31. lokakuuta 2013

Ryhmäkuvien todellisuus


Kokoelma kaverikuvia aiemmin syksyltä. Meillä kaverikuvien salaisuus on oikeastaan aina makkara. Mikäs teidän on? Yhteenkään kuvaan ei saatu kerralla kaikkia seitsemää koiraa mutta muita erilaisia kokonaisuuksia saatiin kyllä aikaan.  Alla on kuva siitä kuinka lähelle pääsimme koko porukan saamista kasaan ennen kuin pakka hajosi. 

27. lokakuuta 2013

Kiharoiden syysmuotia


Prinssille ja Samballe on ostettu uusia vaatteita tänä syksynä. Ennestäänhän kiharoilla on Hurtan talvimanttelit, mutta nyt niille on ostetty myös Rukan sadetakit. Samba on myös saanut uuden villapaidan. Etenkin olen tosi tyytyväinen noihin Rukan keltaisiin sadetakkeihin. Yhtä aikaa toimivat ja hauskat - eli ne ovat toistaiseksi olleet hintansa arvoisia. 


Onko teidän koirillanne vaatteita talveksi? Etenkin minua kiinnostaisi tietää onko pohjavillaisilla koirilla millaisia talvivarusteita? Meillä Kiira ei sinänsä tarvitse, sillä on vain helposti kuuma, mutta on sillä silti yksi äitini tekemä mantteli treenejä varten. Minun tekisi kovasti mieli ostaa Kiiralle Pomppa, tai jokin vastaava, mutta en tiedä onko siinä mitään järkeä.

19. lokakuuta 2013

Syysiltoja ja onnenhihnoja


Tässä yhtenä päivänä oli ihan tosi kaunis ilta Luukissa. Auringonlasku ja maasta nouseva sumu tekivät illasta melkein taianomaisen. Yleensähän syysillat ovat märkiä, kylmiä ja pimeitä. Sattumalta sain kuitenkin kameralla ikuistettua sen yhden harvinaisen oikeasti kauniin syksyisen iltahetken. No, tuon illan jälkeen kaikki muut illat ovatkin sitten olleet synkkiä ja hyisiä, joten syysilloista on nautittu pääasiassa sisältä käsin.

Nyt pari iltaa meillä on ollut iltaa viettämässä kaveri koirineen. Kiira on ollut hieman yli-innokas häärääjä, mutta olen tosi tyytyväinen siitä, että se hyväksyy muut koirat omaan kotiinsa. Kiira kuitenkin koskiskelee tyttökoiria koko ajan, mikä ehkä selittyy sillä, että taloudessa Neiralla on juoksut. Muuta syytä en tuolle hormoonihyrrälle keksi, sillä Kiiran omista juoksuista on jo hyvä tovi.


Onneksi tänään kuitenkin kävimme mätsäreissä väsymässä sen verran, että vaikka saimmekin seuraa illaksi, ei Kiira enää jaksanut kiusata pienempiään. Kiira käyttäytyi mätsäripaikalla kuin pomppiva huonokäytöksinen apina - aloittamalla mätsäripäivänsä muun muassa kakkaamalla keskelle eläinkaupan lattiaa - mutta menestyi kehessä kuitenkin päätyen sinisten neljänneksi.

Samalla pääsimme myös kokeilemaan Kiiran uutta hienoa lahjaksi saatua näyttelyhihnaa. Se on Jennin omin käsin tekemä. Eikö olekin muuten hieno? Siinä on ihan Kiiran värit. Tänään sijoitumme nauhakehässä tämän hihnan voimalla ja huomenna olisi toiset mätsärit edessä. Saas nähdä vieläkö uuden hihnan tuottamaa onnea riittäisi huomiselle.  

18. lokakuuta 2013

Terveisiä kirjapinon takaa


Blogi sammui hetkelliseen parin viikon hiljaisuuteen opintojen kasaantumisen ja ilmojen kylmenemisen yhteisvaikutuksena. Meillä ollaan oltu paljon sisällä nenä kiinni kirjoissa. Paras ruska meni minulta ja kameraltani hieman sivu suun kun on pitänyt istua sisällä opiskelemasa. Tämä tosin tarkoittaa sitä, että Kiira on saanut levätä ihan kunnolla, mikä puolestaan on näkynyt hallitreeneissä poikkeuksellisen suurena intona. Mikä on hyvä. Leikkimistreenit ovat edistyneet.


Viime viikonloppuna oli seminaareja kolmena päivänä. Perjantaina keskustelimme siitä miten ihmisiä opeteaan, lauantaina Telkänranta puhui koirien sosaalisista suhteista ja sunnuntaina kävimme läpi oppimispsykologiaa. Mieleenpainuvin näistä oli varmati Telkänrannan seminaari - jota olen koko syksyn odottanut - vaikka siellä ei sinänsä mitään maailmankuvaa mullistavaa uutta tietoa ollut. Oli kuitenkin mukava saada vahvistusta aikaisemmille käsityksilleni ja saada niihin muutenkin hieman lisää näkökulmia. 

Mielenkiintoisinta kyseisessä seminaarissa oli mielestäni biologin näkemyksen kuuleminen koiraeläinten käyttäytymiseen. Koiran tosiaan ajatellaan polveutuvan sudesta, ja sillä on monia samanlaisia käytöksiä, mutta mitään johtajuusajattelua ei voida susista vetää. Siihen on monia syitä, joista ehkä merkittävin on se, että edes sudet eivät muodosta niin selkeää hierarkiaa kuin on joskus luultu. Miksi koira siis muodostaisi? Jos koiran ja suden vertaaminen nyt ylipäätään on hedelmällinen tapa lähestyä koiran käyttäytymisen analysointia.

Joka tapauksessa olen oppinut paljon kaikenlaista tässä viimeisten opintojeni aikana. Koira on koko ajan vain mielenkiintoisempi eläin. Itse asiassa kurssi aiheuttaa melko kovaa koirakuumetta, halua tutustua uuteen rotuun ja kasvattaa taas yksi koiranpentu, mutta toistaiseksi olen hillinnyt kuumeiluni. En tahdo ihan vielä toista koiraa vaikka opinnot ovatkin ihan järkyttävän inspiroivia. 

7. lokakuuta 2013

Kaksi punaista nauhaa


Viikonloppuna kävimme sekä lauantaina että sunnuntaina mätsäreissä nauttimassa syksyisestä ulkoilmasta. Lauantaina olimme Porvoossa (kuvia) ja sunnuntaina olimme Nurmijärvellä (kuvia). Etenkin lauantain mätsäreistä tuli otettua tosi paljon kuvia - jotka jopa onnistuivat kohtalaisen hyvin. Sää, valaistus, oma inspiraatio ja kuun asento sattuivat kai olemaan juuri oikeita.

Sama onnistuminen ei kuitenkaan ulottunut kehään asti. Lauantaina Kiira sai punaisen nauhan mutta käteltiin aika nopeasti pois nauhakehästä. Silloin tosin Kiiran käytös ei ollut ollut parasta mahdollista. Se oli säikähtänyt metalliseinää paukuttelevia lapsia ja unohti siinä samalla sitten miten ravataan - tai ylipäätään käyttäydytään - kehässä. Tuomari ei kuitenkaan ollut mikään mörkö. Pelleilykäytös ilmeni hyvin epäkiiramaisena kiskomisena ja pomppimisena.

Sunnuntaina tuomari ei tuottanut myöskään mitään ongelmia. Tämä tuomari vain halusi juoksuttaa ja juoksuttaa kehän ympäri, eikä Kiiran ravi ollut yön aikana parantunut yhtään. Sillä on ehkä jokin jumi viikon riehumisen jäljiltä koska se vaikutti molempina päivinä tosi haluttomalta ravaamaan. Sunnuntaina kuitenkin Kiira sijoittu epävirallisesti punaisten kuudenneksi. Emme ihan päässeet siis käsiksi ruusukkeisiin.

Huomaan kiinnittäväni huomiota Kiiran kehäkäytöksessä muihin pikkuvirheisiin nyt kun tuomarin kohtaaminen alkaa olla melko pitkälle koulutettu toiminto. Seuraavaksi pitäisi puuttua ravin ja seisomisen hiomiseen. Kiiralla kun on tapana näyttää vähän perässä hinattavalta lahnalta. Ryhtiä ja intoa liikkeisiin voisi kokeilla lisätä lelupalkalla. 


Lauantaina Kiiran seurana oli mätsäreissä Viena ja LaikaSunnuntaina mukana oli puolestaan Vienan lisäksi bretoni ElsaVaikka sijoittumista ei tullut yhdellekään mukana olleista koirista, meillä oli muuten oikein kiva viikonloppu kavereiden kanssa. Kiiran irvistely- ja rähähtelykäytös ruuhkaisissa paikoissa on taas vähentynyt kun olen tajunnut lopettaa epämääräisen kieltämisen ja kokeilla sen sijaan haukkumisen sammuttamista ja hiljaisen käytöksen palkitsemista. Häkkirauhoittuminen sujuu myös oikein hyvin.

Kiiraa pelleilytti kehässä

Laika ja Kiira

Viena osaa ravata tosi nätisti

5. lokakuuta 2013

Prinssi 3 vuotta

Prinssi täyttää tänään vuosia. Siitä on kulunut nyt kolme vuotta kun Prinssi syntyi ja minusta tuli siten koiraihminen. Onnea siis rakkaalle ensimmäiselle kiharaystävälle. Toivottavasti on vielä monen monta yhteistä vuotta edessä. 

4. lokakuuta 2013

Kiharan viikon päätös


Otsikon viikolla viittaan tässä tapauksessa vanhempieni ulkomaanreissuun ja minun kiharoiden täyttämään oleskeluuni vanhempien kämpillä. Viikko on kulunut toi nopeasti. Tänään vanhempani palasivat kotiin ja minä muutin Kiiran kanssa takaisin omaan opiskelijamörskääni. Minä ja Kiira olemme kaikesta hauskanpidosta ihan rättiväsyneitä, joten sinänsä on kiva olla kotona, mutta tämä tarkoittaa... heihei takapihalle.

Aivan kuten arvelinkin meno tosiaan rauhoittui jossain määrin parissa päivässä. Erica ja Tiina viettivät täällä koiriensa kanssa paljon aikaa - eikä lauma silti joutunut mihinkään kahnaukseen keskenään. Prinssi ja Sambakin hyväksyivät kivasti vieraat koirat kotiinsa. Itse asiassa jopa Samsam, joka ei yleensä pidä vieraista koirista, innostui kiharakarvaisista tyttökavereista todella. 

Loltsi, Samba, Laika ja Prinssi


Muuten päivät ovat kuluneet pääasiassa lenkkeillen ja leikkien. Näin monen koiran kanssa hihnalenkit ovat yhtä tuskaa, joten väistämättä lenkkeihin ovat kuuluneet koirapuistot. Niiden ongelma on puolestaan se, että Samba päätti aloittaa juoksunsa aivan niin kuin viimeksikin, kun se sattui olemaan minulla hoidossa. Jonkinlaisella varhaisaamujen pallorallisysteemillä olemme kuitenkin saaneet koirat väsytettyä.

3. lokakuuta 2013

Talvi on tulossa


Hurrrr. Ensimmäiset pakkasaamut. Ihan hassua kun joutuu jo kaivamaan kaulaliinoja, lapasia ja pipoja esiin ulos lähtiessä. Onneksi meillä on nyt lokakuun alusta alkaen kaksi hallivuoroa viikossa niin ei tarvitse tuolla kylmässä treenata. Molemmissa vuoroissa meillä on eri ryhmä koiria häiriönä ja molemmilla kerroilla olemme eri hallissa. Tänä syksynä olisi tarkoitus treenata Kiiran kanssa tokon alokasluokan liikkeet kisavalmiiksi ja rally-tokon voittajaluokan oikealla puolella seuraaminen kuntoon.

Kaksi uutta hallia ovat osoittautuneet pienoiseksi haasteeksi Kiiralle ja minulle. Treenirutiinien rakentaminen, ja niissä pysyminen, on ollut yllättävän vaikeaa. Häkkiin rauhoittuminen on meillä kohtalaisen alkuvaiheissa, samoin kuin edelleenkin tuo leikkiminen, mutta olen kuitenkin saanut molempia vietyä hieman pitemmälle. Tällä viikolla olenkin keskittynyt pääasiassa niihin.

Häkkitreenissä minun on jotenkin tosi vaikea pysyä järjestelmällisenä. Yleensä olen tosi kärsivällinen, mutta tässä treenissä annan aina lopulta periksi ja sorrun haukuttelemaan Kiiran häkkiin, kun se tarpeeksi pitkään jarruttelee. Toinen missä annan helposti periksi on se, että saatan palkata Kiiran vaikka pää tai tassu jäisi häkin ulkopuolelle, vaikka kuinka yritän pitää kriteerini sellaisena, että koko koiran pitäisi olla häkissä. Tänään teimme hallissa kuitenkin monta ihan onnistunuttakin toistoa häkkiin ryntäämisestä ja häkissä oikeassa kohdassa makaamisesta. Sitten tällaisen onnistuneen setin jälkeen huomaan kuitenkin taas joustavani. Joku saisi luvan pitää minua silmällä...

Leikkiminen on ottanut vähän takapakkia uusissa halleissa. Sen lisäksi minä olen niin tylsä, että saan koirani muuttumaan laamaksi, kun otan lelun käteen. Muutaman kerran se jopa meni kesken leikin takaisin häkkiin makoilemaan namin toivossa. Minun on toisin sanoen opeteltava leikkimään nyt kun olemme päässeet jo hyvään alkuun leikkimistreeneissä. Nykyään Kiira nimittäin kestää häiriötä jo paremmin ja innostuu leikkimään jossain määrin vieraissakin paikoissa.

1. lokakuuta 2013

Koirarotujen stereotypiat

Sain erittäin mielenkiintoisen ehdotuksen kommenttilaatikkoon siitä että voisin kirjoittaa koirarotuihin liittyvistä stereotypioista. Se onkin todella mielenkiintoinen aihe. Koirarotuihin liittyvät yleistykset istuvat nimittäin todella tiukassa ihmisten ajatusmaailmassa. Mehän kaikki tiedämme saksanpaimenkoiran olevan uskollinen, pitbullin olevan hengenvaarallinen ja chihuahan sopivan laukkuun. Mistä tällaiset käsityksen juontavat juurensa ja onko niissä oikeasti mitään perää? 

Stereotypia on yleensä kaavamainen ja yksinkertaistettu yleistys. Aina yhtä luotettava Wikipedia määrittää stereotypian seuraavasti: "Yleistys eli stereotypia tarkoittaa joidenkin yksittäisten asioiden tai ilmiöiden käsittämistä ryhmäksi eli joukoksi, jonka jäsenillä on samankaltaisia piirteitä. Yleistys koetaan usein kielteiseksi, kun sillä muodostetaan liian samansisältöinen kuva kaikista jonkin ryhmän, esimerkiksi ihmisryhmän, jäsenistä vain pienen otoksen perusteella." Tämä tarkoittaa koiramaailmassa sitä, että muutaman yksilön perusteella on tehty koko rotua koskeva käsitys kyseisen rodun ominaisuuksista.

Yleistäminen on välttämätön taito, eikä stereotypioiden muodostaminen ole sinänsä paha asia, sillä ne auttavat ymmärtämään ja jäsentämään maailmaa. Sitä paitsi niiden avulla on luotu joukko hauskoja vitsejä. Stereotypioista voi kuitenkin koitua ongelma mikäli niistä tulee liian voimakkaita. Meidän olisi aina kyettävä muistamaan, että kyseessä tosiaan on yleistys. Stereotypioilla kenties on jonkinlaista totuuspohjaa, mutta mitään kovin luotettavaa tietoa ei tällaisista yleistyksistä voi ammentaa. 

Median vaikutusta stereotypioiden luojana ei pidä vähätellä. Ainakin monien koirarotujen maineen lehdet ovat onnistuneet täysin pilaamaan lööpeillään. Olemme varmasti kaikki huomanneet kuinka tietyn tyyppisten koirien puremista uutisoidaan enemmän kuin muista. Tämä tuskin johtuu että tämän tyyppiset koirat purisivat mitenkään merkityksellisen paljon useammin kuin muut koirat - journalistit vain tietävät millaisista koiranpuremista ihmiset haluavat lukea. Ketään ei kiinnosta nappasiko mummon bichoni sukulaista nilkasta, mutta kaikki haluavat kuulla siitä kuinka pitbull näykkäsi kyläilevää naapuria. 

Tiettyjen koirarotujen maineeseen on vaikuttanut oleellisesti myös julkkikset. Tyypillisin esimerkki tästä on chiuhauhua, jota pidetään yleisesti rikkaiden naisten asusteena sen takia, että eräitä julkkiksia on kuvattu lehdessä kyseisten pienten koirien kanssa. Pienen sylikoiran status onkin tällä hetkellä länsimaisessa yhteiskunnassa todella mielenkiintoinen. Pieni koira laukussa kuvastaa varakkuutta, tyylitajua ja antaa ymmärtää omistajan elävän tietynlaista elämää. Pieniin koiriin liittyviä stereotypioita on toki monia, mutta tämä käsitys siitä, että ne muistuttavan enemmän pieniä asusteita kuin koiria, on ehkä kaikkein ihmeellisin. 

Myös fiktiivisillä kertomuksilla koirista on aina ollut suuri merkitys. Kirjallisuudesta tulee ensimmäisenä mieleen susikoira Roi ja televisiosta tietenkin poliisikoira Rex - jotka varmasti ovat muokanneet monen suomalaislapsen käsitystä saksanpaimenkoirasta. Vielä näitäkin tunnetumpia esimerkkejä ovat varmasti Rin-tin-tin ja Lassie. Nämä klassikkoelokuvat eivä ole ainoastaan muokanneet omiin rotuihinsa liittyviä käsityksiä vaan juurruttanut entistä syvemmälle koiriin liittyviä stereotypioita. Tiedättehän, kyllähän kaikki koirat tekevät omistajansa eteen mitä tahansa, ilman sen erikoisempaa palkkaa, koska Lassiekin...

Collie on aika tyypillinen esimerkki rodusta, johon liittyy voimakkaita ennakkokäsityksistä yhden fiktiivisen koiran takia, mutta koiramaailmassa on paljon lievempiäkin rotusetereotypioita. Sellaisia jotka eivät ehkä ole aivan kaikkien tiedossa, mutta jotka kuitenkin laskisin stereotypioiksi, koska koirapiireissä nämä käsitykset ovat melko laajalle levinneitä. Olemmehan kaikki yhtä mieltä siitä, että kultaisetnoutajat ovat aina kilttejä, labradorinnoutajat aina ahneita ja bordercolliet aina älykkäitä? Nämä ovat vielä sellaisia stereotypioita joita rotupiirien sisälläkin pidetään yllä. Omaa rotua mainostetaan tietynlaisena, ja vaikka luonteenpiirteiden yleistäminen on osittain välttämätöntä, on tässä myös kyse tietynlaisten stereotypioiden vaalimisesta. 

On toki muistettava, että koirarodun sisällä koirilla on jalostuksen tuloksena paljon samankaltaisia ominaisuuksia, eivätkä stereotypiat välttämättä tuulesta temmattuja ole, mutta kyse on kuitenkin ennakkoluuloista. Omaa rotuani pidetään aika laajasti arkana ja terävänä pelkopurijana. Totuuden nimissä on toki sanottava, että belgianpaimenkoirissa on turhan paljon arkoja koiria ja koska reaktioherkkyyttä pidetään vielä haluttuna ominaisuutena, on koira pahimmillaan juurikin pelkopurija. Mutta muuten tässä ennakkokäsityksessä belgeistä ei ole mitään perää. Se on vain voimakas yleistys, joka on tehty muutaman yksilön perusteella. 

Toisin sanoen, vaikka stereotypiat tulevat aina jostakin, ei niiden pohjalta pidä olettaa saavansa totuudenmukaista tietoa. Stereotypiat eivät kerro roduista juuri mitään. Sen sijaan ne kertovat kyllä paljon vallitsevasta koirakulttuurista... mutta se on taas jonkin toisen posauksen aihe. Kertokaahan lukijat millaisia stereotypioita omaan rotuunne liittyy? 

Tälle villakoiralle ei ainakaan ole koskaan kerrottu että villakoirien kuuluu olla hienohelmoja.