13. syyskuuta 2013

Palkkiot ja rankaisut koirankoulutuksessa

Yksi suurimmista kinastelun aiheista koiramaailmassa on se kuinka koiria kuuluisi kouluttaa. Tällä hetkellä kinastelu taitaa pyöriä pääasiassa nk. perinteisen koulutuksen ja positiivisen koulutuksen välillä. Ensin mainittu tyyli pohjaa koulutuksensa rankaisuihin ja virheiden korjaamiseen, kun taas jälkimmäinen tyyli suosii oikeasta vahvistamista ja ympäristön rajoittamista. Ero näiden kahden koulutustyylin välillä on myös se, että ensimmäinen pohjaa tietonsa vanhoihin perinteisiin ja jälkimmäinen uusimpaan tieteeseen. Molemmilla tyyleillä koulutetaan hyvällä menestyksellä koiria erilaisiin tehtäviin. Miten se on mahdollista?

Mahdollista se on siksi, että molemmat koulutustyylit perustuvat oppimisen lainalaisuuksiin, eivätkä nämä lainalaisuudet muutu miksikään ajan kuluessa vaikka muut mielipiteet eläinten käsittelemisestä muuttuisivatkin. Yksinkertainen fakta on, että sellainen tekeminen lisääntyy, josta eläin saa vahvisteen ja sellainen tekeminen vähenee, josta seuraa rankaisu. Vahvisteita ja rankaisuja on erilaisia. Kun koira työskentelee saadakseen pallon, käytetään positiivista vahvistamista ja kun koira työskentelee välttääkseen hihnasta nyppäisyn, on kyseessä negatiivinen vahvistaminen.

Vahvistamisen parina kulkevat aina rankaisut. Ensimmäisessä tapauksessa rankaisu on pallon menettäminen ja jälkimmäisessä tapauksessa rankaisu on kipu kaulassa. Perinteinen käsitys koulutuksesta on se, että kun koira tekee väärin, sitä torutaan, satutetaan, pelotetaan tai lisätään muuten epämukavuutta koiran ympäristöön. Esimerkiksi hihnassa vetävää koiraa nyppäistään hihnassa. Tässä tapauksessa koiralle rangaistuksen puuttuminen on palkkio. Koira tietää tekevänsä oikein silloin kun sitä ei nyppäistä hihnasta.

Positiivisia metodeita käyttävät kouluttajat käyttävät hyväkseen myös rankaisuja. Positiivisen vahvistamisen pari on negatiivinen rankaisu eli sellainen rankaisu, jossa koiran ulottuvilta poistetaan jotakin, jonka se haluaa todella paljon. Käytännössä tämä tarkoittaa sitä, että jos koira ei tee oikein, se menettää palkkionsa. Hihnaesimerkissä koiraa rangaistaisiin vetämisestä estämällä sitä saamasta palkkionsa. Palkkio tässä tapauksessa on eteenpäin pääseminen ja pysähtyminen on siis rankaisu.

Rankaisun puuttuminen on vahviste sellaisille koirille, jotka ovat tottuneet saamaan rankaisuja kaikista virheistään. Aivan samalla tavalla kuin palkkion puuttuminen on rankaisu sellaisille koirille, jotka ovat tottuneet saamaan palkkion tehdessään oikein. Positiivinen vahvistaminen on sitä, että koira saa jotain mielekästä kun taas negatiivinen vahvistaminen on sitä, että koira välttää jotain ikävää.

Kun kerran molemmat tavat vahvistaa toimivat, onko sillä mitään merkitystä kumpaa tyyliä käyttää? Minusta sillä on suuri merkitys. Ottamatta kantaa sen enempää eläinetiikkaan, sanon kuitenkin, että mielestäni turhan kärsimyksen aiheuttaminen eläimelle on väärin. Eläimet pystyvät tutkitusti tuntemaan kipua, pelkoa ja ahdistusta. Positiivinen rankaisu aiheuttaa koiralle aina jotakin näistä, joten mielestäni sitä pitäisi välttää viimeiseen asti, sillä sen käyttö ei todellakaan ole välttämätöntä.

Vaikka olisimme sitä mieltä, että koiralla ei ole oikeuksia, puhuu positiiviseen vahvistamiseen perustuvan koulutuksen puolesta monet tutkimukset. Ensinäkin positiivinen vahvistaminen on todella tehokasta. Eläimet, joilla on pitkä historia positiivisesta vahvistamisesta, oppivat yleensä todella nopeasti uusia asioita ja kykenevät yleistämään nämä asiat helposti. Parasta mielestäni on se, että positiivisesti koulutetulle koiralle, kaikki käskyt ovat ihaniin asioihin liitettyjä vihjeitä.

Usein koirasta näkee kummalla tyylillä se on koulutettu. Positiivisin vahvistein koulutettu koira on iloinen ja innokas; se ei pelkää tehdä virheitä, sillä pahinta mitä virheestä voi sattua, on palkkion menettäminen. Negatiivisin vahvistein koulutettu koira on yleensä liikkeissään hidas, epävarma ja pahimmassa tapauksessa suorastaan pelokas, sillä se tietää, että virheestä seuraa aina jotain todella ikävää. Jos positiivisesti koulutetulle koiralle käsky on vihje siitä, että kohta saa ihania asioita, on rankaisuihin tottuneelle koiralle käsky sen sijaan uhkaus. Kummalla koiralla luulette olevan hauskempaa treeneissä?

Rankaisuihin liittyy myös muita sivuvaikutuksia, joista merkittävin lienee se, että tutkimusten mukaan rankaisujen käyttö lisää eläimen aggressiivisuutta. Voimakkaiden rankaisujen ja pakotteiden käyttö aiheuttaa koirassa helposti myös passiivisuutta, haluttomuutta ja masennusta. Vakavimmassa tapauksessa runsas pakotteiden käyttö voi johtaa ns. opittuun avuttomuuteen. Sillä viitataan sellaiseen eläimeen, joka on täysin luovuttanut, eikä usko enää voivansa vaikuttaa tilanteeseensa. Se on oppinut avuttomaksi.

Rankaiseminen ei myöskään opeta koiralle mitä sen kuuluisi tehdä. Tämän takia sen tehokkuudesta voidaan olla montaa mieltä. Kun eläimelle yritetään opettaa uusi asia toimia, pitäisi koiraa rangaista kaikista virheistä ja vain odottaa, että se tekee oikein, jolloin voidaan olla rankaisematta. Melko haastavaa. Tämän takia monet perinteisesti koiriaan kouluttavat sotkevat mukaan myös positiivisia vahvisteita opettaessaan uusia asioita. Sitten he kuitenkin ajattelevat, että koiran pitäisi osata asia, joten on välttämätöntä rangaista koiraa jollakin fyysisellä tavalla, kun se tekee väärin. Näin ei kuitenkaan ole. Koiralle riittäisi rangaistukseksi palkkion epääminen.

Sinänsä hassu aihe kinastella, sillä tämä ei ole mikään kilpailu. Sekä positiivinen että negatiivien vahvistaminen ovat olennainen osa eläinten oppimista. Molemmat koulutustyylit tuottavat kyllä tuloksia. Silti eri koulukuntien kouluttajat eivät pysty rakentavaan keskusteluun. Syy on hyvin yksinkertainen. Keskustelijoilla ei useinkaan ole ymmärrystä oppimisen lainalaisuuksista, eikä näin ollen yhteistä sanastoa, jolla selittää koiran oppimista. Tämän takia kaikissa hyvissä koirakouluissa on tarjolla oppimisteorian perusteet selittävä luento ennen varsinaisia kursseja.

Koirankoulutukseen liittyy pitkiä perinteitä, ja niin kuin perinteillä on tapana, niillä kestää todella pitkään väistyä uuden tiedon tieltä. Tällä hetkellä tieteelliset tutkimukset kuitenkin osoittavat positiivisen vahvistamisen olevan tehokkaampaa kuin negatiivinen vahvistaminen. Liika rankaisujen käyttö on eläimelle haitallista. Sen lisäksi – enkä voi painottaa tätä tarpeeksi – miksi me haluaisimme aiheuttaa ystävillemme minkäänlaista epämukavuutta jos se kerran on mahdollista välttää? 

Lue lisää:


Linkkilista:


Kirjallisuus:

Egtvedt, Morten & Koste, Cecilie. Naksutinkoulutusta koirallesi. Canis 2013.
Kaimio, Tuire. Koiran käyttäytyminen. WSOY 2007.
Lindsay, R. Steven. Handbook of Applied Dog Behavior and Training. Blackwell 2000.
Yin, Sophia. How to Behave So You Dog Behaves. TFH 2010.
Stokke, Thomas & Gott, Fanny. Palkkio poistuu – ohjaaja rankaisee? Canis 1/2008.

13 kommenttia:

  1. Koirani on hulluina karkkikääröihin, ne kivasti rapisee suussa ja niitä on kivaa kanniskella. Koira juoksi aina pakoon, kun huomasi, että huomasin sen tekevän jotain kiellettyä. OK, olisin toki voinut tarjota jotain mielenkiintoisempaa, vaikka ruokaa aina, kun koira kanniskeli karkkikääröä. Halusin kuitenkin koiran oppivan, Että kääröihin ei kosketa.
    Seuraavalla kerralla nappasin koiraa korvasta kiinni, kun Se otti käärön suuhunsa ja samalla komensin "Ei.". Koira vinkaisi ja pudotti käärön. Hetken aikaa Se katseli kääröä, mutta kun Se kiinnitti huomionsa jonnekin muualle, kehuin. Samassa huomasin, että vieressämme oli luu ja leikitin koiraani (on siis pentuikäinen, vaikkakin yli vuoden!).

    Yhden kerran vielä jouduin kieltämään fyysisesti koiraa, myöhemmin riitti Se, että sanon ei. Päivä tapahtuman jälkeen tein lavastuksen koiralle; pudotin käärön nenän eteen, ja kun koira katsoi kääröä, sanoin ei. Hauska oli huomata, miten aivot raksuttivat,"mitäs piti tehdäkään...?" ja sitten Se alkoi hakea lelua :)

    Olikohan koulutusmetodini nyt siis aivan väärä? Pentu kuitenkaan ei pienestä (!!! Pienestä) kurinpalautuksesta rikki mene, eikä suhteemme ole kärsinyt.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Koirat eivät tosiaan mene rikki kovinkaan helposti. Ne eivät saa elinikäisiä traumoja muutamasta positiivisesta rankaisusta. Eli en sanoisi, että koulutusmetodisi on väärä, mutta sanoisin, että tilanteeseen olisi saattanut löytyä toinenkin lähestymistapa.

      Esimerkkinä voisin vaikka kertoa, että kun Kiiralla on jotain kiellettyä suussa, se yrittää piilottaa sitä minulta. Olen aivan liian usein osaamattomuuttani rankaissut sitä tällaisessa tilanteessa. Väkisin suusta ottaminenkin on rankaisu herkälle koiralle. Kämppikseni on tehnyt Vienan kanssa fiksummin. Kun Vienalla on jotain kiellettyä suussa, kämppiksen ei tarvitse kuin kutsua, niin koira tuo kielletyn hänen käteensä.

      Poista
    2. Rankaisun (varsinkin positiivisen) käytössä se oleellinen juju on tuntea käsissä oleva koiramateriaali ja se on varsinkin kokemattomalle se kompastuskivi. Koira, jolla on peruspositiivinen suhde omistajaansa ja elämäänsä sekä ns. palikat kohdallaan, tuskin jää kiinni rankaisuun siellä ja toiseen täällä. Anomuumin karkkikääröstä rankaisu ei missään nimessä toimisi keskimmäisellä koirallani (paskat taustat, herkkäsielu), mutta vanhin ja nuorin taas toipuisivat siitä kyselemättä.

      Koirankoulutus on varmaan viimeisiä nurkkia, missä rankaisu elää vahvana. Näin siis koiraurheilun puolella, valtaosa virkakoiristahan koulutetaan esim. etsintätehtäviin positiivisin metodein (pl. poliisin ja muiden tahojen voimankäyttötehtävissä toimivat koirat), koska se toimii. Jenkithän on kouluttaneet vaikka mitä eläimiä tekemään kaikenlaista, muistelisin jotain vakoilijadelfiineitäkin olevan. Pullonokalle kun tarjoaa pakotetta, niin se vetää pyrstöllä munille ja ui helvettiin vakoilemasta. :D

      Poista
    3. Joo. Miinarottia on esimerkiksi. :D Miksihän miekkavalaiden kouluttajille ei koskaan tarvitse sanoa miksi sitä eläintä ei kannata alistaa ja satuttaa, kun halutaan opettaa asioita, mutta koiraihmisten kanssa tämä keskustelu on aina käytävä?

      Poista
    4. Vertasitko juuri miekkavalaita koiriin? :DD

      Poista
    5. Heh. Joo. Ja rottia ja delfiinejä. :D Koiralla on kulttuurissa mielenkiintoinen asema ja sen kouluttamiseen liittyy todella paljon perinnetietoa. Se on silti eläin muiden joukossa ja kaikki eläimet oppivat samojen lainalaisuuksien avulla.

      Poista
    6. Tosi hyvä kirjoitus, kivan selkeästi kirjoitettu! Ja anonyymille voisin vastata että se on oikeastaan ihan sama mihin elukkaan sitä koiraa vertaa koska pääpiirteittäin ne oppii kuitenkin samalla tavalla :)

      Poista
  2. Teidät on haastettu! http://meliai.blogspot.fi/2013/09/shetlantilaisten-haaste.html

    VastaaPoista
  3. "Eläimet pystyvät tutkitusti tuntemaan kipua, pelkoa ja ahdistusta. Positiivinen rankaisu aiheuttaa koiralle aina jotakin näistä, joten mielestäni sitä pitäisi välttää viimeiseen asti, sillä sen käyttö ei todellakaan ole välttämätöntä"

    Pitäisikö tuossa olla, että negatiivinen rankaisu aiheuttaa?

    Olen lueskellut blogiasi ristiin rastiin tässä viimeisen viikon aikana ihan tohkeissani! Tosi hyviä kirjoituksia, vinkkejä ja mielipiteitä! Onneksi on vielä paljon luettevaa jäljellä, ennen kuin saan arkistot kahlattua ja lisää juttuja tulee tiuhaan tahtiin, jes ;)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Eiku joo, piti näköjään lukea kahdesti ennenkun sain ajatuksesta kiinni.. :D Positiivinen RANKAISU tosiaan joo!

      Poista
    2. Kiitos paljon! Olen ihan imarreltu. :3

      Termit menevät tosiaan helposti sekaisin. Muistan mikä päänvaiva oli aluksi oppia mikä on positiivinen rankaisu ja miten hitossa se erosikaan siitä negatiivisesta rankaisusta. :)

      Poista

Kiitos kommentistasi! Kommenttilaatikkoa saa käyttää keskustelupalstana, yhteydenottolomakkeena ja yleisenä purkautumiskanavana.