25. syyskuuta 2013

Luento koirien peloista

Todella iso osa koirien ongelmakäyttäytymisestä johtuu jonkinlaisesta ahdistuksesta tai pelosta. Sunnuntaina kävin David ja Tuulia Applebyn mielenkiintoisessa seminaarissa Koirien pelot ja niiden hoitaminen. Ensin David Appleby kävi läpi pelkotilojen hoitamista kouluttajan näkökulmasta ja sitten Tuulia Appleby puhui pelon fysiologiasta ja mahdollisista lääkehoidoista. Äärettömän mielenkiintoinen päivä. 

Itse koin seminaarin ensimmäisen osan mielenkiintoisempana. Oma kiinnostus kun on siellä käyttäytymistieteiden puolella, enkä oikeastaan ymmärrä biologiasta mitään, joten koiran hermosolujen rakenteesta ei paljoa päähän jäänyt. Jotain minäkin kuitenkin ymmärsin. Kävimme läpi mitkä aivojen osat vaikuttavat pelon tunteeseen ja kuinka mielialalääkkeet vaikuttavat koiran kehossa. Ihan vain pintaraapaisu aiheesta. Onneksi. Itsellä kun ei ole pohjalla kuin lukion pakolliset biologiankurssit.

Kiira -pentu ihmettelemässä stadin vähän jännittävää menoa



Eniten ajatuksia minulle kuitenkin herätti luennon koulutuspuoli. Luento sinänsä käsitteli aika perusjuttuja vastaehdollistamisen käytöstä pelkokäyttäytymisen hoidossa, mutta ainakin minulla seminaari syvensi ymmärrystä siitä kuinka näitä oppimisteorioita voidaan soveltaa käytännössä. Pääasiassa puhe oli vastaehdollistamisesta, mutta myös siedättämisestä oli puhe. Tosin sen toimivuus ei ole ollenkaan niin hyvä kuin suunnitelmallisen vastaehdollistamisen. Hieman minulle jäi kysymysmerkiksi siedättämisen ja vastaehdollistamisen välinen ero, etenkin mikäli siedättäessä käytetään jotain vahvisteita, sillä vaikka miten päin asiaa käännän, mielestäni myös tällaisessa siedättämisessä tapahtuu klassinen ehdollistuminen.

Sen sijaan toisen käyttäytymisen opettamisesta yleensä on hyötyä. Joskus pelkkä vastaehdollistaminen riittää, mutta toisinaan koiralle on opetettava toisenlainen käyttäytyminen. Me emme halua, että koira, joka pelkää vastaantulevia koiria rähähtää. Koira rähähtää, koska se tehoaa. Se saa negatiivisen vahvisteen toiminnastaan, sillä vastaan tuleva koira poistuu paikalta. Koira ei mitenkään tajua, että toinen koira olisi mennyt joka tapauksessa ohi vaan se yhdistää koiran pois menemisen omaan toimintaansa. Tämän rähähdyksen tilalle kannattaa toisin sanoen opettaa toinen tapa toimia. Kontakti omistajaan on yksi yleisimmistä ohituskäytöksistä.

Seminaarina aikana pohdin paljon tietenkin omaa koiraani, joka on aina ollut hieman epävarma vieraiden ihmisten kanssa. Analysoin aivan uudessa valossa kuinka olen opettanut Kiiran sietämään vieraita ihmisiä. Olen käyttänyt lenkkikäyttäytymisessä vastaehdollistamista ja se onkin sujunut kaikkein parhaiten. Tosi nopeasti Kiira sillä tavalla oppi pentuna, että vastaan tulevat ihmiset eivät ole mikään uhka vaan omistajaan kannattaa ottaa kontaktia ja tilanne on sillä hoidossa.

Tervehtimiskäytöksen opettelemisessa olen tehnyt kuitenkin vain puolet tarvittavasta työstä. Olen opettanut toisen käyttäytymisen haukkumisen tilalle - käden koskemisen - mutta olen tainnut hosua treeneissä liikaa, sillä edistys ei ole ollut niin suurta kuin olisin toivonut. Tällä hetkellä Kiira itse asiassa on oppinut raivostuttavan ketjun; se haukahtaa, koskee kättä sitten, haukahtaa uudestaan ja koskee kättä taas. Mitään järjestelmällistä vastaehdollistamista tuijottaviin ja lähestyviin ihmisiin en ole juurikaan tehnyt. Näyttelykehä on tästä poikkeus.

Päinvastaisesti taas koskettelemistreeni on tehty pääasiassa siedättämisen kautta. Olen koko ajan työskennellyt pelkokynnyksen alapuolella, mutta vastaehdollistamisen sijaan, olemme vain opetelleet sietämään koskettelevia vieraita. Olen toki tarvittaessa kiinnittänyt koiran huomion ruokaan ja opettanut sen siten olemaan piittaamatta ihmisistä. Se on toiminut, mutta olisi voinut toimia paremmin, mikäli olisin lähtenyt tässä tapauksessa vastaehdollistamaan koiraa järjestäen kaikkiin pieniinkin ärsykkeisiin.

Kiiran ensimmäinen pentunäyttely. Jännää oli.



Luennon mukaan positiivisilla vahvisteilla ei voi vahvistaa pelkoa. Mikäli pelokkaalle koiralle antaa ruokaa, pelkotila ei vahvistu, mutta se käytös, jota koira sillä hetkellä tekee, vahvistuu kyllä. Käytännössä me emme tietenkään halua pelkokäyttäytymisen vahvistuvan, mutta väittämä on mielenkiintoinen, kun ajattelemme kuinka pelkoa tulisi lähestyä. Pääajatuksena tässä on se, että positiivisista vahvisteista aiheutuva mielihyvä on niin päinvastainen tunne pelon kanssa, että pelkoa ei voi sillä tavalla vahvistaa. Kuitenkin pelosta aiheutuvaa käyttäytymistä voi vahvistaa. Pelko tunteena kuitenkin oletettavasti väistyy taustalta vaikka pelosta johtuva käyttäytyminen pysyisikin tai mahdollisesti jopa lisääntyisi.

Tämä viimeinen oli vain yksityiskohta joka jäi mieleeni pyörimään. Missään nimessä luennolla ei suositeltu työntämään remmirähjälle koiralle makkarapitkoa suuhun ja toivomaan, että koira siten oppisi olemaan rähisemättä. Hyvä kouluttaja suunnittelee treenit niin hyvin etukäteen, että koira ei pääse pelkäämään, ja alkaa järjestäen vastaehdollistaa eläintä kaikkiin niihin ärsykkeisiin, jotka eläin on liittänyt pelottavaan asiaan. On vain tärkeä pitää mielessä, että jos pelkoja kouluttaa pois positiivisilla rankaisuilla, saa yleensä aikaan vain lisää ahdistusta. Positiivisilla vahvisteilla, vaikkakin vahingossa huonosti ajoitetuilla, ei voi kasvattaa eläimen pelkoa, eikä niiden väärin käyttämisessä piile yhtä suuria riskejä.

Voisin puhua luennosta loputtomiin, niin mielenkiintoinen se oli, mutta koen referoinnin aika turhaksi. Halusin kuitenkin jakaa jotain luennon herättämiä ajatuksiani. Onko lukijoilla kokemusta koirien pelkojen - pienten tai suurten - poiskouluttamisesta? Kokemuksia siedättämisestä tai vastaehdollistamisesta? Entä onko pelkkä pakolla totuttaminen koskaan hyvä tapa opettaa koira pois peloista? 

8 kommenttia:

  1. Mulla on kokemusta pelkoremmirähjääjän kouluttamisesta, mikä olikin tuskainen ja kivinen tie. Koiran rähiseminen sai alkunsa muutamasta huonosta koirakokemuksesta, ja se oppi että rähisemällä tunkeilijat pysyvät kaukana. Mä lähdin liikkeelle siitä, että pyrin luomaan koiralle tunteen, että minä itse hoidan asian ja sen ei tarvitse puuttua siihen. Koiran tehtävä ohitustilanteessa olisi pysyä eri puolella minua kuin ohitettava koira ja ottaa katsekontaktia. Huomasin että ainakin mun koiran tapauksessa sitä auttoi paljon jo se, että pysyin itsevarmana ja kohtasin vastaantulevan koiran rohkeasti ja pää pystyssä, pitäen samalla omaa, pelkäävää koiraani sopivan välimatkan päässä. Jos vastaantuleva koira rähisi, pysyin aina itsevarmana ja annoin oman koirani nähdä että kyllä mamma hoitaa :D Siitä sitten alettiin vähitellen päästä jo katsekontaktiin, josta koira sai palkan, mutta ensin oli pureuduttava omaan asenteeseeni koiran pelon kohdetta kohtaan. Nykyään koira on aika varma ohittaja, mutta neljä vuotta siinä meni.

    Oho. Innostuin. Mielenkiintoinen seminaari varmasti, olen ihan kateellinen! :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Koirat poimivat tosiaan yllättävän paljon meidän omista tunteistamme. Ovat niin tarkkoja. :)

      Poista
  2. Mielenkiintoinen teksti, joka kyllä kostettaa meitä Nitan kanssa. Syksyn edetessä mun pitäisi alkaa siedättämään Nitaa ilotulitteisiin.. Nita oli paukkuvien kanssa hyvin sinut kunnes lumikasan takaa ylläen räjähtävä raketti säikäytti pennun todella pahasti. Nyt on selkeää paukku ja ääniarkuutta. Tätä pitäisi saada pois ennen tulevaa uutta vuotta.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Ilotulitteisiin siedättäminen onkin aika vaivalloista. Kurja kun pääsi käytmään tuollainen huono kokemus. : ( Luennolla tosin oli puhetta myös ihan vaikka jonkun turvallisen hiljaisen pesäpaikan rakentamista ääniaralle koiralle uudenvuoden ajaksi. Sellaisestakin saattaisi olla apua kouluttamisen lisäksi. Paukkuarkuutta voi olla vaikea saada kokonaan pois.

      Poista
  3. Aruyn kanssa alkaa näkyä valoa tunnelin päässä. Epäluuloinen, kaikelle rähisevä pentu on nyt oppinut että kehut ja vastaantulijat tietää ruokaa. Nyt se on oppinut jo tarjoamaankin kontaktia mutta välillä ei toivottua käytöstä pitää estää aikaisella kehu-lörpöttelyllä jotta huomio kääntyy minuun. Pelko vieraan ihmisen koskettamisesta on mielestäni alkanut toimia osin siedättämisellä ja osin pos.vahvistamisena. Usein harjoiteltuna pakokäytös on jäänyt ja nyt se seisoo paikoillaan antaen koskea vaikka onkin edelleen melko jännittynyt, suuria edistys askelia ollaan silti tehty ja tullaan varmasti vielä tekemään :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Hienoa että edistystä on nähtävissä. Ilmeisesti tosiaan Aruy on vastaehdollistunut noihin vastaantulijoihin - tarkoittavat nykyään ruokaa. :D

      Poista
  4. http://tryffeliini.blogspot.fi/2013/09/haaste-ja-ilmaista-ruokaa.html
    teidät on haastettu (:

    VastaaPoista
  5. http://mutiaiset.blogspot.fi/2013/09/1.html

    VastaaPoista

Kiitos kommentistasi! Kommenttilaatikkoa saa käyttää keskustelupalstana, yhteydenottolomakkeena ja yleisenä purkautumiskanavana.