. Olemme varmasti kaikki huomanneet kuinka tietyn tyyppisten koirien puremista uutisoidaan enemmän kuin muista. Tämä tuskin johtuu että tämän tyyppiset koirat purisivat mitenkään merkityksellisen paljon useammin kuin muut koirat - journalistit vain tietävät millaisista koiranpuremista ihmiset haluavat lukea. Ketään ei kiinnosta nappasiko mummon bichoni sukulaista nilkasta, mutta kaikki haluavat kuulla siitä kuinka pitbull näykkäsi kyläilevää naapuria. 

Tiettyjen koirarotujen maineeseen on vaikuttanut oleellisesti myös julkkikset. Tyypillisin esimerkki tästä on chiuhauhua, jota pidetään yleisesti rikkaiden naisten asusteena sen takia, että eräitä julkkiksia on kuvattu lehdessä kyseisten pienten koirien kanssa. Pienen sylikoiran status onkin tällä hetkellä länsimaisessa yhteiskunnassa todella mielenkiintoinen. Pieni koira laukussa kuvastaa varakkuutta, tyylitajua ja antaa ymmärtää omistajan elävän tietynlaista elämää. Pieniin koiriin liittyviä stereotypioita on toki monia, mutta tämä käsitys siitä, että ne muistuttavan enemmän pieniä asusteita kuin koiria, on ehkä kaikkein ihmeellisin. 

Myös fiktiivisillä kertomuksilla koirista on aina ollut suuri merkitys. Kirjallisuudesta tulee ensimmäisenä mieleen susikoira Roi ja televisiosta tietenkin poliisikoira Rex - jotka varmasti ovat muokanneet monen suomalaislapsen käsitystä saksanpaimenkoirasta. Vielä näitäkin tunnetumpia esimerkkejä ovat varmasti Rin-tin-tin ja Lassie. Nämä klassikkoelokuvat eivä ole ainoastaan muokanneet omiin rotuihinsa liittyviä käsityksiä vaan juurruttanut entistä syvemmälle koiriin liittyviä stereotypioita. Tiedättehän, kyllähän kaikki koirat tekevät omistajansa eteen mitä tahansa, ilman sen erikoisempaa palkkaa, koska Lassiekin...

Collie on aika tyypillinen esimerkki rodusta, johon liittyy voimakkaita ennakkokäsityksistä yhden fiktiivisen koiran takia, mutta koiramaailmassa on paljon lievempiäkin rotusetereotypioita. Sellaisia jotka eivät ehkä ole aivan kaikkien tiedossa, mutta jotka kuitenkin laskisin stereotypioiksi, koska koirapiireissä nämä käsitykset ovat melko laajalle levinneitä. Olemmehan kaikki yhtä mieltä siitä, että kultaisetnoutajat ovat aina kilttejä, labradorinnoutajat aina ahneita ja bordercolliet aina älykkäitä? Nämä ovat vielä sellaisia stereotypioita joita rotupiirien sisälläkin pidetään yllä. Omaa rotua mainostetaan tietynlaisena, ja vaikka luonteenpiirteiden yleistäminen on osittain välttämätöntä, on tässä myös kyse tietynlaisten stereotypioiden vaalimisesta. 

On toki muistettava, että koirarodun sisällä koirilla on jalostuksen tuloksena paljon samankaltaisia ominaisuuksia, eivätkä stereotypiat välttämättä tuulesta temmattuja ole, mutta kyse on kuitenkin ennakkoluuloista. Omaa rotuani pidetään aika laajasti arkana ja terävänä pelkopurijana. Totuuden nimissä on toki sanottava, että belgianpaimenkoirissa on turhan paljon arkoja koiria ja koska reaktioherkkyyttä pidetään vielä haluttuna ominaisuutena, on koira pahimmillaan juurikin pelkopurija. Mutta muuten tässä ennakkokäsityksessä belgeistä ei ole mitään perää. Se on vain voimakas yleistys, joka on tehty muutaman yksilön perusteella. 

Toisin sanoen, vaikka stereotypiat tulevat aina jostakin, ei niiden pohjalta pidä olettaa saavansa totuudenmukaista tietoa. Stereotypiat eivät kerro roduista juuri mitään. Sen sijaan ne kertovat kyllä paljon vallitsevasta koirakulttuurista... mutta se on taas jonkin toisen posauksen aihe. Kertokaahan lukijat millaisia stereotypioita omaan rotuunne liittyy? 

Tälle villakoiralle ei ainakaan ole koskaan kerrottu että villakoirien kuuluu olla hienohelmoja.

32 kommenttia:

  1. Villakoiria luullaan usein räksyttäviksi sylipuudeleiksi, aika harvoin tavalliset pulliaiset tietää, että mihin ne on edes luotu. Osa on ollut ihmeissään kun kerron villakoiran alunperin olevan lintukoira, eikä mikään puunattavaksi luotu syli/näyttelykaveri:D

    Sekarotuiset on taas melkeimpä aina useiden mielestä joko turhia vahinkopentuja tai rahan takia teetettyjä harkitsemattomia pentuja. Harva ajattelee, että seropillakin voisi olla joku tarkoitus.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Villakoira tosiaan taitaa olla yksi niistä roduista, joihin liittyy kaikkein voimakkaimmat ennakkokäsitykset. Miten moni lapsi onkaan ihmeissään, kun tajuaa, että villakoirat voivat myös olla uroksia. Niin pinttinyt on käsitys siitä että villakoirat ovat näyttelyyn puunattavia missejä. :D

      Poista
  2. Oma koirani on sekarotuinen rescuekoira Venäjältä. Rescuekoiriin liittyvät stereotypiat ovat myös aika mielenkiintoisia. Kaikkihan on kuullut, kuinka niillä kaikilla on vähintään vesikauhu. Sen lisäksi ne on tuotu laittomasti maahan mistä lie pentutehtaista vailla minkäänlaisia rokotuksia ja tarkastuksia.

    Tuosta Lassiesta muuten vielä sen verran, että jotkuthan tosissaan luulevat Lassien olevan ROTU. Tyyliin "onko koirasi Lassie?" :D

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Haha, joo, totta. Lassie on tosiaan rotu. Samoin minilassie. :D

      Poista
    2. Neiran kohdalla olen tosiaan usein kuullut. "Niin, se on Lassie", siinä sitten kerrot, että joo... tämä on sileäkarvainen COLLIE. :D

      Poista
  3. No mullahan on vaan sekarotusia että yleiskäsitys ainaki sukulaisilla on niistä että kaikki seropit on isoja, metsästysviettisiä, asuvat ulkona ja on epätodennäköistä että sekarotuinen jotain oppisi :D

    Mutta siis ajokoirahan ei kiinny ihmiseen, nöffi on laiska ja kaikki labbikset on pullakoiria. Käppänä on räksyttäjä ja villakoira on vaan koristepuudeli ja sitä rataa, onhan näitä :D

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Unohdin kokonaan mainita sekarotuiset tekstissäni. Mutta tosiaan, niihin liittyy nimenomaan tuollainen ennakkokäsitys. Tyhmiä takapihan narussa olevia pihakoiria, joilla oletettavasti on vähintään vesikauhu tai ainakin kirppuja. :D

      Poista
  4. Mulla on tolleri ja monien ihmisten käsitys on se että nehän on ihan ADHD koiria, eivät osaa rauhoittua ja niillä on niin paljon energiaa että ne hyppii seinille jos ei ole kokoajan tekemistä. Toki on totta, että niillä on energiaa (ja itse sen takia rodun valitsinkin), mutta ei se ihan nuin mene mitä ihmiset luulee. :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Itse olen kuullut ihan samaa tollerista. :D

      Poista
    2. Heh, meidän 2,5 -vuotiaan tollerimiehen lempihommaa on nukuttaa lapset illalla ja herättää heidät aamulla. Eli kaikki, mitä voi tehdä pää tyynyssä. Olisi oikeastaan ihan kiva, jos tämä ei olisi ihan niin rauhallinen...

      Poista
  5. Mulla kaksi vinttikoiraa ja yleisten käsitysten mukaan nää osaa vaan juosta radalla (ja kehässä jos omistaja pakottaa). Lisäksi ovat niin tyhmiä/itsepäisiä etteivät opi mitään. Yleinen luulo on myös, että vinttejä pidetään nälässä kun ne ovat ruumiinrakenteeltaan mitä ovat. Joskus saa pahoja katseita, joskus uhkauksia eläinsuojeluun soittamisesta liian "laihojen" koirien takia, huoh.. :)

    Toinen italianvinttikoirani on ikäisekseen (ja rodunedustajakseen) hyvä agilityssä, sekä harrastamme kotona tokoa, hakua ja jälkeä. Tämä aiheuttaa suuresti kummastusta monissa ihmisissä "siis vinttikoiran kanssa tokoa..?" Eikä tämä kyseinen yksilö lähde edes vapaana pupujen perään, vaikka radalla juokseekin vieheen perässä. Joten tällaisen erilaisen yksilön kohdalla on tullut tosi monet kerrat huomattua, kuinka paljon niitä stereotypioita oikeasti on..

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Niinpä niin. Rotujen sisällä on paljon yksilöeroja. Ja eivätköhän kaikki vinttikoirat opi vaikka mitä kunhan vain vahvisteet ovat kohdallaan. :D

      Poista
  6. Cavalierien kohdalla on kyllä saanut kuulla siitä, miten sairas kyseinen rotu on ja miten vastuuntunnotonta on jatkaa tällaisen rodun jalostusta. Se on melkein aina vastaus, jonka saan kun kerron, minkä rodun edustaja kotona oikein oleskelee. "Eikö ne ole niitä jotka ovat tosi sairaita?" Tiedän kyllä itsekin cavalierin lukeutuvat niihin rotuihin, joilla on aika paljon (vakavia) perinnöllisiä sairauksia, mutta on niitä kyllä muitakin rotuja. Lähes kaikilla pitkälle jalostetuilla rotukoirilla on jotain perinnöllisiä sairauksia suvussaan...

    Itsekin olen kyllä saanut monet kerrat pohtia oman rotuni tilannetta, sillä se on tosiaankin jokseenkin sairasteleva rotu. Nykyään vain tuntuu kuitenkin siltä, että mitään muuta ei tähän rotuun enää yhdistetäkkään ja, että omistajan täytyy olla jotenkin vastuuntunnoton ja välinpitämätön kun omistaa tämän rotuisen koiran. Ja onhan niitä todella monia täysin terveitäkin cavaliereja vielä... Kyse on vain siitä, millaisia yksilöitä jalostetaan, eikä siitä sopisi minusta omistajaa haukkua.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Cavalier on kyllä joutunut aika tavalla median uhriksi. Rotukoirien huonosta tilanteesta on kyllä hyvä puhua ja cavalierin tosiaan on sieltä sairaammasta päästä, mutta media on kyllä tehnyt siitä suorastaan rotukoirien sairauksien vertauskuvan, mikä ei ole ihan reilua.

      Poista
  7. Ja belgithän on aina pipipäisiä ja pelkopurijoita :P Tai vähintään niin hermostuneita etteivät kykene toimimaan millään tavalla.

    Mäyräkoira on itsepäinen eikä sen selkä kestä mitään muuta kuin tasaisella maalla köpöttelyä jne.

    VastaaPoista
  8. http://koeruuvet.blogspot.fi/2013/10/piirrustuskilpailu-pieneksi-jai-mutta.html

    Rullaile ensimmäinen osio alas, sieltä löytyy tunnustus!

    VastaaPoista
  9. Ja pakko sanoa, että suomenpystykorva on aina turhanräksyttäjä ja aggressiivinen. Se ei myöskään ole oppimishaluinen eikä opi temppuja tai tottelevaisuutta. Eikä pärjää taajamassa. Monien mielestä. :D

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Monia metsästyskoiria pidetään tottelemattomina ja hidasälyisinä. Jännä.

      Poista
  10. Rottweiler = Agressiivinen, arvaamaton laiska koira. (Joittenkin mielestä)

    Omasta mielestä ---> Suloinen/uskollinen ystävä, mutta ärsyttävä jästipää. <3

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Rotikka joutuu kyllä kärsimään todella paljon ennakkoluuloista. Nimenomaan tuohon stereotypiaan aggressiivisena olen törmännyt. Sen sijaan yhtään aggrea rotikkaa en ole nähnyt. :D

      Poista
  11. Minä kanssa törmännyt vinttikoiran kohdalla siihen olettamukseen, ettei sellaiselle pysty kuulemma opettamaan mitään, kun on niin tyhmä - tai vastaavasti, ei opi mitään, koska ei löydy yhtään miellyttämishalua. Eikä ne myöskään tykkää ihmisistä, eivätkä osaa rauhoittua O.o

    VastaaPoista
  12. Corgeihin liittyy myös paljon ennakkoluuloja ja -oletuksia ja niitä on niin paljon, etten JAKSA enää edes alkaa korjailemaan niitä kaikille ihmisille! Mutta tosiaan corgi on luotu köpöttämään ylisyötettynä pitkin korttelin katuja ja istumaan loppuaika omistajan kanssa sohvalla. Se on semmoinen söpö makkarakoira, joka otetaan kun on isot ihanat korvat ja niin nätti hymy. Monille ihmisille tulee suurena yllätyksenä, että niin nää on oikeastaan karjakoiria ja paimenkoiria.

    Toinen pää on sitten se, että corginhan pitäisi kropaltaan muistuttaa mäyräkoiraa ja jos se ei sitä ole, niin se on ylisyötetty ja lihava - vaikka kylkiluut ja muut tuntuisi. Välillä corgia verrataan myös pienenmpiin koiriin ja olen kuullut kysymyksiä mm. miten tuo voi kävellä, eihän se talvella pysty menemään ollenkaan, voiko se muka leikkiä tämmöisillä leluilla (repiä isompaa lelua) ja ihmiset arkailevat miten voin antaa corgieni leikkivän isompien koirien kanssa. Huoh! :D

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. :D Pieniin koiriin liittyy usein sellainen kuvitelma, että eiväthän ne nyt jaksa, pärjää, kykene, osaa tai muuten pysty.

      Poista
  13. Itsellekin tuli mieleen rottweiler, joka myös leimataan vaaralliseksi, niin kuin Rosa kommentissaan mainitsi.
    Sitten veikkaisin, että myös bernhardinkoirien kuvitellaan olevan Beethovenin kaltaisia tottelemattomia ja kuolaavia koiria.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Beethoven on varmasti tosiaan vaikuttanut hyvin paljon siihen miten bernhardinkoiran kuvitellaan olevan.

      Poista
  14. Ranskanbulldogit on kaikki todella sairaita ja laiskoja, jaksavat mennä lenkin vain pihatien päähän ja takaisin. Ovat taistelu koiria ja ja...niin sairaita etteivät pysty hengittämään. - Onhan noita mitä kuullut ranskiksistakin. :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Bulldoggi tyyppisiin koiriin liittyy ihan mielettömän paljon erilaisia ennakkoluuloja. :(

      Poista
  15. Shetlanninlammaskoirat (kuten pk-collietkin) ovat hermorakenteeltaan äärisurkeita, todella arkoja sekä erittäin haukkuherkkiä. Hassua, etten omani kohdalla tällaiseen ole törmännyt, saati sitten niiden shelttien kohdalla jotka tunnen. Tuntuvat unohtavan, että kasvattajalla ja itse omistajalla on jo suuri vaikutus siihen, mitä koirasta kasvaa.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Minä olen kuullut ihan samanlaisia ennakkoluuloisia väittämiä colliesta ja sheltistä enkä silti ole törmännyt kovinkaan moneen tällaiseen. Kai näissä roduissa on jotain ongelmia ääniarkuuden suhteen mutta en kyllä minäkään ole törmännyt kovinkaan moneen sellaiseen.

      Poista
  16. Lagotosta ei paljoa ennakkoluuloja liiku, lähinnä ihmiset puhuu perrosta/villakoirasta kun eivät rotua tunnista, vaikka lagotot onkin nostaneet suositotaan. Monesti varsinkin kouluttajien ensimmäinen ajatus on että lagotto on perron pikkuveli. Näitä on todellakin montaa laatua, omistani toinen on supernero ja toinen hieman hidas ;) www.niinerilaiset.blogspot.fi

    VastaaPoista

Kiitos kommentistasi! Kommenttilaatikkoa saa käyttää keskustelupalstana, yhteydenottolomakkeena ja yleisenä purkautumiskanavana.